Helsingin Kirjamessut 2017: vinkkejä ja lippuarvonta

kirjamessut 2017 lippuarvonta

Niin se vain on, että Helsingin Kirjamessut lähestyvät hurjaa vauhtia ja on aika virittäytyä messutunnelmiin. Viime vuonna messuilin ensimmäistä kertaa bloggaajana ja ilokseni sain tänä vuonnakin bloggaajapassin, mikä tarkoittaa sitä että messuiltua tulee taas kaikkien neljän päivän edestä. Poimin messulehdestä muutaman menovinkin kaikenlaisen kiinnostavan ohjelman joukosta, mutta erityisesti haluan jättää messuviikonloppuna tilaa spontaaniudelle: kirjahyllyjen välissä seikkailulle, bloggaajakollegoiden ja muiden tuttujen näkemiselle ja miksei jopa joululahjojen ostamiselle (jos sitä kerrankin olisi niiden kanssa ajoissa).

TORSTAI 26.10.

12.00 KirjaKallion paneeli: Suomi täytti 100 vuotta, mitä tapahtuu bileiden jälkeen? (KirjaKallio)

12.30 Kääntäjäkeskustelu (Mika Waltari)

14.00 Iltasatuja kapinallisille tytöille (Magia)

17.30 Klassikkokirjallisuuden muodonmuutos – Kalevala ja Franz Kafkan Linna (Kirjakahvila)

18.30 Kirja erikoisena esineenä (Katri Vala)

PERJANTAI 27.10.

12.00 KirjaKallion paneeli: Netissä on kaikki, mihin tarvitaan kirjaa (KirjaKallio)

13.00 Virginia Woolf – päiväkirjat 1-5 (Mika Waltari)

16.30 Toinen tuntematon (Minna Canth)

LAUANTAI 28.10.

12.00 Nuori Aleksis -palkinnon jako (Eino Leino)

13.00 Jaana Kapari-Jatta: Harry Potter ja Tylypahkan kirjasto (Magia)

14.00 Dan Brown (ennakkoilmoittautuminen)

SUNNUNTAI 29.10.

10.00 Runosunnuntai: runousaamiainen (Olohuone)

11.00 Eksymisen ja unohtamisen kirja (Kullervo)

11.30 Suomen Kirjailijaliitto esittää: 1500-luvun nuoret (Takauma)

15.00 HS Esikoiset lavalla (Aleksis Kivi)

LIPPUARVONTA

Jos sinulta vielä puuttuu lippu, mutta messuille olisi päästävä, naputtele itsesi osallistumaan arvontaan kommenttilaatikossa. Arvon kaksi yhden päivän lippua messuhulinaan. Jätäthän kommenttisi mukana toimivan sähköpostiosoitteen, sillä lähetän liput sähköpostilla. Arvontaan voi osallistua viikon ajan ja se päättyy 22.10. klo 23.59. Onnea arvontaan kaikille!

Syyskuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Syyskuu on tuonut mukanaan kirpeänraikkaat ilmat, kuvauksellisissa sävyissä maahan varisevat lehdet ja villapaitojen voittokulun luottovaatekappaleena. Pimenevien iltojen ideaali viettotapa, lempikirjan ja teemukillisen kanssa sängynnurkkaan käpertyminen (lisäpisteitä tunnelmavalaistuksesta kynttilöillä), on tosin jäänyt pahasti jalkoihin, ja sen sijaan olen puurtanut pitkiä iltoja syntaksin sekä fono- ja morfologian kanssa (ihanat suomen kielen peruskurssit), karannut kirjastoon pakertamaan esseitä ja viilettänyt ympäri kaupunkia fuksiaisia järjestämässä ja muita velvolisuuksia hoitamassa. Niin, syksy. Sitähän se on: toisenlaiseen rutiiniin totuttelua, luentosalien penkkien kuluttamista ja palautuspäivistä täyttyviä kalenterisivuja.

Syyskuussa pääsin myös ensimmäistä kertaa katsastamaan Kirja vieköön! -illan, kiitos lipusta ja seurasta Hurja hassu lukija -blogin Jassulle! Kirjailijavieraina olivat tällä kertaa Anni Kytömäki, Rosa Liksom, Kati Tervo, Tuomas Kyrö, Selja Ahava ja Eero Huovinen. Vieraita haastatteli tuttuun tapaan Baba Lybeck, ja kirjailijoiden tekstejä tulkitsivat syksyn ensimmäisessä illassa Milka Ahlroth, Vera Kiiskinen, Kristiina Halttu, Taisto Oksanen ja Ilkka Merivaara. Olin jopa yllättynyt siitä, kuinka lämminhenkinen tilaisuus oli ja toivon, että pääsen seuraamaan seuraavaakin Kirja vieköön! -iltaa.

syyskuun tunnustukset

LUETTUA

Harmitellessani kesän vähälukuisuutta vakuuttelin aina itselleni, että kunhan päästään syksyyn ja kurssien makuun, lukusaldo karttuu taas aivan eri tavalla. Ja niinhän se on, kirjallisuuden opiskelussa on se puoli, että lukemista riittää (vaikkei olisikaan kuin yksi kurssi kirjallisuuden opintoja niin kuin minulla tässä periodissa). Tämän kuukauden luetut ovat aika iloinen sekoitus vähän sitä sun tätä, kurssikirjoja, lukuromaaneja ja iki-ihania Pottereita. Kirjoja pääsi kertymään kymmenen kappaletta (kolmellatoista lukukerralla, sillä yksi lukukerta ei aina taannut tarpeeksi tarkkoja muistiinpanoja esseen kirjoittamista varten) ja sivuja 3 173 (uudelleenlukujen kanssa). Taitaa syksy olla aika hyvää lukuaikaa.

