Elokuun tunnustukset

heinäkuun tunnustukset

Hankalamman heinäkuun jälkeen olen elokuussa omistautunut pienille suurille päätöksille, kirjoittanut suuntaviivoja syksylle, pohtinut sitä mihin todella haluan käyttää aikaani. Olen opetellut tunnistamaan väsymyksen ja hidastamaan tahtia, kääntänyt ajatuksiani siihen suuntaan ettei aina täydy tai tarvitse vaan voi vain olla ja saanut siinä sivussa lisää tilaa asioille, joihin suhtaudun intohimoisesti. Elokuu on monen pienen mutta suureksi kasvavan muutoksen tekemisen kuukausi – ja näiden pienten juttujen takia olen ollut enemmän sinut itseni kanssa kuin pitkään aikaan. Olen nauttinut luovuudesta, jolle olen pitkästä aikaa järjestänyt ajan ja tilan toteutua, muistin kuinka paljon rakastan kirjoista kirjoittamista.

Ja sitähän minä olen tälläkin hetkellä tekemässä, vaikka aika pienessä mittakaavassa, menneen kuukauden luettuja listaillen. Vanhoja kunnon tunnustuksia kirjoitin heinäkuun aikana kahdesta hienosta kirjasta, jotka saivat minut näkemään menneisyyteen eri tavalla kuin aikaisemmin: Elisabeth Åsbrinkin 1947. Mistä historiamme alkaa? oli kiinnostava läpileikkaus toisen maailmansodan jälkeiseen tilanteeseen ja silloin istutettuihin ituihin, jotka kasvoivat nykyisyydeksi, Svetlana Aleksijevitsin Sodalla ei ole naisen kasvoja koskettava kuvaus puna-armeijassa taistelleista naisista.

LUETUT

Tai oikeastaan lukemattomuus, kymmenen kirjan takaa-ajomatka vuoden lukutavoitteeseen ja unohtuneet kesälukusuunnitelmat.

kuukauden luetut

Melba Escobar – Kauneussalonki

Gilgamesh

Kesä ja dekkarit kuuluvat monen mielestä erottamattomina yhteen ja vaikka todella vähän tulee genreä luettua, nappasin minäkin kesäluettavakseni yhden lajin edustajan, kolumbialaisen Melba Escobarin Kauneussalongin, jota lukiessani mielenkiintoni kohdistui kyllä enemmän naisen sosiaalisen aseman kuvaamiseen kolumbialaisessa yhteiskunnassa kuin varsinaiseen jännärijuoneen. Gilgamesh oli minun ja ystäväni kesälukuprojekti, joka venyi aivan kesän viimeisille hetkille asti, sellainen eepos jota ei varmaan ilman yhteistä ponnistusta olisi tullut luetuksi, mutta joka osoittautui paljon kiinnostavammaksi lukukokemukseksi kuin osasin odottaa.

Oliko heinäkuu antoisa lukukuukausi sinulle?

 

Asioita joita odotan syksyltä

kirjabloggaajan syksy

Olen ollut hyvin tiukka sen suhteen, että pidän blogini sisällön yksinomaan kirjajutuissa, mutta viime viikkoina olen ehtinyt innostumaan lähestyvästä syksystä enemmän kuin tekemään selvää kirjastolainapinostani. Siispä ajattelin kirjoitella tällä kertaa jotain vähän erilaista, nimittäin koota listaksi se asiat, joita odotan tulevilta kuukausilta. Sen verran olen vielä kiinni kesässä, että en ole vielä ottanut selvää syksyn kirjauutuuksista, joita alkaa jo putkahdella kirjakauppoihin varmana merkkinä kesän loppumisesta. Ja kuitenkin niin pitkälle olen mennyt syksyfiilistelyissäni, ettei aamu ala ilman teekupillista – eikä tämäkään postaus valmistu ilman sellaista. Teekupillinen ja kutkuttava kirjauutuus, siinäpä vielä yksi tuokiokuva jonka perään haikailla näin loppukesästä, jolloin odotan muun muassa näitä asioita:

paluuta yliopistoon

Opiskelurutiinista hyvin poikkeva kesätyörytmi on nyt tehnyt tehtävänsä ja kaipaan takaisin luentosaleihin, akateemisten tekstien pariin ja esseekirjoittamisen maailmaan. On ollut virkistävää vaihtelua (tai uuvuttavan läkähdyttävää lämpömittariin katsoessa) viettää suurin osa kesästä ulkona, mutta työpäivien ihmisvilinässä kirjaston syrjäinen (ja ilmastoitu!) nurkka vanhojen kirjojen keskellä kuulostaa houkuttelevalta lomakohteelta. Aloitan syksyllä myös sukupuolentutkimuksen opinnot, mistä olen superinnoissani!

aikaa laittaa ruokaa

Olen ollut hirveän laiska laittamaan ruokaa kesällä, mikä näkyy sekä ruokaan käytetyssä rahassa että repsahtaneissa syömistottumuksissa. Yhdentoista tunnin työpäiviin on varsin hankala mahduttaa aikaa ruoanlaitolle mikäli haluaa nukkua kunnon yöunet, ja varsin usein vapaapäiviäkään ei ole tehnyt mieli viettää keittiössä… En malta odottaa sitä, että kokkaamiselle jää enemmän aikaa, eikä ruoanlaitto tarkoita eväiden pakkaamista ja sen pohtimista, mitä ehtii syödä sen ja sen mittaisilla tauoilla ja miten saa pidettyä itsensä kylläisenä iltaan asti. Olen miettinyt myös vegaanihaasteeseen osallistumista, sillä yhä kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen ja vegaanireseptien kokeilu tuntuvat tällä hetkellä erityisen houkuttelevilta vaihtoehdoilta sekä todella tärkeiltä toimenpiteiltä.

