Anu Holopainen – Ihon alaiset

”Nukkekasvoja, animekasvoja, pelkistettyjä minimalismikasvoja tai ”kaikkea ja paljon” -karnevaalikasvoja, teemakasvoja ja -vartaloita eläimistä ja fantasiahahmoista, ulkoisen olemuksen rajana oli vain mielikuvitus.”

Kirjavarkaan tunnustuksia -kirjblogi: Anu Holopainen - Ihon alaisetMiltä näyttäisit jos saisit itse päättää? Korjauttaisitko juuri sen piirteen joka on aina häirinnyt sinua vai pistäisitkö koko naamataulun kerralla vaihtoon? Entä jos sinulla olisi mahdollisuus muokata vartaloasi ilman fyysistä ponnistelua? Entä jos vaihtoehdot ylittäisivät villeimmätkin unelmasi?

Ihon alaiset on loistava taidonnäyte Anu Holopaiselta. Se käsittelee ulkonäköpaineita ja kauneuskirurgian eettisiä kysymyksiä viihdyttävässä ja nuoria lähellä olevassa muodossa.

Kirja koostuu ikään kuin pirstaleista, jotka ovat yhdessä moniulotteinen kokonaisuus. Tavanomaisen suoran kerronan lisäksi lukujen välistä löytyy chat-keskusteluja, bloggauksia ja tv-sarjan käsikirjoitusta – tekstilajeja, jotka ovat enemmän kuin arkipäivää nuorille. Koska pätkät ovat lyhyitä ja houkuttelevat jatkamaan, kirjan ahmaisee yhdeltä istumalta.

Jokainen osio valottaa aihetta hieman eri näkökulmasta. Jara häpeää luomukasvojaan ja odottaa pelkästään hetkeä, jolloin hän pääsee kirurgin veitsen alle. Inka ei vielä oikein tiedä, muunnellako vartaloaan vai ei. Matias inhoaa muokkauksia ja jatkaa tuhoon tuomittua taisteluaan niitä vastaan. PlastikPrincessin ikä tai rahatilanne ei riitä rintaimplantteihin, mutta hän keksii arveluttavan keinon toisensa perään kiertääkseen kummatkin ongelmat.

Vaikka Ihon alaiset sijoittuu tulevaisuuteen, jossa kauneuskirurgia on ottanut harppauksia eteenpäin ja jossa vartalon keinotekoisesta muuntelusta on tullut opinnoissa ja työelämässä etenemisen avainkysymys, sen ajankuva tulee iholle. Rasvaimu, botox ja kauneusleikkaukset ovat konkreettisia vaihtoehtoja, eivät lainkaan tuntemattomia keinoja parannella itseään. Kylie Jenner lip challengen ja fitness-innostuksen levitessä sosiaalisessa mediassa on kylmäävää ajatella kuinka potentiaalinen nouseva trendi kauneuskirurgia on.

Trendit luovat aina paineita. Jaran pelko siitä, etteivät kaverit hyväksy häntä luomuna ruumiillistuu hänen omaan ajatukseensa:

”Ei hänkään halunnut tulla nähdyksi luomujen seurassa, vaikka oli itse sellainen. Miksi hänen ystävänsä haluaisivat?”

Oman ulkonäön muuttaminen hyväksynnän hakemiseksi – onko se enemmän pelottavaa vai surullista? Kelpaamisen tunnetta ei voi yliarvioida identiteetin rakennusvaiheessa. Ulkonäkö on arka paikka monelle, koska se on jotain, mikä näkyy kaikille toisin kuin ajatukset ja sisin. Itsensä hyväksyminen prosessi, jota ei hyödytä muilta tuleva arvostelu. Jos arvostelija on tärkeä ja läheinen ihmisen, se sattuu taatusti:

”Hän haluaa minun muuttuvan erilaiseksi, paremmaksi, esteettisemmäksi. – – En suostu. Minun on kelvattava tällaisena, myös Jaralle, erityisesti hänelle. Onko hän rakastellessamme tutkaillut kasvojani, kehoani, ja harmitellut mitä kaikkea niissä pitää parannella?”

Minäkin meikkaan joka aamu, mutta se on pientä verrattuna kallon luiden sieventämiseen tai muuhun pysyvään kasvojen muotoilemiseen. Vaikka meikkaan omaksi ilokseni, sen takana on sama ajatus kuin kirurgin vastaanotolle hakeutumisessa: kaunistautuminen. Voinko siis tuomita tunnistamattomaksi muuntautumista?

