Marraskuun tunnustukset

Marraskuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Marraskuussa toivoin, että minulle olisi kuulunut muutakin kuin kiirettä. Vastasin kysymyksiin kuulumisista ”kiireitä” niin monta kertaa, että jäin ihmettelemään, milloin minulle on kuulunut muuta kuin kiirettä ja milloin kiireestä tuli luonnehdinta, joka summaa elämääni parhaiten. Aivan saman vastauksen kuulin myös useimpien kavereideni suusta toistaessani kysymyksen heille. Kiire tuntuu nielaisseen koko syksyn.

Alituinen kiire kuulostaa ahdistavalta ajatukselta ja hauskanpidon kokonaan poissulkevalta stressintäyteiseltä asialta, mutta marraskuussa monesti hauskanpito oli tekijä, joka aiheutti kiirettä muiden asioiden suhteen. Marraskuu oli ajan antamista toisille asioille, kavereille, sitsijärjestelyille, pikkujouluille, Stranger Thingsin maratoonaamiselle, joulukorttien askartelemiselle, lukemiselle, ja sen puutetta toisista asioista. Marraskuulle olin ahminut vähän liikaa kaikkea: liikaa kursseja, liikaa vastuuhommia ja liikaa menoja ajatuksenani rämpiä tämä kuukausi läpi jotenkuten ja jättää lomailu joulukuulle.

tallinna

Marraskuumuistoja: päiväreissu Tallinnaan

LUETTUA

Marraskuun lukemisia saneli pitkälle kotimaisen kirjallisuuden opintosuunnan puolelta nappaamani 1900-luvun alun kirjallisuuden kurssi, jonka lukulistalta luin melkein kaiken tarpeellisen ja muutaman ylimääräisen oman kiinnostuksen mukaan. Klassikkourakka jatkuu vielä vähän joulukuun puolelle, mutta aikamoinen projekti tämä on ollut. Viime keväänä maratoonasin 1800-luvun klassikkoja (josta tunnelmia täällä ja täällä) ja nyt alkaa olla Suomen kirjallisuushistoria läpikäytynä viimeistä viittäkymmentä vuotta lukuun ottamatta. Kurssin lukulistalla oli monta teosta Sillanpään Hurskaasta kurjuudesta Södergranin Runoihin, jotka kuuluvat ikuisuuslukulistalleni ja jotka lukemalla voi brassailla kirjallisella sivistyksellään. Nyt onkin tullut luettua kirjakaupalla teoksia, jotka olisivat varmaan ilman lievää pakkoa roikkuneet hamaan tulevaisuuteen asti jollain tbr-listalla.

Vapaa-ajan lukemisen puolella osallistuin puolivanhingossa ainakin Bookstagramissa esillä olleeseen #nonfictionnovember’iin lukemalla Roxane Gayn ylistetyn esseekokoelman Bad Feminist ja runoutta ja runouden lukemisen tapoja pohtivan Säkeilyvaaran, joka on alaotsikoltaan runouden käyttöopas. Näiden lisäksi urakoin kauan lukulistallani olleen Margaret Atwoodin Orjattaresin luetuksi – kuuntelemalla sen äänikirjana. Marraskuussa aloitin nimittäin BookBeatin koejakson ja totuttelin kuuntelemaan äänikirjoja, siitä luvassa mielipiteitä mahdollisesti myöhemmin.

Kuukauden paras lukukokemus oli ehkä Atwoodin Orjattaresi, mutta se sai kovia haastajia kotimaisen kirjallisuuden puolelta. Kirjallisuushistoria on hyvin miespainotteista, mutta lempiteoksikseni ovat nousseet naiskirjailijoiden teokset. Södergran lumosi, Jotuni oli vaikuttava lukukokemus ja Sudenmorsianta luin aivan eri tavalla ymmärtäen ja tulkiten nyt kuin ensimmäistä kertaa sitä lukiessani muutamia vuosi sitten.

marraskuun tunnustuksia2

Volter Kilpi – Batsheba

Tiiliskivestään Alastalon salissa tunnetun Volter Kilven nuoruudentuotantoon kuuluva pienoisromaani Batsheba oli kurssilukemistossa esimerkkiteoksena suomalaisesta dekadenssista.

F. E. Sillanpää – Hurskas kurjuus

Luin ensimmäistä kertaa Suomen ainoaa kirjallisuuden nobelistia, jonka tunnetuimpia teoksia on tämä suomalaisen realismin merkkiteos, torpparikysymystä ja joukkoliikkeen vetovoimaa pohtiva Hurskas kurjuus.

Maria Jotuni – Kun on tunteet (tunnustus tulossa)

Niukasta dialogimuotoisesta lyhytproosasta tunnetun Jotunin novellikokoelma Kun on tunteet kuvaa aikansa naiskohtaloita ihmissuhteiden, rakkauden puutteen, seksuaalisuuden ja naimakauppojen kautta.

Aino Kallas – Sudenmorsian (tunnustus tulossa)

Balladinomainen ja myyttejä hyödyntävä Sudenmorsian luokiteltaisiin ehkä nykypäivänä maagiseksi realismiksi, mutta ilmankin kyseistä leimaa Aino Kallaksen pienoisromaani on hieno ja monitasoinen kertomus sutena juoksevasta Aalosta.

Roxane Gay – Bad Feminist (tunnustus)

Bad Feminist on aiheiltaan laaja esseekokoelma feminismistä, rodusta, rasismista, kehonkuvasta ja populaarikulttuurin ilmiöistä.

Joel Lehtonen – Putkinotko

Joel Lehtosen tiiliskivi on yhdenpäivänromaani torpassa asustavasta Käkriäisen suurperheestä, jota kismittä suuresti se, ettei Putkinotkon asumus ole heidän omistuksessaan, minkä takia suuri osa työnteosta jää pelkäksi aikomukseksi.