kirjabloggaajan syksy

viileneviä säitä, sateen ääntä ja koti-iltoja

Pahimmat helteet ovat vihdoin ohi, mutta silti joka viikko luvataan uusia lämpöaaltoja. Kylmänkirpeän ilman raikkaus ja sateen tuoksu, niitä on tänä kesänä kaivattu, joten tervetuloa syksyiset kelit! Harmaat ja sateiset illat on niin mukava viettää kotona vaihtoehtoisen kuuman juotavan ja kirjan kanssa, ai että odotan niitä kovasti. (Ja sitä saa mitä tilaa: juuri kun kirjoitin tätä taivas aukeni ja nyt tulee vettä kuin saavista kaatamalla. Vihdoin.)

kaivatun harrastuksen pariin palaamista

Uskottelen itselleni aina, että kunhan tentit ovat ohi/luennot loppuvat keväältä/teen pelkästään töitä/koulu alkaa syksyllä minulla on enemmän aikaa lukemiselle ja bloggaamiselle. Joka kerta yliarvioin luppoajan määrän sitten kun, eikä vuorokauteen ilmesty lisää tunteja. Mitä pidemmälle kesä on edennyt, sitä enemmän olen kaivannut kirjoista kirjottamista ja netin kirjayhteisöä sekä intoillut säännöllisen bloggaamisen pariin palaamisesta ja bookstagramissa aktivoitumisesta. Koska aikaa ei noin vain ilmesty lisää vaan sen jakamisesta tärkeille asioille pitää itse huolehtia, olen päättänyt sopia itseni kanssa viikottaiset kirjoitustreffit, jolloin pääsen kirjoittamaan blogijuttuja ja kuvailemaan kirjakuvia. Olen innoissani kerännyt listaa postausideoista sekä viettänyt hurjasti aikaa Instagramissa muihin bookstagrammaajiin tutustuessa ja toivon niin kovasti, että säännöllisen ajan järjestäminen tälle harrastukselle estää sen hukkumisen kaiken muun tekemisen alle.

kirjamessuja

Enää kaksi kuukautta kirjamessuihin! Nyt voi siis jo loistavasti aloittaa messuintoilun: kaikki ne ihmiset, kaikki ne kirjat ja kirjakeskustelut, kaikki se ruoka! Juuri ennen kirjamessuja lopetan myös ”kesä”työni, joten messut ovat myös kauan kaivatun loman kohokohta sekä täysipainoiseen opiskeluun siirtymisen merkki. Mietin myös varaslähdön ottamista kirjatapahtumiin ja Hel-YA!-lippujen ostoa, koska kirjakeskustelulle ei ikinä voi altistua liikaa.

Ihan vielä en ole valmis hyvästelmään kesää, mutta hiljaa intoilen jo kaikesta kivasta, mitä vuodenajan vaihtuminen tuo mukanaan. Nyt on kuitenkin vielä aikaa nauttia viimeisistä kesäpäivistä, ohuella takilla pärjäämisestä, auringonpaisteessa istuskelusta ja luettavien valitsemisesta kurssilukemisen puuttuessa.

Mitä sinä odotat syksyltä?

Heinäkuun tunnustukset

Heinäkuu oli yhtä pitkää kuumaa kesää, joka väritti rusketusrajat iholle ja tuoksui tropiikilta iltamyöhään asti, mutta ei antanut yhdenkään potentiaalisen sadepilven ripsauttaa paljon toivottua vettä. Se oli kiireisiä, hikisiä päiviä ja niille vastapainoksi sängyssä vietettyjä väsyneitä, laiskottelevia tunteja. Heinäkuu oli parhaimmillaan Suomenlinnan rantakallioilla istuskeltuna, maailmanpyörän kyydistä katseltuna ja ystävien kanssa nautittujen viinilasillisten maisteluna. Se hiivitytti tulevan syksyn jo huoleksi paahtaviin päiviin ja harjoitutti sitten eskapismia katoamalla kuulokkeet korvilla tai kirjan sivuilla vietettyihin hetkiin, mutta vilkutti mennessään ratkaisuja herättämiinsä kysymyksiin. Ja niin, väläyttihän se jo ideaa siitä, mitä joskus ehkä kutsun kandidaatin tutkielmakseni.

heinäkuu

LUETUT

Elisabeth Åsbrink – 1947. Mistä historiamme alkaa?

Rosa Meriläinen ja Saara Särmä – Anna mennä. Opas hauskempaan elämään

Cristina Sandu – Valas nimeltä Goliat

F. Scott Fitzgerald – Kultahattu

Jukka Behm – Pehmolelutyttö

Svetlana Aleksijevits – Sodalla ei ole naisen kasvoja

Heinäkuun lukutaktiikkani oli niinkin häikäisevä kuin kertarysäyksellä kannesta kanteen ja pitkiä aikoja ilman sivuakaan. Kevyen kesälukemisen määritelmä täyttyy jonkin ohjelmointivian takia tietokirjallisuudella (tai jollain sinnepäin olevalla) aivan kuten toissakesänä: Åsbrinkin 1947. Mistä historiamme alkaa? avaa aikajanaksi toisen maailmansodan jälkeiset tapahtumat fasistien rivien kokoamisesta Toisen sukupuolen kirjoittamiseen ja selittää sitä, miten tuona vuonna laskettiin perusta meidän tuntemallemme maailmalle. Meriläisen ja Särmän Anna mennä. Opas hauskempaan elämään keskustelee kehtaamisesta ja häpeästä, yhteiskunnasta ja normeista, työstä ja kodista sekä feminismistä – muun muassa. Aleksijevitsin Sodalla ei ole naisen kasvoja on raastava ja rehellinen moniääninen kuoro naisista ehkä miehisimmässä kaikista mahdollisista maailmoista, sodassa. Kaunokirjallisuus jää näiden, etenkin viimeisimmäksi mainitun, jalkoihin. Fitzgeraldin klassikolle en vain lämpene edelleenkään ja Behmin Pehmolelutytön kertojanäänessä on jotain, mikä hankaa. Näitä kirkkaampana mieleen jää Sandun Valas nimeltä Goliat, kertomus Ceausescun Romaniasta, koti-ikävästä ja perheestä usean kotimaan välissä.

heinäkuun tunnustukset

Elokuulta odotan työpäivien lyhenemistä, varovaista kandiin mahdollisesti päätyvien kirjojen maistelua vaikka yritän vielä nauttia lukuvapaudesta, sellaisten ystävien näkemistä joiden kanssa yhteydenpito ei ole ollut ahkerinta ja hiljalleen hiipuvan kesän kauniita hetkiä.