Suosittelen ehdottomasti lukemaan Holopaisen uusimman, vaikkei nuortenkirjoista muuten perustaisikaan. Ulkonäköön kohdistuvien paineiden alla horjumisen sanoittajana se on ainutlaatuinen.

Varastaisinko?

××××vaatii ryöstöä

Kauneuskirurgia – onko se suunta, johon ulkonäkökeskeinen kulttuurimme on ajamassa meitä? 

Follow my blog with Bloglovin

Salla Simukka – Viimeiset

”Kolme neitsyttä. Kolme 18-vuotiasta kokematonta raukkaa abivuotensa syksyn alussa. Kolme täysi-ikäistä otusta, jotka kantavat harteillaan neitsyyden raskasta taakkaa. Miten kummassa näin on päässyt käymään? Heille, jotka ovat niin kauniita ja rohkeita? Ja ennen kaikkea, mitä heidän pitäisi asian hyväksi tehdä?”

Kirjavarkaan tunnustuksia -kirjablogi: Salla Simukka - ViimeisetRauhalla on nimensä vastaisesti muutama luuranko kaapissa vauhdikkaista yläkouluvuosistaan, Venla on järjestöaktiivi, joka haluaa muuttaa maailmaa, Milja omiin ajatuksiinsa vetäytyvä lukutoukka. Kun kaikki kolme sopivat hankkiutuvansa eroon neitsyydestään jouluun mennessä, he eivät ole aivan varmoja siitä, mihin lupaus johtaa.

Salla Simukan Viimeiset käsittelee seksuaalisuutta kolmin eri silmin. Päätös hankkiutua eroon neitsyydestä johtaa tyttökolmikon samojen kysymysten äärelle, joihin samanikäiset ja nuoremmat nuoret törmäävät.

Simukka on suomalaisen nuortenkirjallisuuden kirkkaimpia nimiä. Minäkin olen tutustunut hänen ilmiöksi nousseeseen Lumikki-trilogiaansa ja Jäljellä ja Toisaalla -kirjapariin, joskin kumpikaan niistä ei voittanut minua täysin puolelleen. Viimeiset nousi lukulistalle aiheensa takia: vaikka nykynuori ei voi täysin vältellä seksuaalisuutta käsitteleviä juttuja esimerkiksi mediassa, en muista törmänneeni nuortenkirjaan, joka pyörisi näin tiiviisti aiheen ympärillä.

Viimeiset on lyhyt ja nopealukuinen paketti, eikä juurikaan harhaudu sivuraiteille. Abiturienttina vähän ihmetyttää se, etteivät tytöt juuri uhraa ajatustakaan ylioppilaskirjoituksille, mutta turhat rönsyt olisivat vain vieneet huomiota tärkeimmältä teemalta.

Rauha, Venla ja Milja ovat kertojina ihastuttavan erilaisia. Rauha on räväkkä ja alleviivaa sanomaansa usein englanninkielisillä lausahduksilla, Venlassa on naapurintyttömäisyyttä ja maanläheisyyttä, ja Milja suodattaa kirjoista imemiään vaikutteita puheeseensa. Kuten he, myös tilanteet, joihin he hyppäävät sopimuksen vuoksi, ovat erilaisia ja tuovat kukin erilaista syvyyttä seksuaalisuuden käsittelyyn. Rauha haluaa hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman nopeasti – hällä väliä kenen kanssa – ja päätyy miettimään, voisiko se joku olla myös tyttö. Venla aloittaa suhteen vanhemman, naimissa olevan miehen kanssa. Milja joutuu pyristelemään omia rajojaan vastaan – onko niiden ylittäminen sen arvoista?

Perimmiltään kyse on kuitenkin samasta. Millainen minä olen ja vastaako se odotuksia? Mitä minä haluan ja mitä muut haluavat? Lyhyydestään huolimatta Viimeiset luo monipuolisen kuvan seksuaalisen identiteetin rakentamisesta. Koska kyse on aiheesta, josta puhumisen voi helposti kokea kiusalliseksi ja vaikeaksi, fiktiiviset hahmot voivat olla helpommin lähestyttäviä tilanteessa, jossa itsellään on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Simukan kirja on selvästi suunnattu tytöille (vaikka sukellus vastakkaisen sukupuolen mielenmaisemaan tuskin tekisi pojille pahaa), ja jäin miettimään, kuka kirjoittaisi vastaavan teoksen pojille.

Varastaisinko?

××× = syyllistyn taskuvarkauteen

Mitä luulette, auttavatko tämänkaltaiset kirjat nuoria tulemaan sinuiksi itsensä, tuntemuksiensa ja epämukavuusalueidensa kanssa?