Välipalana #nonfictionnovember-suosituksia Bookstagramin puolelta:

Pentti Haanpää – Noitaympyrä

Pentti Haanpään Noitaympyrä valottaa 1930-luvun tunnelmia ja ideologioiden ristiriitoja seuraamalla tukkijätkänä työskentelevää Pate Teikkaa ja hänen elämänvaiheitaan.

Elmer Diktonius – Janne Kuutio

Suomenruotsalaisen modernismin suurimpiin nimiin kuuluvan Elmer Diktoniuksen romaani Janne Kuutio on kerronnaltaan selvästi modernistinen kertomus Jannesta, joka 1900-luvun alun historian pyörityksessä päätyy niin punakaartilaiseksi, pirtutrokariksi kuin lakkorikkuriksi.

Edith Södergran – Runoja (tunnustus tulossa)

Södergran on tunnetuimpia suomalaisia kirjailijoita, jopa myyttinen hahmo, joka taitaa rakkausrunot sekä luontokuvat ja jonka runoutta hallitsee yksinäisyyden ja pessimismin sävyt.

Margaret Atwood – Orjattaresi (tunnustus tulossa)

Orjattaresi on kuvaus dystooppisesta yhteiskunnasta, jossa tulevaisuuden Yhdysvalloista on tullut vanhoilliskristillinen yhteiskunta, jossa osa naisista on alistettu omaisuudeksi ja synnytyskoneiksi, käveleviksi kohduiksi.

Satu Grünthal ja Kirsti Mäkinen (toim.) – Säkeilyvaara. Runouden käyttöopas (tunnustus tulossa)

Säkeilyvaara on Satu Grünthalin ja Kirsti Mäkisen toimittama kirja, jossa heidän lisäkseen runoutta ja runoja eri ajoilta sekä eri runoilijoilta pohtivat Silvia Hosseini, Vilja-Tuulia Huotarinen, Juhani Karila, Pauli Tapio ja Ilpo Tiihonen.

Lauri Viita – Betonimylläri

Lauri Viidan esikoisteoksessa Betonimylläri on loppusoinnut paikoillaan ja se on tunnettu rikkaasta kielenkäytöstään.

marraskuuntunnustuksia3

1900-luvun alun kirjallisuuden lukulista kaikessa komeudessaan

ENSI KUUSSA

Tämä tunnustus on jo nyt pitkän kuin nälkävuosi, mutta vielä joulukuun suunnitelmat tiivistetysti: ensimmäisen puolikkaan aikana paahdan 1900-luvun alun kirjallisuuden kurssilukemiston loppuun ja kiskaisen neljä tenttiä, sitten koko loppukuun käytän yksinomaan lomailuun. Amen.

Millaisen kirjakuukausi marraskuusi oli?

Kirjallinen loppuvuosi Tag

kirjatag kirjablogi

Tällä viikolla minulle valkeni, että tätä vuotta on enää alle puolitoista kuukautta jäljellä. Alle puolitoista kuukautta! Nyt on siis enää reilu kuukausi aikaa taputella vuodenvaihteessa loppuvat lukuhaasteet, kiriä lukutavoite kiinni ja miettiä, mitä kirjoja tämän vuoden tbr-listalta oikein löytyi. Pienoinen kylmä hiki nousi pintaan, kun käväisin Goodreadsin puolella ja huomasin sen edelleen näyttävän, että kirjoja on tänä vuonna luettu kyllä kokonaiset 82 kappaletta, mutta laahaan edelleen kuudesta seitsemään kirjaa lukutavoitettani jäljessä. Ja tämä kirjakaupalla jälkeen jäänti pitäisi nyt siis kiriä reilun kuukauden aikana, jotta saan tavoittelemani sata kirjaa luettua. Huhhuh.

Blogeissa (ainakin Unelmien aika, Oksan hyllyltä, Mitä luimme kerran) on kiertänyt juuri tähän tuskaani niin hyvin sopiva kirjatag, että vaikka rästibloggausten pino on Goodreadsin kirjalaskurin lisäksi toinen asia, jota ei oikein kärsiä katsoa, ajattelinpa yrittää tyynnytellä itseäni miettimällä konkreettisesti, mitä haluan tämän lukuvuoden vielä sisältävän. Tämäkin kirjatag on muuten kotoisin BookTuben puolelta ja alkuperäinen versio löytyy Ariel Bissettin kanavalta.

  1. Onko sinulla kesken kirjoja, jotka haluaisit lukea loppuun?

Tällä hetkellä minulla on aktiivisesti kesken Edith Södergranin runokokoelma Runoja (WSOY:n 12 klassikkoa -painos ❤ ) ja Satu Grünthalin ja Kirsti Mäkisen toimittama Säkeilyvaara. Runouden käyttöopas, jotka uskon saavani loppuun. Kurssilukemisen jalkoihin on jäänyt Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit, mutta toivon saavani myös sen loppuun ennen vuoden vaihtumista. Ja onhan sitten myös pari tietokirjaa, jotka ovat viime kuukaudet olleet aika vähäisellä lukemisella, mutta niiden kanssa en aio hätäillä.

  1. Onko sinulla syksyisiä kirjoja luettavaksi loppuvuodelle?

Taitaa olla jo niin myöhäistä, että pitäisi alkaa miettiä talvista lukemista… En oikeastaan tule lokeroineeksi lukemistani vuodenaikojen mukaan, mutta mikäli joku kaipaa syksyistä luettavaa, Potterit on ainoa oikea vaihtoehto.