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Kesäkuun tunnustukset

ananda devi näistä raunioista

Suurin osa kesäkuusta kului töissä tai vapaapäivistä muussa kuin kirjaseurassa nauttien, enkä nyt jälkeenpäin miettiessä ole ihan varma, mihin kokonainen kuukausi hujahti, mutta tässä sitä ollaan jo heinäkuun puolella. En tämän kuukauden luettuja miettiessäni ajatellut, että mennyt kuukausi on lukemisten suhteen ollut mitenkään kummoinen, mutta olen silti aika yllättynyt siitä, kuinka olematon kahden kirjan lukusaldoni on. Eipä taida tämä tahti tietää kovin hyvää kunnianhimoisille kesälukusuunnitelmilleni

LUETUT

Maryan Abdulkarim & Eveliina Talvitie – Noin 10 myyttiä feminismistä (tunnustus)

Ananda Devi – Näistä raunioista (tunnustus)

Ayobami Adebayo – Älä mene pois (lisätty jälkeenpäin, oli unohtunut listauksesta)

Sen verran voin sanoa kuitenkin, että kesäkuun luetuissa laatu korvasi määrän, sillä kumpikin lukemistani oli selkeä neljän tähden kirja. Noin 10 myyttiä feminismistä oli asiapitoinen mutta viihdyttävä dialogimuotoinen katsaus feminismiin liittyviin harhaluuloihin sekä yritys purkaa niitä. Kokopitkä tunnustus siitä odottaa vielä loppuun kirjoittamista luonnoksissa. Ananda Devin Näistä raunioista -pienoisromaanista sain sentään kirjoitettua ensimmäisen kokopitkän tunnustuksen pitkään aikaan. Kertomus neljästä Mauritiuksen turistisaaren tulevaisuudettomalla varjopuolella asuvasta nuoresta oli intensiivisin lukukokemukseni vähään aikaan.

Heinäkuussa ajattelin käydä kesälukulistani kimppuun ja nauttia vapaudesta valita luettavaa oman mielen mukaan. Olen jotenkin kummallisesti onnistunut tekemään selvää kirjastolainapinostani, joten jospa viimein pääsisin myös hyllynlämmittäjälistaa lyhentämään.

Mitä sinä olet lukenut kesällä?

Kesän lukusuunnitelmia

kesälukuvinkkejä

Kesäkuu on vasta alkanut, mutta minusta tuntuu siltä, että puolet kesästä olisi jo ohi. Syytän huippulämmintä toukokuuta tästä, aivan kuin kesän parhaimmat päivät olisivat jo menneet ja suurempien suunnitelmien laatiminen tässä vaiheessa kesää jo turhaa mutta eipäs olekaan – nyt on juuri hyvä aika siihen. Instagramissa näkemistäni postauksista inspiroituneena olen parina viime pävinä mietiskellyt kesälukuprojekteja ja kirjoja, jotka haluaisin lukea nyt kun opiskelut eivät ole sekoittamassa lukulistaani.

Irène Némirovsky – Ranskalainen sarja

Tämä on pitänyt kärkisijoja tbr:ssäni siitä asti, kun näin kirjan pohjalta tehdyn elokuvan joskus viime vuonna ja se on ollut minulla lainassa kirjastostakin jo varmaan melkein vuoden päivät (loistava osoitus siitä miten epäloogisesti tbr toimii). Ihan vähän ehdin aloittaa pääsiäisen aikoihin, mutta se oli silloin tuhoon tuomittu yritys. Jos viimein nyt kesällä!

F. Scott Fitzgerald – Kultahattu

En tiedä yhtään mistä tämä yllätysnimi listalleni tulee, mutta jostain syystä tekee hirveästi mieli uudelleenlukea tämä klassikko nyt. Olen lukenut sen vuosia sitten, mutta silloin se ei tehnyt kummoistakaan vaikutusta. Elättelen toivoa, että ehkä toisella lukukerralla ymmärtäisin, miksi sitä pidetään niin hienona.

J. R. R. Tolkien – Taru Sormusten herrasta – trilogia

Minulla on tapana valita aina lomille jotain pitkää ja raskasta luettavaa, joku iso lukuprojekti, jota en välttämättä jaksaisi pitää yllä kurssien lukulistojen ohella. TSH sattuu sijaitsemaan varsin korkealla häpeälistallani kirjoista, joita en ole lukenut, koska olen epäonnistuneesti aloittanut sen ensimmäisen osan jollakin kesälomallani muistaakseni yläkoulussa, enkä koskaan saanut sitä loppuun, vaikka en oikeastaan ikinä jätä kirjoja kesken. Jospa nyt olisi se aika, kun Frodon ja kumppaneiden seikkailut nappaavat enemmän (ja ehkä trilogian lukemisella julkisesti uhottuani en enää kehtaa olla lukematta sitä).

Liv Strömquist – Nousu ja tuho

Olen tänä vuonna lukenut Strömquistiltä Prinssi Charlesin tunne ja Kielletty hedelmä -sarjakuvat, jotka ovat kumpikin kärkikastia tämän vuoden luettujen joukossa. En millään malttaisi odottaa tämän pariin pääsemistä! Vakaana aikomuksenani on myös hankkia kaikki kolme omaan hyllyyn.

Lucia Berlin – Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Siivoojan käsikirjan saama ylistys ei ole ottanut loppuakseen – kuten ei myöskään sen varausjono kirjastossa. Niinpä marssin ensimmäisen palkkapäivän jälkeen kirjakauppaan kotiuttamaan tämän kehutun yksilön, jotten olisi aivan ulkona tästä(kin) ilmiöstä.