Carlos Ruiz Záfon – Tuulen varjo (tunnustus tulossa?)

Kesän hidas ja pätkittäinen lukutahti näkyi vielä syyskuun vaihteessa, kun kahlasin Tuulen varjoa mitättömän pienissä osissa, mikä jätti kirjasta aika katkonaisen kuvan.

Bernardo Atxaga – Tuolla taivaalla

Tuntuukohan syksy enää syksyltä, jos se ei ensi vuonna ala tekstianalyysikurssilla? Tämän vuoden harjoituskurssin avasi baskikirjailija Atxagan Tuolla taivaalla, joka kertoo juuri vankilasta vapautuneen naisen totuttautumisesta vankilan ulkopuoliseen elämään.

syyskuun tunnustukset2

Albert Sanchéz Pinol – Kylmä iho (tunnustus tulossa?)

Samainen kurssi sai minut käymään mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä Kylmän ihon kannessa oli uhkaava leima kauhu, jota välttelen yleensä viimeiseen asti. Vaikka eristyksissä oleva saari ja iljettävät hirviöt eivät kuulostaneet houkuttelevalta, kirja ei oikeastaan ollut kovin pelottava – tosin kylmiä väreitä aiheutti se, kuinka romaani käsitteli ihmisyyttä ja sitä, kuinka kyvytön ihminen on tunnistamaan hirviön itsessään.

Thomas Mann – Kuolema Venetsiassa

Kuolema Venetsiassa on kirjoja, jotka vilahtavat kursseilla säännöllisin väliajoin, emmekä voineet kaverini kanssa olla ottamatta hyötyä irti siitä, että se menee parhaillaan Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä. Kuten elokuvienkin kanssa, kirja on tietysti luettava ennen muita sovituksia.

John Boyne – Kuudes mies (tunnustus tulossa?)

Kuudennesta miehestä on kantautunut korviini sen verran paljon kehuja, että nappasin sen puolisen vuotta sitten alennusmyynnistä hyllyäni lämmittämään. Romaani on ensimmäisen maailmansodan aikaan sijoittuva koskettava kertomus oman itsensä etsimisestä, ideologioista ja niiden vuoksi uhrautumisesta sekä ystävyydestä.

Yasmina Reza – Autiudessa

Autiudessa on eläköityneen pariisilaismiehen monologi elämänsä epäkohdista: liian pirteästä vaimosta, epäpätevästä kotiapulaisesta ja erityisesti kunnianhimottomasta, maailmaa kiertävästä pojasta. Tästä tuli mieleen Mielensäpahoittaja, joskaan pienoisromaani ei ole yhtä humoristinen tai yhtä kevyttä luettavaa.

syyskuun tunnustukset3

Harry Potter ja viisasten kivi

Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Harry Potter ja Azkabanin vanki

Vuoden lukutavoitteisiini kuuluu Pottereiden uudelleenlukeminen, mutta olen lykännyt projektin aloittamista tähän asti. Kun syksyn kynnyksellä pääsin kesätavoitteeseeni eli kirjaston kirjojen lukemiseen pois omasta hyllystä, päätin, että nyt on loistava aika palata Tylypahkaan. Viikon aikana humpsahtikin sitten kolme ensimmäistä osaa sarjasta, hups. Ei kyllä kaduta yhtään – velhomaailma on juuri sopiva pakopaikka syysstressiltä.

Robert Louis Stevenson – Itsemurhaklubi

Itsemurhaklubi on kolmesta tarinasta koostuva kertomus herramiesseikkailijoista, jotka tutustuvat Lontoossa vaikuutavaan salakerhoon, Itsemurhaklubiin, joka auttaa elämäänsä kyllästyneitä mutta itsemurhaan kykenemättömiä kuolemaan. Pienoisromaani on sekoitus salapoliisijännäriä, veijaritarinaa ja 1800-luvun brittiläistä dekadenssia. Ei ehkä minun ykkösvalintani, mutta mitäpä sitä ei opintopisteiden eteen lukisi.

ENSI KUUSSA

Lokakuu on kirjavarkaalle ennen kaikkea kirjamessukuukausi, mutta ennen kuin lähtölaskennan messuille voi aloittaa, pitää hoitaa ensimmäiset kurssit kunnialla päätökseen ja pakata koko omaisuus turvaan remontin tieltä. En halua vielä ajatellakaan, mitä se tarkoittaa kirjalaatikoiden kanniskelun osalta… Se on kuitenkin varmaa, että Pottereita en voi luovuttaa mihinkään säilöön, sillä kerran taas niiden taianomaiseen maailmaan upottua en ole tulossa takaisin ennen kuin Kuoleman varjeluksista on käännetty viimeinen sivu.