  1. Odotatko vielä jotain loppuvuonna julkaistavaa kirjaa?

Öh, olen ollut kesästä asti niin pihalla julkaistavista kirjoista, että vaikka vielä tänä vuonna julkaistaisiin jotain, en tietäisi siitä. En tullut tänä syksynä edes tehneeksi listaa kiinnostavimmista uutuuksista, tai selailleeksi kustantajien katalogeja. Korjaan sen vääryyden paneutumalla kevään uutuuksiin heti kun ehdin!

  1. Mitkä kolme kirjaa haluaisit lukea tämän vuoden puolella?

1900-luvun alun kirjallisuuden kurssi sitoo valintojani joulukuun puoliväliin asti, mutta menin juuri Instagramiin listailemaan kirjoja, jotka haluaisin lukea niiden sijasta lisäksi. Valitaan niistä nyt Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, Irène Némirovskyn Ranskalainen sarja ja Margaret Atwoodin Orjattaresi.

  1. Onko jollain kirjalla mahdollisuus yllättää ja nousta suosikiksesi?

Minulla on sen verran kovia nimiä vielä lukulistalla, että en ollenkaan hämmästyisi, jos joku niistä nousisi vuoden parhaimmistoon. Juuri nyt odotan erityisen paljon Némirovskyn Ranskalaiselta sarjalta ja pidän sormet ristissä, etteivät suuret odotukset latista itse lukukokemusta.

  1. Onko sinulla jo lukusuunnitelmia vuodelle 2018?

Ei ole, mikä on aika yllättävää, sillä rakastan listoja ja lukemisen suunnittelua. Viime vuonna minulla oli jo tähän aikaan selvä näkemys siitä, mitä haluan lukea. Ehkä panostan ensi vuonna oman hyllyni lukemattomiin, sillä niitä on kertynyt tänä vuonna ennätysmäärä. Klassikkojen lumoissa -blogissa oli myös mielenkiintoinen tietokirjahaaste, johon mietin osallistuvani.

kirjatag kirjablogi tbr

Ehkä näillä mietinnöillä lukutavoitteeni tulevaisuus alkaa taas näyttää valoisammalta. Onhan tässä vielä joululomakin aikaa, ja ajattelin viettää sen visusti nenä kiinni kirjassa. Uhoan nimittäin jo tässä vaiheessa, etten aio ottaa lomalle yhden yhtä koulutehtävää vaan hoidan kaikki kurssit kunnialla päätökseen ennen joulukuun puoliväliä.

Onko sinulla vielä lukusuunnitelmia tälle vuodelle?

Lokakuun tunnustukset

lokakuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Lokakuussa intoilin syksyn mittaan järjestettävistä tapahtumista ja huomasin kuinka paljon saa luettua, kun ei juokse joka ilta opiskelijariennoissa. Opin katsomaan omaa äidinkieltäni aivan uudesta näkökulmasta ja vaikka se onkin kiehtovaa, olin samalla menettää uskoni sen suhteen, että tulen ikinä hallitsemaan äännevaihtelua tai verbintaivutusta. Olin järjestämällä järjestänyt aikaa osallistua lukumaratoniin, mutta jouduin viime hetkellä luopumaan siitä esseen kirjoittamisen takia. Ärsytti, mutta oli ihanaa huomata, kuinka levollista ja palkitsevaa on kirjoittaa essee tietäen, että on varannut sille koko päivän, eikä tarvitse kiirehtiä. On vapauttavaa kirjoittaa, kun paniikinsekainen kiire ei tuki ajatuksia ja oivalluksia, eikä sanamäärän kartuttaminen hiosta vaan voi rauhassa mietiskellä, spekuloida ja uppotua aiheeseen, josta kirjoittaa. Palautuspäiväsumassa oli pakko päättää, että on ihan ok vaatia itseltään vähän vähemmän.

Lokakuussa rakastin bujoilua, kirjoitin laittoman pitkiä to do -listoja ja pääsin aina välillä listan loppuun asti. Nukuin liian vähän, stressasin liian paljon ja luin Pottereita silloin, kun pystyin pitämään tauon tosielämän velvotteilta. Pyöritin pahvilaatikkokaaosta remontin keskellä, ja asuin kirjastossa kaaokselta paossa. Näin kavereita, joita en ole nähnyt liian pitkään aikaan. Ostin kirjoja ja kirjamessuilin. Luin ja pohdin lukemaani kuuden kirjan ja 3 997 sivun edestä.

LUETTUA

J. K. Rowling – Harry Potter ja liekehtivä pikari

J. K. Rowling – Harry Potter ja Feeniksin kilta

J. K. Rowling – Harry Potter ja puoliverinen prinssi

J. K. Rowling – Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Ahmin Potterit kuukauden sisään, eikä yksikään velhomaailmassa vietetty hetki tunnu hukkaan heitetyltä. Edellisestä lukukerrasta on kulunut aikaa jonkin verran, mutta nyt muistan taas kirkkaasti, kuinka suuri sarjan viehätys on. Palaan Potterien tunnelmiin varmaan vielä jollakin kollektiivisella tunnustuksella sarjaryöväyksestä.

Dan Brown – Alku (tunnustus tulossa)

Uunituore Alku oli pitkästä aikaa niitä romaaneja, jotka oli pakko näpistää heti ilmestyttyään (tai oikeastaan ennakkotilata jo ennen ilmestymistä). Alku tarjosi Dan Brownille tunnusomaiseen tapaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, taidetta, arvoituksia ja uskonnon sekä tieteen kysymyksiä. Kävin myös kuuntelemassa Brownia, kun hän oli käymässä Suomessa Helsingin Kirjamessuilla.

Ray Bradbury – Fahrenheit 451 (tunnustus)

Fahrenheit 451 vankistaa asemiaan lempiklassikoideni joukossa. Olen lukenut sen kerran aikaisemmin ja syvästi vaikuttunut, ja toisella lukukerralla oli mielenkiintoista huomata, millaisiin asioihin kiinnitin tällä kertaa huomiota ja miten tulkintani teoksesta tarkentui ja muuttui. Lukekaalukekaalukekaa!

