Kirjallisuusdiplomin suorittaminen edellyttää kahtakymmentä kirjavarkautta, eivätkä sen lajin näpistykset ole mitä tahansa lentolehtisten sarjarosvoamista vaan suurimmaksi osaksi vakavasti otettavia klassikkorikoksia. Valtaosa rikoksista on huolellista suunnittelua vaatineita rikospäiväkirjoja, muutama blogin puolelta tuttuja tunnustuksia ja joukkoon mahtuu myös identiteettivarkautta muistuttavia tapauksia. Tihutöiden tekemisen aloitin samaan aikaan lukion kanssa, syksyllä 2013.
RIKOSPÄIVÄKIRJAT
Rikospäiväkirja ei ole analyysi eikä referaatti. Se on odotuksia, ajatuksia, tuntemuksia ja elämyksiä. Kokonaan juonipaljastuksilta voi tuskin välttyä, mutta päiväkirja paljastaa enemmän rikoksen tekijästä kuin sen kohteesta.
TUNNUSTUKSET
Eihän rötöksissä olisi mitään mieltä, jos niillä ei saisi kehuskella julkisesti. Siispä käytän hyväkseni blogin puolelle ehtineitä tunnustuksia.
IDENTITEETTIVARKAUDET
Kirjallisuusdiplomin tehtävänannot kehottavat myös eläytymään kirjojen maailmaan, mikä sai minut tekemään uuden aluevaltauksen, identiteettivarkaudet.
Ronja ryövärintyttären päiväkirja
Pii Patelin henkilöhaastattelu
TÖRKEIMMÄT RIKOKSET
Eniten aikaa vieneet, huolellisinta suunnittelua ja varovaisinta toteutusta vaativat rikokset, joita kutsutaan myös kirjallisuusesseiksi, ansaitsevat törkeän rikoksen nimikkeet.
Miksi kirjoittaminen pitäisi kieltää
Meno-paluu tuonpuoleisuuteen
PIKKURIKOKSET
Niinä kertoina, kun ei tehnyt mieli varastaa, syyllistyin vain osallistumiseen ja kuuntelemiseen.
Tiina Raevaaran vierailu
PUOLUSTUKSEN PUHEENVUORO
Yhteenveto kaikista edellä mainituista rikoksista ja ennen kaikkea kysymys siitä, oliko se sen arvoista