Mitä olet lukenut tänä syksynä?

 

Elokuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Elokuu oli kesäkuukausista ehdottomasti lempparini. Se tuntui sujahtavan ohi vielä nopeammin kuin menneen vuoden muut kuukaudet, mutta samalla elokuun alusta tuntuu olevan ikuisuus. Silloin olin vielä täyspäiväisesti töissä ja yliopistoarki tuntui kaukaiselta ajatukselta; nyt on tulevan syksyn opinnot suunniteltu, kurssit valittu ja orientaatioviikko vietetty, tosin tuutorina tällä kertaa. Ja mahtuihan näiden ääripäiden väliin vielä parin viikon kaivattu loma, jonka aikana ehdin käymään teatterissa peräti kolmesti, matkaamaan päiväreissulle Porvooseen ihastelemaan vanhaa kaupunkia ja uaseasti Suomenlinnaan katselemaan merta, tapaamaan kavereita, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan, kokemaan Helsingin Taiteiden yön ensimmäistä kertaa ja lukumaratoonaamaan miltei tuhat sivua. Muun muassa.

elokuun tunnustukset2

Parhaan kesäpäivän yhtälö: Suomenlinna, kaveri ja lukeminen

Kuten viime vuonna, blogini täytti vuosia juuri orientaatioviikon aikana, enkä siltä kiireeltä ennättänyt merkkipäivää sen pahemmin viettää. Nyttemmin pienenä synttärilahjana blogille ja merkkipaaluna itselleni päivitin blogini osoitteen muotoon kirjavarkaantunnustuksia.com. Vanhalla osoitteellakin pääsee vielä perille, mutta näyttäähän tuo uusi hienolta ;). Lisää synttäritunnelmia löytyy täältä.

LUETTUA

Elokuu ei ollut parasta lukuaikaa, mutta sillä oli ehdoton kohokohta: ainut lukumaraton, johon ehdin kesän aikana osallistua. Kuukauden lukemiseni ovatkin hyvin pitkälti sen varassa, mitä ehdin maratonpäivän aikana kahlaamaan, mutta on niihin eksynyt pari muutakin teosta.

elokuun tunnustukset

Klaus Brax – Unhoon jääneiden huuto

Herätelläkseni itseäni takaisin kirjallisuustieteen pariin nappasin luettavakseni Braxin postmodernia historiallista romaania käsittelevän tutkimuksen, joka osittain oli minulle jo tuttu kurssin pohjalta mutta josta löytyi mielenkiintoista asiaa ja pohdittavaa myös kirjana. Kirja käsittelee muun muassa Toni Morrisonin, A. S. Byattin ja Umberto Econ tuotantoa, joten vahva suositus historiallisista romaaneista kiinnostuneille!

Benjamin Alire Saénz – Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe (tunnustus tulossa)

Maratonille valmistautuessani pidin ohjenuoranani sitä, etten valitse englanninkielistä luettavaa, sillä vaikka luen englantia sujuvasti, se on hitaampaa kuin äidinkielellä lukeminen. Ja kuinkas sitten kävikään, lähdin heti kättelyssä lukemaan englanniksi. Tämä nimenomainen opus oli kuitenkin nopealukuisuudessaan sopivaa maratonluettavaa.

Chinua Achebe – Kaikki hajoaa (tunnustus tulossa)

Kaikki hajoaa on toinen maratonkirja, kauan lukulistalla roikkunut tapaus, jonka hankin omaan hyllyyni asti odottamaan lukuvuoroa. Lisää tästä täysimittaisessa tunnustuksessa, jonka saan toivottavasti askarreltua kasaan ensi viikon aikana.

Laurent Binet – Kuka murhasi Roland Barthesin? (tunnustus tulossa)

Luin Binet’n toisen kirjan HHhH:n vähän aikaa sitten, ja heti siitä blogattua teki mieli aloittaa hyllyssä valmiina odottanut Kuka murhasi Roland Barthesin? Viihdyin tämän seurassa äärettömän hyvin, enkä vähiten siksi, että se marssitti eteeni romaanihenkilöinä kaikki tieteilijät, joiden teorioita pänttäsin viime vuoden luennoilla.

Edith Södergran – Hiljainen puutarha

Runot olivat taas jäädä paitsioon, mutta sainpas luettua vähän Södergrania. Hiljainen puutarha ei ehkä ole lempirunokokoelmani, mutta kyllä sieltä löytyi useampia muistiin kirjoitettavia yksilöitä.

 

ENSI KUUSSA

Yliopisto kutsuu, opiskelut painavat päälle, lukuvauhti kiihtyy ainakin pakollisten kirjojen verran. Ilmat ovat jo kylmenemään päin, joten eiköhän olisi aika käärityä vilttiin, sytyttää pari kynttilää ja napata kirja kainaloon – oli se sitten syksyn uutuusromaani, tekstianalyysikurssille luettava Fahrenheit 451 tai sivuaineopintojen vaatima Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi.