ENSI KUUSSA

Marraskuussa on onneksi vain yksi tentti (tosin harvinaisen viheliäinen sellainen), eikä yhtään esseetä kirjoitettavana. Suomalaista klassikkokirjallisuutta 1900-luvun alusta onkin sitten luettavana kymmenkunta teosta, joten ei ole vaikea arvata, millaisissa tunnelmissa kuukauteni vierähtää. Jospa saisin marraskuussa myös muutaman rehellisen kirjapostauksen ulos, rästibloggauspino on nimittäin paisunut aika merkittäviin mittoihin.

Mitä sinä luit lokakuussa?

Helsingin Kirjamessut 2017

helsingin kirjamessut 2017

Tänä vuonna olin luovuttaa messujen suhteen jo ennen kuin ne alkoivatkaan. Liian vähäiset yöunet ja täpötäysi kalenteri eivät jättäneet aikaa innostua messuista samalla tavalla kuin edellisinä vuosina, eikä messukuume noussut tavaroita pakatessa remontin tieltä tai esseitä pakertaessa palautuspäiväviidakon keskellä. Hutaisin kuitenkin suunnitelmia messuille ja hain toiveikkaasti bloggaajapassia (jonka sain, kiitos siitä Messukeskukselle), mutta messuja edeltävänä keskiviikkona mietin jo, että hyvä jos yhden päivän jaksan messuilla ja sitten täytyy levätä väsymys pois seuraavalla viikolla alkavan toisen periodin alta.

Kaikkialta muualta luettavaan messuhehkutukseen verrattuna tämä ei ole kovin riemukas tapa aloittaa messupostaus – eikä todellakaan ollut se mielentila, jossa halusin valmistautua messuihin. Onneksi torstaille oli kuitenkin sovittu kiertelyä, kirjojen hypistelyä ja kuulumisten vaihtoa kaverin kanssa, eikä kerran messuhallin hyörinää ja pyörinää tunnelmoitua ollut enää pois jäämistä. Ei vaikka vastassa oli lunta, loskaa, jäätä ja sadetta, kun astui ovesta ulos messuille mennäkseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Ruoka- ja viinimessuilla, joille en jostain syystä ole tähän mennessä eksynyt. Siellä tulikin sitten tankattua useampana päivänä, sillä alhainen verensokeri, suuri ihmisvilinä ja paljon nähtävää on huonoin mahdollinen yhdistelmä. Messujen isoin ruokaihastus oli ehdottomasti avokado-falafelrulla, joita tarjoili Leviant-niminen Middle Eastern Street Food -kioski. Nam!

Messujen ohjelmatarjonta oli laaja edellisten vuosien tapaan ja nopealla messulehden selailulla löysin paljon mielenkiintoista, mutta päädyin loppujen lopuksi kuuntelemaan vain kolmea vinkkipostauksessani mainittua ohjelmaa, enkä montaa muuta niiden lisäksi. Ainut torstaina kuuntelemani ohjelma oli Marko Annalan ja Anna-Leena Härkösen pohdinta masennuksen ja luovuuden suhteesta, perjantaina olin messuilla vain pari tuntia, enkä käynyt kuuntelemassa mitään. Sunnuntaina päädyin kuuntelemaan 12 tarinaa kirjoittamisesta -teoksen kirjoittaneiden Ronja Salmen ja Mikko Toiviaisen haastattelua ja Harri Hertellin ja Susinukke Kosolan pohdintaa lavarunoudesta sekä kävin kuuntelemassa, kun Marisha Rasi-Koskinen puhui romaanistaan Unohtamisen ja eksymisen kirja (hänen novellikokoelmansa Vaaleanpunainen meri teki minuun suuren vaikutuksen aiemmin tänä vuonna).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehdinpä myös kuunnella, kun Sofi Oksanen haastatteli Everstinna-romaanin julkaissutta Rosa Liksomia.

Ohjelmahuiput sattuivat tänä vuonna lauantaille, kun ensin palkittiin tämän vuoden Nuori Aleksis -voittaja. Lukiolaisten valitseman kirjallisuuspalkinnon voitti Hanna Kauppinen romaanillaan Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut. Hanna istui itse samaisessa raadissa kaksi vuotta sitten samaan aikaan minun kanssani (raatikokemukseistani olen kirjoittanut täällä), joten oli ihanaa nähdä hänet samalla lavalla mutta tällä kertaa vastaanottamassa palkintoa sen myöntämisen sijaan.

helsingin kirjamessut nuori aleksis 2017

Toinen päivän kohokohdista oli ehdottomasti Dan Brownin vierailu, jota todisti kanssani 1300 muutta innokasta Brownin lukijaa. En oikein tiennyt mitä odottaa tältä kirjallisuuden maailmantähdeltä, mutta Brown osoittautui hyväksi ja hauskaksi puhujaksi, joka piti yleisön vakuuttavasti otteessaan ja jätti myös aikaa kysyä kysymyksiä. Brown puhui kasvamisestaan ristiriitaisessa mutta silti jollain tapaa sopusointuisessa ympäristössä: hänen äitinsä oli syvästi uskonnollinen ja isä matemaatikko, mutta tästä huolimatta he eivät riidelleet maailmankatsomuksiensa erilaisuudesta. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että uskonnon ja tieteen vastakkainasettelu ja yhteensovittaminen ovat kiinnostaneet Brownia aina, mikä näkyy myös hänen kirjoissaan. Hänen uusin romaaninsa Alku ei ole tästä poikkeus vaan se pohtii, Brownin lauantaisen puheen tapaan, mikä sija uskonnolle jää tieteen valloittamassa maailmassa ja selviytyvätkö jumalat tieteen edistyksestä. Mikäli Brownin lukijatapamaanin kiinnostaa enemmän, Bibbidi Bobbidi Book -blogin Laura on kirjoittanut siitä hienon jutun.