Umberto Eco – Ruusun nimi

Ruusun nimi on keikkunut lukulistallani jo kauan ja törmään siihen varsin usein myös opinnoissani, joten nyt olisi korkea aika korjata yksi aukko kirjallisessa sivistyksessäni. Taisin myös valita tämän yhdeksi Hyllynlämmittäjä-haasteen kirjaksi, joita olen muuten tähän mennessä lukenut pyöreät nolla kappaletta.

kesälukuvinkkejä

Svetlana Aleksijevitš – Sodalla ei ole naisen kasvoja

Kesälukusuunnitelmani eivät tähänkään mennessä vaikuta mitenkään erityisen keveiltä, eikä tämä varmasti kevennä niitä yhtään. Mutta minkäs teet kun tämän Nobel-voittajan tuotanto kiinnostaa tällä hetkellä niin paljon.

Jeffrey Eugenides – Middlesex

Tarkistamatta alkuvuodesta tekemiäni Hyllynlämmittäjä-valintojani luulen, että myös Middlesex löytyy siltä listalta. Paksuutensa puolesta sekin vaikuttaa loistavalta lomalukemiselta. Ja kyllä, ajattelin suorittaa kesän hauistreenit yksinomaan tiiliskivikirjoja nostelemalla.

Emma Cline – Tytöt

Tämä on yksi niistä lukuisista kirjoista, jotka ovat nousseet lukulistalleni Sivumennen-podcastin kautta ja olen suunnitellut sen lukemista varsin ahkeraan tänä keväänä ehtimättä kuitenkaan toteuttaa aikomusta.

Elena Ferrante – Loistava ystävä

Napoli-sarja on Siivoojan käsikirjan ohella toinen kirjailmiö, josta kuulen jatkuvasti suitsutusta. Olen hiplaillut sitä kirjakaupassa useampaankin kertaan, mutta tähän asti olen onnistunut hillitsemään itseni – mitä olen sitten katunut, kun vähän myöhemmin on iskenyt hirveä hinku lukea Ferrantea. Tänä kesänä!

Rosa Meriläinen ja Saara Särmä – Anna mennä. Opas hauskempaan elämään

Anna mennä on jäänyt mieleeni Mitä luimme kerran -blogin Lauran bloggauksesta, jonka jälkeen ajattelin, että minun on pakko hankkia sen käsiini, koska se vaikutti juuri sellaiselta lukemiselta, jota siinä hetkessä tarvitsin. Myöhemmin olen lukenut myös kriittisempiä arvioita kirjasta, mutta mielenkiintoni ei ole laantunut.

Nyt vaan kaikki aurinkoiset päivät, jolloin voi mennä lukemaan rannalle tai puistoon tai ihan vaan tuohon lähikallioille, tänne heti kiitos. Tai no, ehkä en jätä lukusuunnitelmiani sääolojen varaan vaan varustaudun henkisesti lukemaan kesäkirjojakin peiton alla sateen ropistessa ikkunaan ihan samalla tavalla kuin kaikkina muinakin vuodenaikoina.

Oletko tehnyt lukusuunnitelmia kesäksi?

 

Huhti- ja toukokuun tunnustukset

toukokuun tunnustukset

Viimeeksi kun kirjoitin lumet olivat vielä maassa, kurssien lopputyöt kaukaisia tavoitteita ja kesäloma (lue: kesätyöt) vielä kaukaisempi utopia. Tänä vuonna kevät ei ollut tulla ollenkaan, mutta kesä tulikin sitten kertarysäyksellä. Vähän samoin kävi kurssien palautuspäivien suhteen: ensin ne eivät ottaneet lähestyäkseen millään ja kaatuivat sitten kaikki päälle yhtä aikaa niin kuin ainoa oikea tapa selviytyä taas yhdestä opiskeluvuodesta ilmeisesti on. Nyt elokuiselta tuntuvasta helleputkesta nauttiessani ja iloitessani kaikkien kurssisuoritusten hoitamisen jälkeen avautuneesta vapaudesta käyttää vapaapäivät juuri siihen mihin haluan huhtikuu tuntuu tapahtuneen ikuisuus sitten ja toukokuu kokonaan välistä jääneeltä.

Kovin hiljaista on ollut myös blogin puolella, mutta se ei tullut kovinkaan suurena yllätyksenä, kevät ei ole aiemminkaan ollut aktiivisinta bloggausaikaa minulle. Vähän harmittaa se, että blogihiljaisuus tarkoittaa myös sitä, että lukupäiväkirjaani jää isoja aukkoja ja muistikuvani lukemisistani jäävät kovin puutteellisiksi. Kun aikaa bloggaamiselle ei ole ollut, olen hyvin harvan kirjan kohdalla jaksanut motivoida itseäni kirjoittamaan muistiinpanoja lukiessani, vaikka lukiessa syntyvien ajatusten ylöskirjaamisen ja myöhemmin bloggauksen kirjoittamisen kautta syntyvä vuoropuhelu kirjan kanssa on lukemisen palkitsevimpia osuuksia. Arvatenkin myös rästibloggausten kirjoittaminen ei niin kovin tuoreiden muistikuvien ja olemattomien muistiinpanojen varassa on perin hankalaa, joten tämän kevään lukemiset jäävät hyvin pitkälti listausten ja hajamainintojen varaan. Ennen tätä blogia kirjoitin kaikista lukemistani kirjoista lyhyet luonnehdinnat päiväkirjaani ja nyt olen alkanut kaipaamaan samanlaisten pienten huomioiden muistamista kuin millaisia minulla on tallessa blogia edeltävältä ajalta. Ehkä pitää vaihtaa sellaisiin, kun ajatus kokonaisen bloggauksen kirjoittamisesta on tuntunut liian työläältä ja aikaavievältä viime aikoina.