Oletko innoissasi syksyn saapumisesta?

Kirjavarkaan tunnustuksia 2v!

blogisynttärit

Mitä kaikkea mahtuu kahteen vuoteen? Noin 150 kirjavarkautta, miltei sata tunnustusta isomman ja pienemmän luokan rikoksista, joista yhdeksän ovat olleet sellaisia aarteita, etteivät turvatoimetkaan olisi voineet pidätellä rikokselta. Tulevien näpistysten suunnittelua ja menneiden pohtimista. Kahdet kirjamessut, kolme lukumaratonia, lukuhaasteita, kirjatageja ja lukuisiin bloggaajakollegoihin tutustumista.

Helsinkiin muutto, pääkaupungin kirjakauppa- ja antikvariaattitarjontaan tutustumista sillä vakavalla seurauksella, että oman hyllyn lukemattomien kirjojen määrä kasvaa uhkaavasti. Uusia ystäviä, jotka suhtautuvat lukemiseen yhtä intohimoisesti kuin minä. Ensimmäinen vuosi kirjallisuuden opiskelua, joka on tuonut uutta näkökulmaa ja syvyyttä lukemiseen ja toivottavasti myös bloggaukseen.

Kaksi vuotta on jo kaksi vuotta siinä mielessä, että se on kohtalaisen pitkä aika. Toisaalta se on vasta kaksi vuotta, sillä tuntuu, että olisin tehnyt tätä paljon pidempään. Tuntuivat menneet kaksi vuotta sitten kuinka lyhyeltä tai pitkältä, ne ovat olleet antoisaa aikaa.

Kiitos siitä kuuluu teille, lukijat ❤

elokuun lukumaraton kesälukumaraton 2017

Lukumaratonin koonti

15 yhteen soittoon luettua tuntia, 3 kirjaa ja 923 sivua, olipa maraton! Juuri tällaista piristysruisketta laahaava lukutahtini tarvitsi niin pian alkavia opintoja kuin ikävöimääni rakasta harrastusta ajatellen. Yli yhdeksänsataa päivässä luettua sivua palauttaa kummasti uskon lukijaindentiteettiinsä, sanonpahan vain. Kiitos siis Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa maratonin emännöimisestä ja kaikki maratoonaajat ja muuten hengessä mukana olleet vertaistuesta ja tsempistä!

En voi muuta sanoa kuin että maraton oli omalla kohdallani mitä onnistunein. Maltoin pitää tarpeeksi taukoja lukemisen mielekkyyden säilyttämiseksi, eikä urakka lipsahtanut hampaat irveessä yrittämiseksi missään vaiheessa. Suurin osuus hyvässä tunnelmassa oli varmasti huipuilla kirjavalinnoilla, jotka siivittivät aikamoiseen tulokseen. Erityisesti Laurent Binet’n Kuka murhasi Roland Barthesin? osoittautui nappivalinnaksi, enkä millään malttanut laskea sitä käsistäni, vaikka kello oli jo pitkälti yli puolenyön. Saavutin myös kummatkin tavoitteeni helposti: kahdesta tavoitekirjasta tulikin kolme ja rikoin henkilökohtaisen ennätykseni useammalla sadalla sivulla. Tästä on hyvä jatkaa niin seuraaville maratoneille kuin maratonittomaan lukemiseen!

Tunnelmista ennen maratonia voit lukea täältä.

Maratonin edistyminen vaikutti tältä.

elokuun lukumaraton kesälukumaraton 2017

Maratonilla luettua

Benjamin Alire Sáenz – Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe (309 sivua)

Chinua Achebe – Kaikki hajoaa (236 sivua)

Laurent BinetKuka murhasi Roland Barthesin? (378 sivua)

Yhteensä 923 sivua

Miten sinun maratonisi sujui?

elokuun lukumaraton kesälukumaraton 2017

Elokuun lukumaraton (päivittyvä postaus)

Valmistautumistunnelmia voit lukea täältä. Maratonini edistymistä voi seurata myös Twitterissä @kirjavarkaan !

9.53

Heräsin yhdeksän pintaan ja paistelin aamupalaksi pannukakkuja lukujuhlan kunniaksi, nam! Lukemisen aloittaminen vierähti melkein tunnilla eteenpäin, mutta mitäpä se haittaa herkkujen rinnalla. Ensimmäiseksi kirjakseni valikoitui Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe, johon otin viidenkymmenen sivun varaslähdön eilen illalla. Nyt lukemaan!

11.49

Kaksi tuntia maratonia takana ja sadan sivun raja meni juuri rikki. Alan päästä lukurytmiin kiinni ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Tekisi kauheasti mieli pysähtyä kirjoittamaan muistiinpanoja ja analyysinpoikasta lukemastani, mutta toisaalta haluan keskittyä vain lukemiseen ja sivumäärän kartuttamiseen. Ehkä päädyn jonkinlaiseen kompromissiin.

Sivuja luettu 101

14.52

En sittenkään toteuttanut eilistä suunnitelmaani tehdä ruokaa valmiiksi tälle päivälle, jotta lukeminen sujuisi mahdollisimman mutkitta, mutta kokkailutauko teki ihan hyvää. Samalla lueskelin hieman muiden maratontaipaleista, hyvältä näyttää!