dan brown suomessa helsingin kirjamessut 2017

Dan Brownia on vaikea syrjäyttää kohokohdan paikalta, mutta messuissa parasta ovat ihmiset (ei sillä että Brown olisi avaruusolento vaan tarkoitan niitä joiden kanssa tutustuu, hengailee ja juttelee). Enpä olisi uskonut kolme vuotta sitten ensimmäistä kertaa messuilla käydessäni vain siskoni seuranani, että muutaman vuoden päästä tuttuja löytyy joka kulman takaa. Tänä vuonna oli ihanaa törmäillä jos kehenkin tuttuun, vaihtaa ajatuksia ja kierrellä yhdessä. Erityiskiitokset seurasta Katrille (bookishteaparty), Rosalle (Lukulahnan luola), Handelle (Tuntematon lukija), Jassulle (Hurja Hassu Lukija), Lotalle (Hogwarts Library), Hennalle (Carry On Reading), Lauralle (Mitä luimme kerran) ja Hannalle (Sivujen välissä). Ihania kirjaihmisiä kukin oman loistavan bloginsa takaa ❤

helsingin kirjamessut 2017

Jos sitten päästäisiin niihin kirjoihin, sillä tietääkseni olin, kröhm, kirjamessuilla. Huikeaa ajatella, että kirjat on se tekijä, joka toi yli 84 000 ihmistä yhteen neljän päivän aikana. Kirjoja pursuavien myyntipöytien äärellä on kirjavarkaiden pidettävä näppinsä visusti kurissa, ettei kotiin tarvitse mennä kuorma-autolla, ja aika hyvin ratikkatason kantamuksissa pysyinkin. Joululahjat tuli hankittua messuilta helposti (jes!) ja sainpahan omaan hyllynkiin napattua täytettä ihan niin kuin se sitä tarvitsisi. Kahden euron kirjoista, joista niin moni kantoi säkkikaupalla luettavaa, ei tarttunut matkaani mitään, mutta nautin tänä vuonna suuresti antikvariaattien kiertämisestä ja tutkimisesta, ja kotiutin Binet’n HHhH:n (jota en voinut jättää tämän hehkutuksen jälkeen), Econ Ruusun nimen (josta tulee joululomaprojektini) ja Joycen Taiteilijan omakuvan nuoruuden vuosilta (koska en Odysseuksella uskalla aloittaa). Akateemisen osastolla täydensin tiiliskivivarastojani ja 12 klassikkoa -painosten kokoelmaani Linnan Täällä pohjantähden alla -teoksella (toinen joululomalukeminen koska en usko että yksi tiiliskivi on tarpeeksi).

Miten näitä messuja summaisin? Aina niin virkistävää kirjapöhinää, intohimoista suhtautumista kirjallisuuteen, ihania ihmisiä, kutkuttavia kirjalöytöjä, hyvää ruokaa, iloisia yllätyksiä, ruuhkaa ja syväluotaavia keskusteluja ajankohtaisista ja universaaleista aiheista (sekä räplyriikan analyysiä 😉 ). Ja tietenkin parhaimmat yöunet aikoihin, sillä satuin nukkumaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä yli kaksitoista tuntia. Vaikka neljän päivän messurupeama on varsin rankka ja paluu arkeen hieman nihkeä, messukuplasta saa säilöttyä kummaa energiaa ja iloa, joiden avulla jaksaa toivottavasti odottaa vuoden seuraavia messuja.

Mikä oli messujen kohokohta sinun mielestäsi?

 

Messulippujen voittaja

helsingin kirjamessut

Kirjamessulippujen arvonta on nyt suoritettu ja 78 osanottajan joukosta onnetar suosi Marikaa. Paljon onnea voittajalle ja hauskoja messuja kaikille viikonloppuna Messukeskukseen päätyville!

Helsingin Kirjamessut 2017: vinkkejä ja lippuarvonta

kirjamessut 2017 lippuarvonta

Niin se vain on, että Helsingin Kirjamessut lähestyvät hurjaa vauhtia ja on aika virittäytyä messutunnelmiin. Viime vuonna messuilin ensimmäistä kertaa bloggaajana ja ilokseni sain tänä vuonnakin bloggaajapassin, mikä tarkoittaa sitä että messuiltua tulee taas kaikkien neljän päivän edestä. Poimin messulehdestä muutaman menovinkin kaikenlaisen kiinnostavan ohjelman joukosta, mutta erityisesti haluan jättää messuviikonloppuna tilaa spontaaniudelle: kirjahyllyjen välissä seikkailulle, bloggaajakollegoiden ja muiden tuttujen näkemiselle ja miksei jopa joululahjojen ostamiselle (jos sitä kerrankin olisi niiden kanssa ajoissa).

TORSTAI 26.10.

12.00 KirjaKallion paneeli: Suomi täytti 100 vuotta, mitä tapahtuu bileiden jälkeen? (KirjaKallio)

12.30 Kääntäjäkeskustelu (Mika Waltari)

14.00 Iltasatuja kapinallisille tytöille (Magia)

17.30 Klassikkokirjallisuuden muodonmuutos – Kalevala ja Franz Kafkan Linna (Kirjakahvila)

18.30 Kirja erikoisena esineenä (Katri Vala)

PERJANTAI 27.10.

12.00 KirjaKallion paneeli: Netissä on kaikki, mihin tarvitaan kirjaa (KirjaKallio)

13.00 Virginia Woolf – päiväkirjat 1-5 (Mika Waltari)

16.30 Toinen tuntematon (Minna Canth)

LAUANTAI 28.10.