HUHTIKUUN LUETUT

Leena Krohn – Tainaron

Johanna Sinisalo – Ennen päivänlaskua ei voi

Tomi Kontio – Taivaan latvassa

Eeva-Liisa Manner – Tämä matka

Huhtikuu ei ollut kovin hyvä lukukuukausi, enkä lukenut sen aikana yhtään kurssilukemistojen ulkopuolista kirjaa. Vähän lukuaikani käytin pääasiassa kotimaisen kirjallisuushistorian kurssin kirjojen paahtamiseen, jotta sain sen tentittyä pois alta. Kuukauden luetuista suosikkini oli ehdottomasti Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, joka jätti pohtimaan vallankäyttöä niin kahden ihmisen kuin ihmisen ja eläimen välisissä suhteissa sekä tapoja käyttää intertekstuaalisuutta. Lempiaiheitani huhtikuussa oli fantasian ja realismin välinen suhde, jota Sinisalon kirjan lisäksi pohdin Krohnin Tainaronin kannalta jopa tentissä asti. Kahdesta lukemastani runokirjasta Tomi Kontion Taivaan latvassa kohosi suosikikseni, se lojuu vieläkin kirjastolainapinossani odottamassa uutta lukukertaa, jota ei säätelisi tiukka aikataulu.

huhtikuun luetut

TOUKOKUUN LUETUT

Marjaneh Bakhtiari – Mistään kotoisin

Guzel Jahina – Suleika avaa silmänsä

Shirley Jackson – Linna on aina ollut kotimme

Ulla Donner – Spleenish

Enni Vanhatapio – Absentia

Brian K. Vaughan – Paper Girls, Vol. 1

Toukokuun alussa ahmin viimeiset kurssilukemiset kasvavalla kiireellä (500-sivuinen Suleika avaa silmänsä oli lopulta pakko sulattaa vähän päälle vuorokaudessa) ja havahduin sitten siihen tosiasiaan, että kyllä, kirjoja voi valita luettavakseen myös ihan sen perusteella, mitä huvittaisi lukea juuri siinä hetkessä. Luettujen perusteella se, mikä kuun loppupuolella on huvittanut, on kirjastolainapinon lyhentäminen ja kilpajuoksu palautuspäiviä vastaan erityisesti uutuuskirjojen kohdalla. Monta hyvissä ajoin varattua kevään uutuuskirjaa jouduin haikeasti ja kertaakaan kansia avaamatta palauttamaan kirjastoon, mutta nyt olen yrittänyt ottaa uutuuskirjavajettani hieman kiinni.

Minulle todella epätyypillistä valintaa, Shirley Jacksonin goottilaista klassikkoa luin vielä tiukasti kirjallisuustietelijäasetus päällä, eikä ollut ollenkaan hullumpi lukukokemus (ja -tapa) se, ja Enni Vanhatapion Absentian kanssa kului yksi aurinkoinen iltapäivä trauman ja menettämisen teemoja pohtiessa. Toukokuun luettuihin sisältyy myös kaksi sarjakuvaa, joten siihen kirjallisuudenlajiin tutustumiseni sujuu hitaasti mutta varmasti. Ulla Donnerin Spleenishin ironia poiki hyviä ja hauskoja oivalluksia tämän ajan ihmisistä ja elämänasenteesta ja Paper Girls puolestaan takasi Stranger Things -fiilikset, joskaan en ihan aina pysynyt juonenkäänteissä mukana. Täytyy muistaa myös antaa iso suositus Guzel Jahinan romaanille, jonka kuvaus Siperiaan karkotetuista teki vaikutuksen kiireisestä lukuvauhdista huolimatta.

Mitä sinä olet lukenut viime aikoina?

Maaliskuun tunnustukset

Tuttuun tapaan näin kuun aluksi on luvassa yhteenvetoa edellisen kuunkierron kirjavarkauksista ja kuulumisista – eli siis koottuja selityksiä siitä, miksi blogissa on ollut näin hiljaista. Sen enempää jaarittelematta voin tiivistää poissaoloni syyt seuraaviin kuviin:

Edinburgh1

ja

Marbella1

Maaliskuussa pääsin reissuilun makuun ensin muutaman päivän pyrähdyksellä Edinburghissa ja sitten vähän pidemmällä minilomalla Marbellassa. Edinburgh valloitti sydämeni täysin: niin kauniita rakennuksia ja ihana tunnelma, loistavia (ilmaisia!) museoita ja jopa paljon kaivattuja pilkahduksia aurinkoa. Edinburghiin on kyllä pakko päästä uudestaan, niin paljon jäi vielä näkemättä. Ja niin paljon kirjoja jäi ostamatta! Matkaseuranani olleen siskoni olisi ehkä pitänyt osata aistia vaaran merkit päästäessään minut nelikerroksiseen kirjakauppaan sen tosiasian kanssa, ettei aivan täyteen käsimatkatavaralaukkuuni tulisi mahtumaan yhden yhtä kirjaa. Kyllä sattui sieluun siellä notkuvien kirjahyllyjen keskellä käveleminen kun tiesi, ettei voisi adoptoida yhtäkään, vaikka kirjat miten huusivat, että ”ota minut, ota minut”. (Ja nyt pliis kertokaa, että kirjat huutelevat teille samalla tavalla tai joudun vielä tarkastuttamaan pääkoppani.)

Edinburgh2

Myös Marbellan-matka kuuluu kiistatta lempireissujeni kategoriaan loistavan matkaseuran, hyvän ruoan ja ihanien muistojen takia, vaikka Costa del Solillakin teki välillä mieli turvautua perisuomalaiseen kesävarustukseen eli toppatakkiin ja kumisaappaisiin. Sään puolesta ja huolimatta varalähdöistänikin kevääseen maaliskuu oli kyllä  loputtomalta tuntuvan talven ja loskassa lukemattomat kerrat kastuneiden kenkien mutta myös hurjan kauniiden päivien kuukausi.