Ensimmäinen kirja luettu, hurraa! Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe oli hyvä valinta ensimmäiseksi maratonkirjaksi: ei liian painava tai vaikea lämmittelyksi eikä pitkäveteisen heppoinenkaan, mikä saa ajatukset karkaamaan kauas muualle. Nyt vain seuraavan kirjan valintaan! Kaikki hajoaa tai Tuulen varjo voisi lähteä lukuun seuraavaksi.

Sivuja luettu 309

18.35

Tunteja on vierähtänyt ja toinen kirja saatu juuri päätökseen. Lähdin lukemaan Acheben Kaikki hajoaa pitkälti siksi, että se on pinoni lyhin kirja. Siinähän se meni, aika lailla yhdeltä istumalta. Toinen tavoitteistani on saavutettu: kaksi luettua kirjaa. Nyt taas kaipaan aivan erilaista tunnelmaa (ja ehkä pientä taukoa) ja taidankin aloittaa Binet’n Kuka murhasi Roland Barthesin? seuraavaksi.

Sivuja luettu 545

21.24

Väsymys meinasi jo iskeä, mutta Kuka murhasi Roland Barthesin? pelasti kuin pelastikin tilanteen. Vaikka luulisi että lingvistiikan ja politiikan koukerot pikemminkin jarruttaisivat lukemista kuin lisäisivät vauhtia, on Binet’llä sen verran pilkettä silmäkulmassa, että kielen funktioista ja vasemmistolaisuudesta jauhaminen on piristänyt enemmän kuin väsyttänyt. Binet’tä lukiessani en mieti sivumääriä tai kellonaikoja (mikä osoittautui hienoiseksi ongelmaksi Kaikki hajoaan kohdalla) vaan keskityn täysin irvailemaan ranskalaisille älymystöpiireille, jotka ovat juuri sen verran tuttuja viime vuoden luennoilta että pystyn niin tekemään. Niin hyvä valinta tälle lukumaratonille!

Sivuja luettu 677 (kaksi sivua vielä ja rikon ennätykseni)

0.57

Minun piti käydä nukkumaan puolenyön maissa, mutta Binet pitää yhä otteessaan, enkä malta lopettaa. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeeksi lukenut yömyöhään asti.

Sivuja luettu 847

2.06

Huhhuh, nyt on Kuka murhasi Roland Barthesin? saatu päätökseensä ja tuntuu hyvältä hetkeltä päättää maraton tähän. Olipa aikamoinen vuorokausi! Palaan vielä huomenna (tai oikeastaan myöhemmin tänään) maratontunnelmiin koosteen kanssa, mutta tältä erää hyvää yötä kaikille ja tsemppiä niille, jotka jatkavat vielä maratoonaamista!

Sivuja luettu 923

elokuun lukumaraton kesälukumaraton 2017

elokuun lukumaraton kesälukumaraton 2017

Valmistautuminen lukumaratoniin

Lukumaraton on täällä taas! Blogistanian perinteinen kesälukumaraton pyörähtää käyntiin huomenna (hätäisimmät voivat toki ottaa varaslähdön jo tänään) ja himolukijat ovat asettautumassa lähtökuoppiin valitsemalla mieleistään luettavaa seuraavien 24 tunnin ajalle. Jos et ole vielä ehtinyt ilmottautua, mutta maratoonaaminen kiinnostaa, ota suunnaksi tämänkertaisen emäntämme MarikaOksan Oksan hyllyltä -blogi, josta löytyy niin ilmoittautuminen kuin ohjeet maratonilla onnistumiseksi.

Olen usein tänä kesänä voivotellut sitä, kuinka ihana ja antoisa kesä minulla muuten on ollut, mutta kuinka harmittavan vähän lukemista siihen on mahtunut. Goodreadsin lukutavoitekin oli ehtinyt livahtaa kymmenen kirjan takaa-ajoasemaan, kun viimeeksi uskalsin sitä katsoa ja jouduin jättämään kesän aiemmat maratonit välistä. Viimeistä maratonlauantaita olen varannut kalenterissani huolella lukemiselle ja toivonut, että pääsisin edes jollain lailla takaisin lukemisen makuun.

Minulla on takanani kaksi lukumaratonia, joista ensimmäisellä sain muiden menojen sivussa rykäistyä 678 sivun henkilökohtaisen ennätyksen ja joista toisella huolehdin maratoneväistä niin huolella, että jäin lukusaldossa kymmenisen sivua jälkeen. Maratonpäivissä on aina omanlaistansa juhlan tunnelmaa ja kumpikin maratonpäivä on antanut intoa kartuttaa sivumääriä myös itse tapahtuman jälkeen. En malttaisi odottaa!

elokuun lukumaraton kesälukumaraton 2017

Pitkältä keväästä asti aikomuksenani oli lukea kirjaston kirjat omasta hyllystäni pois ja keskittyä kesällä oman hyllyn lukemattomiin, mutta nyt muutama viikko ennen yliopistoon palaamista alan vasta olla siinä tilanteessa, että kirjastosta on lainassa enää muutama hassu kirja. Kesälukusuunnitelmistani tulikin maratonsuunnitelmia, sillä maratonia varten pinosin hyllynlämmittäjiä lukusuunnitelmakseni. Huominen tulee oletettavasti vietettyä näiden parissa:

Laurent Binet – Kuka murhasi Roland Barthesin? (ainut kirjastolaina!)