12.00 Nuori Aleksis -palkinnon jako (Eino Leino)

13.00 Jaana Kapari-Jatta: Harry Potter ja Tylypahkan kirjasto (Magia)

14.00 Dan Brown (ennakkoilmoittautuminen)

SUNNUNTAI 29.10.

10.00 Runosunnuntai: runousaamiainen (Olohuone)

11.00 Eksymisen ja unohtamisen kirja (Kullervo)

11.30 Suomen Kirjailijaliitto esittää: 1500-luvun nuoret (Takauma)

15.00 HS Esikoiset lavalla (Aleksis Kivi)

LIPPUARVONTA

Jos sinulta vielä puuttuu lippu, mutta messuille olisi päästävä, naputtele itsesi osallistumaan arvontaan kommenttilaatikossa. Arvon kaksi yhden päivän lippua messuhulinaan. Jätäthän kommenttisi mukana toimivan sähköpostiosoitteen, sillä lähetän liput sähköpostilla. Arvontaan voi osallistua viikon ajan ja se päättyy 22.10. klo 23.59. Onnea arvontaan kaikille!

Syyskuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Syyskuu on tuonut mukanaan kirpeänraikkaat ilmat, kuvauksellisissa sävyissä maahan varisevat lehdet ja villapaitojen voittokulun luottovaatekappaleena. Pimenevien iltojen ideaali viettotapa, lempikirjan ja teemukillisen kanssa sängynnurkkaan käpertyminen (lisäpisteitä tunnelmavalaistuksesta kynttilöillä), on tosin jäänyt pahasti jalkoihin, ja sen sijaan olen puurtanut pitkiä iltoja syntaksin sekä fono- ja morfologian kanssa (ihanat suomen kielen peruskurssit), karannut kirjastoon pakertamaan esseitä ja viilettänyt ympäri kaupunkia fuksiaisia järjestämässä ja muita velvolisuuksia hoitamassa. Niin, syksy. Sitähän se on: toisenlaiseen rutiiniin totuttelua, luentosalien penkkien kuluttamista ja palautuspäivistä täyttyviä kalenterisivuja.

Syyskuussa pääsin myös ensimmäistä kertaa katsastamaan Kirja vieköön! -illan, kiitos lipusta ja seurasta Hurja hassu lukija -blogin Jassulle! Kirjailijavieraina olivat tällä kertaa Anni Kytömäki, Rosa Liksom, Kati Tervo, Tuomas Kyrö, Selja Ahava ja Eero Huovinen. Vieraita haastatteli tuttuun tapaan Baba Lybeck, ja kirjailijoiden tekstejä tulkitsivat syksyn ensimmäisessä illassa Milka Ahlroth, Vera Kiiskinen, Kristiina Halttu, Taisto Oksanen ja Ilkka Merivaara. Olin jopa yllättynyt siitä, kuinka lämminhenkinen tilaisuus oli ja toivon, että pääsen seuraamaan seuraavaakin Kirja vieköön! -iltaa.

syyskuun tunnustukset

LUETTUA

Harmitellessani kesän vähälukuisuutta vakuuttelin aina itselleni, että kunhan päästään syksyyn ja kurssien makuun, lukusaldo karttuu taas aivan eri tavalla. Ja niinhän se on, kirjallisuuden opiskelussa on se puoli, että lukemista riittää (vaikkei olisikaan kuin yksi kurssi kirjallisuuden opintoja niin kuin minulla tässä periodissa). Tämän kuukauden luetut ovat aika iloinen sekoitus vähän sitä sun tätä, kurssikirjoja, lukuromaaneja ja iki-ihania Pottereita. Kirjoja pääsi kertymään kymmenen kappaletta (kolmellatoista lukukerralla, sillä yksi lukukerta ei aina taannut tarpeeksi tarkkoja muistiinpanoja esseen kirjoittamista varten) ja sivuja 3 173 (uudelleenlukujen kanssa). Taitaa syksy olla aika hyvää lukuaikaa.

Carlos Ruiz Záfon – Tuulen varjo (tunnustus tulossa?)

Kesän hidas ja pätkittäinen lukutahti näkyi vielä syyskuun vaihteessa, kun kahlasin Tuulen varjoa mitättömän pienissä osissa, mikä jätti kirjasta aika katkonaisen kuvan.

Bernardo Atxaga – Tuolla taivaalla

Tuntuukohan syksy enää syksyltä, jos se ei ensi vuonna ala tekstianalyysikurssilla? Tämän vuoden harjoituskurssin avasi baskikirjailija Atxagan Tuolla taivaalla, joka kertoo juuri vankilasta vapautuneen naisen totuttautumisesta vankilan ulkopuoliseen elämään.

syyskuun tunnustukset2

Albert Sanchéz Pinol – Kylmä iho (tunnustus tulossa?)

Samainen kurssi sai minut käymään mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä Kylmän ihon kannessa oli uhkaava leima kauhu, jota välttelen yleensä viimeiseen asti. Vaikka eristyksissä oleva saari ja iljettävät hirviöt eivät kuulostaneet houkuttelevalta, kirja ei oikeastaan ollut kovin pelottava – tosin kylmiä väreitä aiheutti se, kuinka romaani käsitteli ihmisyyttä ja sitä, kuinka kyvytön ihminen on tunnistamaan hirviön itsessään.

Thomas Mann – Kuolema Venetsiassa

Kuolema Venetsiassa on kirjoja, jotka vilahtavat kursseilla säännöllisin väliajoin, emmekä voineet kaverini kanssa olla ottamatta hyötyä irti siitä, että se menee parhaillaan Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä. Kuten elokuvienkin kanssa, kirja on tietysti luettava ennen muita sovituksia.

John Boyne – Kuudes mies (tunnustus tulossa?)