Marbella2

Yksi maaliskuun kantavista teemoista on ollut feminismi ja sen pohtiminen – aina ruotsien suullisessa kokeessa asti. Aihepiiri hiipi puolivahingossa myös maaliskuussa lukemieni kirjojen yhdistäväksi tekijäksi: tietokirjallisuuden puolella luettavaksi lähtevät kirjat valikoituivat automaattisesti aiheen piiristä, koska se nyt vain sattui kiinnostamaan eniten, ja nyt listaa kuukauden luetuista tehdessäni huomaan, että myös kaikki kaunokirjallisuuden puolelle kuuluvat kirjavalinnat olivat naisten kirjoittamia kirjoja, ja niissä myös pohditaan enemmän tai vähemmän naiseutta, sukupuolirooleja ja feminismiä. Ei ollenkaan hullumpi lukukuukausi siis.

Rästibloggausten määrää en uskalla tässä vaiheessa edes laskea ja mietinkin, että pinoa edes jollain tavalla purkaakseni saatan päätyä kirjoittamaan miniarviokokoelman maaliskuun kirjavarkauksista, vaikka yleensä yritän vältellä niitä mahdollisuuksien mukaan. Nyt ei vaan aika tunnu millään riittävän kunnollisen tunnustuksen kirjoittamiseen. No, katsotaan jos vuorokauteen ilmestyisikin lisää tunteja nyt kun aamut ja illat ovat jo huomattavan valoisia.

Maaliskuun tunnutukset

Holly Bourne – Am I Normal Yet? 

Liv Strömqvist – Kielletty hedelmä

Anja Kauranen – Sonja O. kävi täällä

Mary Beard – Women and Power. A manifesto

Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo – Vihan ja inhon internet

Annika Idström – Veljeni Sebastian

Huhtikuu näyttää ainakin maaliskuuhun verrattuna ihanan avaralta kuukaudelta, tosin tavoitteeni tulevalle muutamalle viikolle ovat pitkälti sellaisia, että ne eivät kalenteria katsomalla näy. Mahdollisimman paljon kurssien lopputöitä pois alta ennen toukokuuta, kirjastolainojen pinon poislukemista, aikaa kavereille – näillä kohti jo alkanutta kuukautta.

Joko olet saanut tarpeeksesi lumesta vai vieläkö valkoinen maa jaksaa ilahduttaa?

Helmikuun tunnustukset

Aina kun ruudun ulkopuolisessa elämässä lisääntyvät kierrokset, blogi hiljenee. Yleensä se tapahtuu juuri silloin, kun ehtii iloita siitä, kuinka paljon aikaa on pystynyt järjestämään bloggaamiselle, ja innostua siitä, kuinka mielenkiintoisia kirjoja sekä luku- että bloggauspino on pullollaan. Niin kävi tälläkin kertaa. Joulukuussa alkanut bloggausflow tyrehtyi aika tylysti helmikuun puolivälissä täpötäyteen kalenteriin, vaikka miten olen yrittänyt luvata itselleni järjestää aikaa tälle rakkaalle harrastukselle kiireisimpienkin aikojen lomaan. Mutta kun ei niin ei. Aina ei ehdi, aina ei jaksa, aina ei pysty. Eikä aina tarvitsekaan – yritän lisätä sen tuohon kolmen ein mantraan, jolla olen yrittänyt organisoida ja priorisoida viimeisten viikkojen paisuneita to do -listoja.

Kuten helmikuun blogihiljaisuudesta (ja edellä olevasta alustuksesta) voi jo päätellä, viime kuussa huomioni vei kaikki muu paitsi bloggaaminen ja lukeminen – mitä nyt ehdin emännöidä ystävänpäivän lukumaratonia ja maratoonata siinä sivussa itsekin tuhatkunta sivua. Vuodenvaihteessa ajattelin, että luvassa on rauhallinen kevät(talvi), jonka aikana ehdin lueskella kaikkea kivaa ja nauttia kauniista talvipäivistä velvoitteinani vain se, että pystyn panostamaan opiskeluun ja paneutumaan ainoana uutena asiana puheenjohtajan tehtäviin. No, puheenjohtajan tehtäviin on kyllä syvennytty ja päädyinpä takaisin sitsikokkailun ihmeelliseen maailmaankin, vaikka viime kerralla vannoin jo, että ei ikinä enää. (Mutta ei se mitään, en varmaan osaisi käydä sitseillä enää vain sitsaamassa kuitenkaan.) Kurssityöt sen sijaan ovat joutuneet hieman venytyksen ja lykkäämisen kohteeksi, kun työn alla on ollut hakemus toisensa perään (ja niitäkään en uskonut tarvitsevani kirjoittaa yhtäkään tänä keväänä mutta never say never tässäkään asiassa). Niille kyllä löytyy aikansa, niin kuin kaikille muille velvotteillekin, mutta ei juuri nyt, kun pelivaraa on vielä ja pitää hieman haukkoa happea, jotta jaksaa taas.

helmikuun tunnustukset

Menin jo sanomaan, ettei helmikuu ole ollut lukukuukausi, mutta joudun ottamaan sanojani takaisin. Kahdenkymmenen kirjastolainan (ja toisen samanmoisen varausmäärän) kanssa pallotellessa ja kurssien lukulistojen (osoitan syyttävällä sormellani taas kotimaisen kirjallisuushistorian kurssia) perässä raahautuen tuntuu siltä, ettei saa mitään luetuksi, vaikka koko ajan on jotain kesken. Kevään uutuudet ovat turhaan saaneet huudella huomiotani lainapinosta, kun lukuaika supistui loppukuuta kohti metromatkojen ylellisyydeksi ja muitakin lukusuunnitelmia tuli laiminlyötyä aika huolella, mutta sen sijaan, että miettii, mitä kaikkea ei ehtinyt lukea, pitää kai keskittyä siihen, mitä oikein tuli luettua.