Anne Brontë – Agnes kotiopettajatar

Carlos Ruiz Zafón – Tuulen varjo

Chinua Achebe – Kaikki hajoaa

Benjamin Alire Sáenz – Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe (yritin vältellä englanninkielisiä mutta niin vain tämä hyppäsi huomaamattani pinon jatkoksi)

Pasi Pekkola – Lohikäärmeen värit

Tälle maratonille lähden aiempia kunnianhimoisempana ja vaikka ensimmäisenä tavoitteena on nauttia kirjoihin uppotumisesta, haluaisin saada luettua kaksi kirjaa ja tehdä sivumäärällisesti uuden ennätyksen. Luulen, että se voisi onnistua hyvin: huomisen ohjelma on tyhjä kaikista muista menoista ja ajattelin tehdä tänään eväitä valmiiksi huomiselle, jotta ruoanlaittoon tuhlautuisi mahdollisimman vähän aikaa. Tarkasta aloitusajasta en vielä tiedä, mutta aloitan varmaankin heti herättyäni. Katsotaan kuinka tavoitteideni käy!

LUKUINTOA KAIKILLE MARATONILLE OSALLISTUVILLE!

Joko tiedät mitä aiot lukea maratonilla?

Heinäkuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

heinäkuun tunnustukset

Kesä, jätski ja Lintsi ❤

Heinäkuu on muiden kesäkuukausien tapaan ollut hektinen työkuukausi, jossa vapaapäivätkin täyttyivät jos jonkinlaisista suunnitelmista. Kuukauden puolivälissä täyttä kalenteriani sattui hämmentämään vielä kesäflunssa, jolta kukaan ei tunnu säästyneen ja joka kaatoi minutkin sänkyyn viikoksi. Jouduin sanomaan ei monelle kivalle suunnitelmalle, mutta salaa nautin saadessani käpertyä peiton alle klassikkohaasteprojektini Kurjien kanssa. Ilman flunssaa en varmaan olisi saanut sitä luettua, joten jotain iloa oli sentään piinaavasta yskästä ja nuhaisuudestakin.

LUETTUA

Katselin juuri lukusaldoani Goodreadsin puolelta ja järkytyin, kun huomasin olevani 6 books behind schedule. Tiedän, että olen lukenut vähemmän kuin normaalisti, mutta missä välissä jäin kuusi kirjaa jälkeen? Luulin vielä olevani positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon lukuaikaa varsin täyteen ahdettulle heinäkuulle jäi. Ehkä hämmästymistäni selittää se, että sivumäärällisesti olen kuitenkin lukenut aika paljon, mutta koska lyhyen ajan sisään on osunut kaksi varsinaista tiiliskiveä, se näkyy jälkeen jäämisenä kirjamäärässä. Kuukauden luettuja on vain neljä kappaletta, mutta sivuja on kertynyt yhteensä jopa 2709.

heinäkuun tunnustukset2

Vihdoinkin: yksi ainokainen kirjakuva mutta sekin on jo jotain

Paul Auster – 4 3 2 1 (tunnustus tulossa)

Austerin uutukaisen luin pääasiassa kesäkuun puolella ja kylläpä se tuntui ikuisuusprojektilta. Ensimmäiset neljäsataa sivua mietin, jättäisinkö kirjan kesken, kuudennellesadalle sivulle päästyäni kallistuin kitkuttamaan sen loppuun koska olin jo kerran yli puolivälin, seuraavilla parillasadalla sivulla meinasi alkaa kaduttamaan mutta sitten alkoi näkyä merkkejä paremmasta ja kahdeksansadan sivun paremmalle puolelle päästyäni en olisi malttanut enää jättää kesken. Varsin vaihtelevia hetkiä koin siis Archie Fergusonin neljän vaihtoehtoisen elämän kanssa, enkä vieläkään oikein osaa päättää, pidinkö kirjasta vai en. Katsotaan, josko kirjasta bloggaaminen valaisisi asiaa.

Laurent Binet – HHhH (tunnustus)

HHhH on kirja, joka on roikkunut lukulistallani laittoman pitkään ja joka on ollut useampaan kertaan ja ikuisuuden lainassa kirjatosta ja nyt viimein pääsin Reinhard Heydrichin salamurhan jäljille. HHhH oli odotusteni mukaisesti mielenkiintoisen erilainen historiallinen romaani.

Becky Albertalli – Minä, Simon, Homo Sapiens

Albertallin nuortenromaani kaapista ulos tulevasta ja ensimmäistä kertaa ihastuvasta Simonista on sen verran hypetetty, että minäkin päätin lukaista sen välipalakirjaksi. Romaani on kyllä suloinen ja sillä on tärkeä sanoma, mutta jostain syystä tämä ei ollut minun kirjani.