Kuudennesta miehestä on kantautunut korviini sen verran paljon kehuja, että nappasin sen puolisen vuotta sitten alennusmyynnistä hyllyäni lämmittämään. Romaani on ensimmäisen maailmansodan aikaan sijoittuva koskettava kertomus oman itsensä etsimisestä, ideologioista ja niiden vuoksi uhrautumisesta sekä ystävyydestä.

Yasmina Reza – Autiudessa

Autiudessa on eläköityneen pariisilaismiehen monologi elämänsä epäkohdista: liian pirteästä vaimosta, epäpätevästä kotiapulaisesta ja erityisesti kunnianhimottomasta, maailmaa kiertävästä pojasta. Tästä tuli mieleen Mielensäpahoittaja, joskaan pienoisromaani ei ole yhtä humoristinen tai yhtä kevyttä luettavaa.

syyskuun tunnustukset3

Harry Potter ja viisasten kivi

Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Harry Potter ja Azkabanin vanki

Vuoden lukutavoitteisiini kuuluu Pottereiden uudelleenlukeminen, mutta olen lykännyt projektin aloittamista tähän asti. Kun syksyn kynnyksellä pääsin kesätavoitteeseeni eli kirjaston kirjojen lukemiseen pois omasta hyllystä, päätin, että nyt on loistava aika palata Tylypahkaan. Viikon aikana humpsahtikin sitten kolme ensimmäistä osaa sarjasta, hups. Ei kyllä kaduta yhtään – velhomaailma on juuri sopiva pakopaikka syysstressiltä.

Robert Louis Stevenson – Itsemurhaklubi

Itsemurhaklubi on kolmesta tarinasta koostuva kertomus herramiesseikkailijoista, jotka tutustuvat Lontoossa vaikuutavaan salakerhoon, Itsemurhaklubiin, joka auttaa elämäänsä kyllästyneitä mutta itsemurhaan kykenemättömiä kuolemaan. Pienoisromaani on sekoitus salapoliisijännäriä, veijaritarinaa ja 1800-luvun brittiläistä dekadenssia. Ei ehkä minun ykkösvalintani, mutta mitäpä sitä ei opintopisteiden eteen lukisi.

ENSI KUUSSA

Lokakuu on kirjavarkaalle ennen kaikkea kirjamessukuukausi, mutta ennen kuin lähtölaskennan messuille voi aloittaa, pitää hoitaa ensimmäiset kurssit kunnialla päätökseen ja pakata koko omaisuus turvaan remontin tieltä. En halua vielä ajatellakaan, mitä se tarkoittaa kirjalaatikoiden kanniskelun osalta… Se on kuitenkin varmaa, että Pottereita en voi luovuttaa mihinkään säilöön, sillä kerran taas niiden taianomaiseen maailmaan upottua en ole tulossa takaisin ennen kuin Kuoleman varjeluksista on käännetty viimeinen sivu.

Mitä olet lukenut tänä syksynä?

 

Elokuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Elokuu oli kesäkuukausista ehdottomasti lempparini. Se tuntui sujahtavan ohi vielä nopeammin kuin menneen vuoden muut kuukaudet, mutta samalla elokuun alusta tuntuu olevan ikuisuus. Silloin olin vielä täyspäiväisesti töissä ja yliopistoarki tuntui kaukaiselta ajatukselta; nyt on tulevan syksyn opinnot suunniteltu, kurssit valittu ja orientaatioviikko vietetty, tosin tuutorina tällä kertaa. Ja mahtuihan näiden ääripäiden väliin vielä parin viikon kaivattu loma, jonka aikana ehdin käymään teatterissa peräti kolmesti, matkaamaan päiväreissulle Porvooseen ihastelemaan vanhaa kaupunkia ja uaseasti Suomenlinnaan katselemaan merta, tapaamaan kavereita, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan, kokemaan Helsingin Taiteiden yön ensimmäistä kertaa ja lukumaratoonaamaan miltei tuhat sivua. Muun muassa.

elokuun tunnustukset2

Parhaan kesäpäivän yhtälö: Suomenlinna, kaveri ja lukeminen

Kuten viime vuonna, blogini täytti vuosia juuri orientaatioviikon aikana, enkä siltä kiireeltä ennättänyt merkkipäivää sen pahemmin viettää. Nyttemmin pienenä synttärilahjana blogille ja merkkipaaluna itselleni päivitin blogini osoitteen muotoon kirjavarkaantunnustuksia.com. Vanhalla osoitteellakin pääsee vielä perille, mutta näyttäähän tuo uusi hienolta ;). Lisää synttäritunnelmia löytyy täältä.

LUETTUA

Elokuu ei ollut parasta lukuaikaa, mutta sillä oli ehdoton kohokohta: ainut lukumaraton, johon ehdin kesän aikana osallistua. Kuukauden lukemiseni ovatkin hyvin pitkälti sen varassa, mitä ehdin maratonpäivän aikana kahlaamaan, mutta on niihin eksynyt pari muutakin teosta.

elokuun tunnustukset

Klaus Brax – Unhoon jääneiden huuto

Herätelläkseni itseäni takaisin kirjallisuustieteen pariin nappasin luettavakseni Braxin postmodernia historiallista romaania käsittelevän tutkimuksen, joka osittain oli minulle jo tuttu kurssin pohjalta mutta josta löytyi mielenkiintoista asiaa ja pohdittavaa myös kirjana. Kirja käsittelee muun muassa Toni Morrisonin, A. S. Byattin ja Umberto Econ tuotantoa, joten vahva suositus historiallisista romaaneista kiinnostuneille!