Marisha Rasi-Koskinen – Eksymisen ja unohtamisen kirja (tunnustus tulossa)

Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu

Liv Strömqvist – Prinssi Charlesin tunne (tunnustustus tulossa)

Pirkko Saisio – Elämänmeno

Elena Favilli & Francesca Cavallo – Iltasatuja kapinallisille tytöille (tunnustus)

R. J. Palacio – Auggie ja minä. Kolme Ihme-tarinaa (tunnustus tulossa)

Gaël Faye – Pienen pieni maa (tunnustus tulossa)

Laura Bates – Girl Up

Arto Melleri – Schlaageriseppele

Maaliskuu on jo hyvässä vauhdissa, eikä tule tuomaan helpotusta muihin kiireisiini, mutta bloggausjonossa on monta niin kiinnostavaa kirjaa, joista palan halusta kirjoittaa, että pidän kaikki sormet ristissä, että pääsen niiden pariin mahdollisimman pian. Bloggauspinosta löytyy niin Liv Strömqvistin huippuhyviä sarjakuvia, ihanan paljon nuortenkirjallisuutta kuin muita sykähdyttäneitä lukukokemuksia viime kuukausien ajalta. Lukupinon puolella taklattavana ovat loput suomalaisista klassikoista, jotka kirjallisuuden opiskelijoiden oletetaan lukevan, sekä paljon mielenkiintoista uutta kirjallisuutta.

Mitä sinun kevääseesi kuuluu?

 

Ystävänpäivän lukumaratonin koonti

YSTÄVÄNPÄIVÄN LUKUMARATON

Ystävänpäivästä on jo ehtinyt vierähtää tovi, mutta vielä on mahdollista päästä maratontunnelmiin, sillä tässä tulee maratonin koontipostaus!

Lukumaraton tuntuu sujuneen varsin leppoisissa tunnelmissa, mikä on aivan mahtavaa, sillä sehän on lukumaratonin idea: järjestää aikaa harrastukselle joka on kivaa ja rentouttavaa. Maratonilla luettiin kirjallisuutta laidasta laitaan, kaunokirjallisuutta, tietokirjallisuutta, runoja, novelleja, nuortenkirjallisuutta, lastenkirjallisuutta, sarjakuvia… Sivuja kertyi niin itsekseen kuin ääneen lukemalla sekä äänikirjoja kuuntelemalla, mikä osoittaa hyvin sen, ettei lukeminen ole sidoksissa yhteen muotoon tai lajiin. Maratoonaajien ikähaarukkakin vaihteli melkein vauvasta vaariin. Huippua!

Ja nyt, *rumpujen pärinää* kaiken luetun yhteenlaskettu määrä: 9 298 sivua ja 11 tuntia ja 45 minuuttia äänikirjaa. Näillä lukemilla kelpaa jäädä odottelemaan seuraavaa lukumaratonia! Kiitos kaikille osallistujille ja hengessä mukana olleille, toivottavasti maratoonataan taas pian!

MUKANA OLIVAT (linkit vievät maratonpostaukseen tai maratoonarin sometilille)

Aukeamia / La Plume

Carry On Reading / Henna

Eniten minua kiinnostaa tie / Suketus

Expelliarmus / Niina

Kaikkia värejä / Meri

Kirjastolaisen kirjahyllystä / Emmi Lainio

Kirjavarkaan tunnustuksia / Kirjavaras

Kosminen K / Heidi

Kuutar lukee / Kuutar

@MariaKuutti / Maria Kuutti ja 6v tytär ja 9v poika

Millamr

Mitä luimme kerran / Laura

Narseskan kirjahylly / narseska

Sivujen välissä / Hanna

Suudelmia ja sukkanauhoja / Riikka

Unelmien aika / Katriina

Ystävyyden vuosipäivä

Yöpöydän kirjat / Niina Tolonen

 

Ystävänpäivän lukumaraton (päivittyvä)

YSTÄVÄNPÄIVÄN LUKUMARATON

VALMISTAUTUMINEN LUKUMARATONIIN

Innokkaimmat aloittivat maratoninsa jo eilen, mutta itse vietin eilisen toisen taiteenlajin eli teatterin parissa, joten maratonpäiväkseni valikoitui sunnuntai. Maratonille ehtii muuten vielä ilmoittautua ja osallistua oikein hyvin, sillä se kestää aina keskiviikkoon asti. Minulla tämä osuu aivan loistavaan ajankohtaan, koska olin ehtinyt lukea tällä viikolla vaivaiset viisikymmentä sivua, kunnes eilen junassa lämmittelyn Timo K. Mukan Maa on syntinen laulun (jonka piti olla maratonini avauskirja) melkein kannesta kanteen. Tällä maratonilla on tarkoitus kiriä kurssilukemisia kiinni ja lukea todella pitkästä aikaa juuri sitä, mitä itse haluan.

Maratonpinostani löytyy vähän kaikenlaista vaihtoehtoa. Sattumalta värikoodattu näihin tartun ensin -osio pinostani sisältää Pirkko Saision Elämänmenon, joka on ainut opiskelun motivoima kirja, R. J. Palacion Ihme-teoksen sisarkirjan Auggie ja minä: kolme Ihme-tarinaa, Liv Strömqvistin Prinssi Charlesin tunne -sarjakuva-albumin, joka on lähdössä jo uudelleenlukuun sekä pikkusiskoltani lainaamani Iltasatuja kapinallisille tytöille -hittikirjan. Niiden lisäksi pinooni ovat ängenneet Gaël Fayen Pienen pieni maailma, joka on yksi eniten odottamistani kevään uutuuksista, Han Kangin Ihmisen teot täydentääkseen uutuuskirjavalikoimaa sekä Irene Némirovskyn Ranskalainen sarja, jonka lukemista olen odottanut malttamattomasti syksystä asti (joten tietenkään en ole avannutkaan sitä). Voi kunpa vuorokaudessa olisi niin paljon tunteja, että ehtisin lukea nämä kaikki!

Ystävänpäivän lukumaraton

Nyt pitää hoitaa vielä muutama asia ennen kuin pääsen lukemisen kimppuun, mutta pian, pian! Lukumaratonini edistymistä voi seurata tietysti täällä blogissa mutta myös Twitterissä @kirjavarkaan. Instagramiinkin saattaa joku kuva ilmestyä, mutta siitä en uskalla luvata mitään. 😀

LUKUMARATON

12.04

Nyt on aika aloittaa maraton! Jee! Kurssilukemiston velvoittamana aloitan Pirkko Saision Elämänmenolla.