Victor Hugo – Kurjat (tunnustus)

Valitsin Kurjat luettavakseni klassikkohaasteeseen, eikä päätöstä tarvinnut katua missään vaiheessa. Romaanilla on reilusti mittaa, mutta sivut hupenivat yllättävää tahtia Jean Valjeanin ja muiden henkilöiden kohtaloita jännittäessä (sikäli kun niitä voi jännittää musikaalielokuvan nähtyään). Eeppinen tarina, mieleenpainuvat henkilöhahmot, vahva yhteiskuntakritiikki; hieno klassikko!

ENSI KUUSSA

Minulla on enää viisi (!) työpäivää jäljellä ja sitten pääsen viettämään pari viikkoa lomaa ennen takaisin yliopistojuttujen pariin orientoitumista. Ainakin pari kesäteatterireissua on suunnitteilla ja toiveissa aurinkoisia päivä, kesäisiä seikkailuja ja paljon aikaa lukea. En ihan uskalla luvata blogin aktivoitumista, mutta siihenkin on mahdollisuus.

Oletko sinä eksynyt tiiliskivien pariin vai valinnut jotain kevyempää luettavaa kesälle?

Kesäkuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Tiedän, heinäkuu on jo puolessa välissä ja olen silti vasta tarjoilemassa maistiaisia kesäkuun lukemisistani. Blogin päivittäminen ja kirjapostausten kirjoittaminen ovat asioita, jotka oleskelevat jatkuvasti ajatuksissani, mutta kesäkuun hujahtaessa ohi lähes konetta avaamatta oli pakko todeta, ettei tämä kesä ole blogikesä ja ettei aika vain yksinkertaisesti riitä säännölliseen bloggaukseen. Tai edes lukemiseen. Kummankin suhteen olen kääntänyt katseeni jo syksyyn, jolloin pääsen takaisin yliopistorytmiin kiinni, luen automaattisesti enemmän ja minulla on (toivottavasti) enemmän aikaa jakaa huomiota myös heitteille jääneelle blogilleni.

Mikä sitten on vienyt aikaani? Kesätyöt, jonka takia teen 11-tuntisia päiviä: työpäivinä ei yksinkertaisesti ehdi tehdä muuta kuin käydä töissä, matkustaa työpaikan ja kodin välillä ja nukkua. Pitkät päivät tarkoittavat toki myös sitä, että vapaapäiviä on enemmän, mutta silloinkin aika onnistuu jotenkin luiskahtamaan käsistä, vaikka joka kerta erikseen päätän, että nyt viimein nikkaroin kasaan jonkun loputtomasta rästibloggauspinostani. Päätöksen ja toteuttamisen väliin tulee aina jotain, kaunis sää, joka houkuttelee pakkaamaan piknik-välineet ja etsiytymään ulos lukemaan, kaverit, perhe ja ylipäätään ihanat ihmiset lähelläni, joiden kanssa haluan viettää aikaa, tai ihan vain arjen pyörittäminen, koska 11-tuntisina työpäivinä ei ehdi edes pesemään pyykkiä tai tekemään ruokaa.

Vaikka lukemattomuus kiusaa ajoittain, en juuri voisi olla tyytyväisempi elämääni tällä hetkellä. Aika kuluu niin nopeasti että hirvittää, eikä minulla ole varsinaisesti ole ollut aikaa lomailla, mikä on tähän asti ollut aina kesän ykköstavoite, mutta tämä on ollut ja on yksi parhaista kesistä ikinä.  Arkijärjen vastaisesti tuntuu, että sinne tänne säntäilevä elämäni on jollain tavalla aiempaa paremmin kasassa, hallittuna kaaoksena kenties. Tästä ei tullut ennakoimaani luku- ja blogikesää, mutta siitä tuli erilaisella tapaa ihana ajanjakso (jota on onneksi vielä puolitoista kuukautta jäljellä).

sdr

Ei vieläkään kirjakuvia, mutta koittakaa kestää, kyllä niitä vielä tulee.

LUETTUA

Sitten tämän pitkällisen alustuksen jälkeen itse asiaan ja toteamukseen, että olen minä sentään jotain lukenut. Neljä kirjaa ja 928 sivua, mikäli tilastoni pitävät paikkansa. Näistä jää kuitenkin puuttumaan kesäkuun suurin lukuprojekti, joka on vieläkin muutaman kymmenen sivun osalta kesken, nimittäin Paul Austerin tiiliskivi 4 3 2 1, jonka kanssa olen viettänyt varsin monenlaisia hetkiä, mutta niistä lisää heinäkuun tunnustuksissa.

Anna-Kaari Hakkarainen – Kristallipalatsi 

Kaksi kertaa varausjonosta jonotettu ja kerran ajanpuutteen vuoksi kirjastoon lukemattomana palautettu Kristallipalatsi keräsi viime vuonna paljon kehuja blogimaailmassa ja siitä tuli aurinkoisten päivien seuralainen, joka viehätti niin syvällisempine tasoineen kuin high life -kuvauksena. Onnistuin jättämään muistiinpanoni tästä todella kesken, mutta katsotaan, josko saisin laadittua siitä täyspitkän tunnustuksen.