Benjamin Alire Saénz – Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe (tunnustus tulossa)

Maratonille valmistautuessani pidin ohjenuoranani sitä, etten valitse englanninkielistä luettavaa, sillä vaikka luen englantia sujuvasti, se on hitaampaa kuin äidinkielellä lukeminen. Ja kuinkas sitten kävikään, lähdin heti kättelyssä lukemaan englanniksi. Tämä nimenomainen opus oli kuitenkin nopealukuisuudessaan sopivaa maratonluettavaa.

Chinua Achebe – Kaikki hajoaa (tunnustus tulossa)

Kaikki hajoaa on toinen maratonkirja, kauan lukulistalla roikkunut tapaus, jonka hankin omaan hyllyyni asti odottamaan lukuvuoroa. Lisää tästä täysimittaisessa tunnustuksessa, jonka saan toivottavasti askarreltua kasaan ensi viikon aikana.

Laurent Binet – Kuka murhasi Roland Barthesin? (tunnustus tulossa)

Luin Binet’n toisen kirjan HHhH:n vähän aikaa sitten, ja heti siitä blogattua teki mieli aloittaa hyllyssä valmiina odottanut Kuka murhasi Roland Barthesin? Viihdyin tämän seurassa äärettömän hyvin, enkä vähiten siksi, että se marssitti eteeni romaanihenkilöinä kaikki tieteilijät, joiden teorioita pänttäsin viime vuoden luennoilla.

Edith Södergran – Hiljainen puutarha

Runot olivat taas jäädä paitsioon, mutta sainpas luettua vähän Södergrania. Hiljainen puutarha ei ehkä ole lempirunokokoelmani, mutta kyllä sieltä löytyi useampia muistiin kirjoitettavia yksilöitä.

 

ENSI KUUSSA

Yliopisto kutsuu, opiskelut painavat päälle, lukuvauhti kiihtyy ainakin pakollisten kirjojen verran. Ilmat ovat jo kylmenemään päin, joten eiköhän olisi aika käärityä vilttiin, sytyttää pari kynttilää ja napata kirja kainaloon – oli se sitten syksyn uutuusromaani, tekstianalyysikurssille luettava Fahrenheit 451 tai sivuaineopintojen vaatima Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi.

Oletko innoissasi syksyn saapumisesta?

Kirjavarkaan tunnustuksia 2v!

blogisynttärit

Mitä kaikkea mahtuu kahteen vuoteen? Noin 150 kirjavarkautta, miltei sata tunnustusta isomman ja pienemmän luokan rikoksista, joista yhdeksän ovat olleet sellaisia aarteita, etteivät turvatoimetkaan olisi voineet pidätellä rikokselta. Tulevien näpistysten suunnittelua ja menneiden pohtimista. Kahdet kirjamessut, kolme lukumaratonia, lukuhaasteita, kirjatageja ja lukuisiin bloggaajakollegoihin tutustumista.

Helsinkiin muutto, pääkaupungin kirjakauppa- ja antikvariaattitarjontaan tutustumista sillä vakavalla seurauksella, että oman hyllyn lukemattomien kirjojen määrä kasvaa uhkaavasti. Uusia ystäviä, jotka suhtautuvat lukemiseen yhtä intohimoisesti kuin minä. Ensimmäinen vuosi kirjallisuuden opiskelua, joka on tuonut uutta näkökulmaa ja syvyyttä lukemiseen ja toivottavasti myös bloggaukseen.

Kaksi vuotta on jo kaksi vuotta siinä mielessä, että se on kohtalaisen pitkä aika. Toisaalta se on vasta kaksi vuotta, sillä tuntuu, että olisin tehnyt tätä paljon pidempään. Tuntuivat menneet kaksi vuotta sitten kuinka lyhyeltä tai pitkältä, ne ovat olleet antoisaa aikaa.

Kiitos siitä kuuluu teille, lukijat ❤

elokuun lukumaraton kesälukumaraton 2017

Lukumaratonin koonti

15 yhteen soittoon luettua tuntia, 3 kirjaa ja 923 sivua, olipa maraton! Juuri tällaista piristysruisketta laahaava lukutahtini tarvitsi niin pian alkavia opintoja kuin ikävöimääni rakasta harrastusta ajatellen. Yli yhdeksänsataa päivässä luettua sivua palauttaa kummasti uskon lukijaindentiteettiinsä, sanonpahan vain. Kiitos siis Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa maratonin emännöimisestä ja kaikki maratoonaajat ja muuten hengessä mukana olleet vertaistuesta ja tsempistä!

En voi muuta sanoa kuin että maraton oli omalla kohdallani mitä onnistunein. Maltoin pitää tarpeeksi taukoja lukemisen mielekkyyden säilyttämiseksi, eikä urakka lipsahtanut hampaat irveessä yrittämiseksi missään vaiheessa. Suurin osuus hyvässä tunnelmassa oli varmasti huipuilla kirjavalinnoilla, jotka siivittivät aikamoiseen tulokseen. Erityisesti Laurent Binet’n Kuka murhasi Roland Barthesin? osoittautui nappivalinnaksi, enkä millään malttanut laskea sitä käsistäni, vaikka kello oli jo pitkälti yli puolenyön. Saavutin myös kummatkin tavoitteeni helposti: kahdesta tavoitekirjasta tulikin kolme ja rikoin henkilökohtaisen ennätykseni useammalla sadalla sivulla. Tästä on hyvä jatkaa niin seuraaville maratoneille kuin maratonittomaan lukemiseen!

Tunnelmista ennen maratonia voit lukea täältä.

Maratonin edistyminen vaikutti tältä.

elokuun lukumaraton kesälukumaraton 2017

Maratonilla luettua

Benjamin Alire Sáenz – Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe (309 sivua)

Chinua Achebe – Kaikki hajoaa (236 sivua)

Laurent BinetKuka murhasi Roland Barthesin? (378 sivua)

Yhteensä 923 sivua

Miten sinun maratonisi sujui?