13.39

Aloitin Elämänmenon hieman vastahakoisesti, ajatellen lukevani velvollisuudentunnosta itseni ensin takaisin aikatauluun kirjallisuushistorian kurssilla ja miettien kaihoisasti vapaavalintaisten kirjojen pinoa, jonka kokosin maratonia varten, mutta olenkin tykästynyt paljon Saision tapaan kirjoittaa. Lukumaratonini on alkanut verkkaisesti hyviä muistiinpanoja kirjoittaen, mutta olen päässyt hyvään vauhtiin ensimmäisen kirjan kanssa.

Sivuja luettu 55

14.53

Pyykinpesu, somen seuraaminen ja muistiinpanojen kirjoittaminen ovat hillinneet lukutahtiani, mutta ensimmäinen sata sivua on tullut luettua nyt, kun maratonia on takana kolme tuntia. Seuraavaksi aion pitää muutaman tunnin tauon somesta ja jatkaa lukemista pienen naposteltavan kanssa.

Sivuja luettu 100

16.55

Ensimmäinen kirja luettu! Ja jee, olen kirinyt itseni ajan tasalle kirjallisuushistorian kurssin kanssa! Seuraavaksi tekee mieli jotain hyvin helppolukuista, joten taudan napata pinosta luettavakseni Iltasatuja kapinallisille tytöille.

Sivuja luettu 229

18.27

Iltasatuja kapinallisille tytöille oli juuri sitä, mitä tarvitsin tähän väliin: jotain nopealukuista joka herättää kuitenkin ajatuksia ja innostaa lukemaan. Nyt on korkea aika pitää nopea ruokatauko! Yleensä satsaan maratonpäivien syömiseen kunnolla, teen ruokaa ja ostan herkkuja, mutta tämä maraton on kyllä mennyt todella kevyillä eväillä. No, joskus näinkin.

Sivuja luettu 430

20.58

Kolmanneksi maratonkirjakseni valikoitui suunnitelmien mukaan Liv Strömqvistin sarjakuva Prinssi Charlesin tunne, jonka luin pari kuukautta sitten, mutta josta en harmikseni tehnyt minkäänlaisia muistiinpanoja. Nyt se virhe on korjattu! Prinssi Charlesin tunnetta lukiessani en vilkuillut kelloa enkä laskenut sivumääriä tai miettinyt muistiinpanojen kirjoittamisen nielaisemaa aikaa vaan luin ja pohdin sydämeni kyllyydestä. Saavutin siis loistavan lukuflow’n antaessani reilusti aikaa tälle loistavalle sarjakuvalle. Toivottavasti ehdin blogata siitä pian!

Sivuja luettu 562

23.18

Olen seurannut lukusuunnitelmiani varsin mallikkaasti, sillä neljänneksi aloitin R. J. Palacion Auggien & minän ja se on edennyt mukavasti melkein puoliväliin. Mukavaa lukemista, johon on mukava päättää tämä päivä. Tosin saatan vielä nipistää aikaa yhdelle Black Mirror -jaksolle kämppisteni seurassa… Huomenna aamulla jatkan vielä maratoonaamista ennen luentoa!

Sivuja luettu 691

8.07

Taas mennään! Mietin muutaman hetken herättyäni, että pitäisikö jäädä sittenkin vielä nukkumaan, mutta houkutus lukea voitti. Yritän jatkaan Auggieta & minua vielä mahdollisimman pitkälle.

Sivuja luettu 760

9.32

Neljäs maratonkirja luettu ja vielä on kaksi ja puoli tuntia maratonia jäljellä! Vaikka pitkä lista muita tehtäviä asioita odottaa, en millään malttaisi lopettaa lukemista vielä. Ehkä voin tämän aamupäivän pyhittää vielä lukemiselle ja paiskia muita töitä sitten sen jälkeen.

Sivuja luettu 896

12.00

Lukumaratonin viimeiset minuutit kuluvat ja luento kutsuu. Luin viimeiset sivuni metrossa, enkä malttaisi jättää Pienen pientä maailmaa kesken, mutta nyt on pakko keskittyä välillä muihin asioihin. Palaan maratoniin vielä tänään (toivottavasti) koontipostauksessa.

Sivuja luettu 1 000

LUKUMARATONIN KOONTI

Lukumaratonin koonti

Eilinen oli aikas tuloksekas lukupäivä, mitä nyt minun olisi pitänyt myös ehtiä väsätä hakemusta vaihtoon, kirjoittaa luentopäiväkirjaa ja tehdä ruotsin läksyjä. Mutta kerrankos sitä pitää päivän jolloin ei tee muuta kuin lue! Sainpahan sentään luettua itseni ajan tasalle kirjallisuushistorian kurssilla ja muutaman muun lukuvuoroaan odottaneen kirjan pois päiväjärjestyksestä.

Tulin lukeneeksi monipuolisesti romaaneja, sarjakuvaa ja lastenkirjan, ja erityisesti tällä maratonilla nautin muistiinpanojen tekemisestä lukemisen lomassa. Kuten yleensä maratoneilla, onnistuin myös lukuvalinnoissani, sillä mitään lukemastani en olisi malttanut jättää kesken, kun olin sen aloittanut. Laadullisesti huippuhyvä maratoni osoittautui myös määrällisesti varsin tehokkaaksi, sillä aivan huomaamattani luin itselleni uuden ennätyksen, tasan tuhat sivua! Maratonille lähdettäessä en edes tullut ajatelleeksi sivumäärätavoitteita, joten uusi ennätys tuli iloisena yllätyksenä. Parasta tässä maratonissa oli kuitenkin hyvä lukuflow, jonka valtaan pääsin viimeistään Prinssi Charlesin tunteen kohdalla.

Onnea kaikille maratoninsa jo suorittaneille ja tsemppiä vielä maratoonaaville! Koko maratonin koontia on luvassa torstaina, joten pysykää kuulolla siihen asti.

Tykkäätkö sinä lukumaratoonata?