Han Kang – Vegetaristi

Toinen uutukainen ja kirjablogeissa kehuttu kirja kertoo kontrollista ja kapinasta. Sen keskiössä on korealainen kotirouva, mutta kertojina kolme hänen lähipiirinsä henkilöä, joita järkyttää, häiritsee ja kiehtoo perheenjäsenensä äkillinen muutos, joka alkaa, kun Yeong-hye kieltäytyy syömästä lihaa. Kieltäymyksestä kasvaa yritys vallata itselleen oikeus päättää ruumiistaan ja pakkomielteistä mielen hajoamiseen kulkeva psyykkinen matka. Jos romaania pitäisi kuvailla adjektiiveilla, sanoisin hätkähdyttävä, raju ja provokatiivinen.

Marisha Rasi-Koskinen – Vaaleanpunainen meri (tunnustus tulossa?)

Aloitin novellikokoelman kuukausia ja kuukausia sitten pitäen silmällä toukokuussa loppunutta Novellihaastetta, mutta luin teosta niin verkkaiseen tahtiin, että eihän se mihinkään haasteeseen ennättänyt. Vaaleanpunainen meri onkin sellainen kirja, jonka haluaa lukea hitaasti, pala kerrallaan, jotta voi vaikuttua jokaisesta novellista yksi kerrallaan. Isiä, lapsia ja heidän välisiä suhteitaan rankoista näkökulmista tarkasteleva novellikokoelma oli kuukauden paras lukukokemus.

Märta Tikkanen – Vuosisadan rakkaustarina

Hah, sainpas mahdutettua kuukauteen niin proosaa, novelleja kuin runoja (ei sillä että se olisi ollut harkittu tavoite vaan jälkikäteen tehty huomio)! Vuosisadan rakkaustarinan runot paljastavat kuvia alkoholistimiehen kanssa kanssa eletystä arjesta, väistelyn, myötäilyn, salailun ja selittämisen kierteestä, loputtomasta, toteutumattomasta uskosta raitistumiseen ja itsetuhoisen suuresta rakkaudesta. Kieleltään runot ovat helppoja ja nopeita lukea, mutta niiden sisältö on ravistelevaa ja heittelee lukijaa tunnetilasta toiseen.

ENSI KUUSSA

”Ensi kuuta” on jäljellä enää puolet ja suuri osa siitä on sen verran täyteen ahdettu jo nyt, että tulen iloitsemaan jokaisesta hetkestä, jonka saan viettää kirja kädessä rentoutuen. Kaikkea kivaa on tulossa, mutta joskus sitä haluaisi vain lukea lukea lukea.

Mitä sinun kesääsi kuuluu? Oletko ehtinyt lukemaan hyviä kirjoja?

Toukokuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Toukokuu lensi ohi jättämättä hengähdystaukoja. Jälkeenpäin ajateltuna ei ollut kovin järkevää aloittaa työt juuri silloin, kun olisi pitänyt hoitaa kaikkien kurssien loppuesseet, -tentit ja muut. Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin, tekemällä 12-tuntisia päiviä, nipistämällä yöunista ja pitämällä vapaapäivät vain haaveiden tasolla. Loppukuusta olikin outoa, kun työpäivinä pystyi keskittymään pelkästään töihin ja päivinä, jolloin ei ollut töitä, ei tarvinut huolehtia deadlineista tai arvosanoista. Silloin sain luvan kanssa maata sängyssä koko päivän, sillä eiköhän kuume noussut heti, kun ensimmäinen vapaapäivä uskalsi tulla lähietäisyydelle. Nyt viimeisen viikon aikana on sentään ollut aikaa käydä lenkillä ja etsiä kevään merkkejä luonnosta (nimenomaan etsiä, sillä tässä kuussa on useampina päivinä satanut räntää kuin ollut satamatta) tai istua alas kirjan kanssa ja maistella siinä sivussa voileipäkakkua, jonka leivoimme kämppisten kanssa, vaikka kukaan ei valmistunut vielä miksikään.

toukokuun tunnustukset

Toukokuun kiireisyys näkyy myös siinä, ettei ajalta löydy yhtä ainoatakaan kirjakuvaa, mutta jospa kirsikankukat kelpaisivat, ovathan ne sentään nättejä 😀

LUETTUA

Minna Canth – Hanna

Teuvo Pakkala – Vaaralla

Arvid Järnefelt – Isänmaa

Virginia Woolf – Orlando

Nicola Yoon – Everything Everything

Malin Persson Giolito – Suurin kaikista

Toukokuu oli lukukuukautena varsin hajanainen. Alkukuusta ahmin viimeiset kirjat 1800-luvun kirjallisuuden kurssille ja jälkikäteen ajateltuna niistä jäi päällimmäisenä käteen kiireen tuntu. Kun ne, sekä toiselle kurssille luettava Orlando oli hurjasteltu pois alta, alkoi lukemisen suhteen loma, johon tottumattomana epätavallisuuden tunnusmerkit täyttyivät heti, kun valitsin luettavakseni nuortenkirjallisuutta ja dekkarin.

Toukokuussa en lukenut yhtään viiden tähden kirjaa, mutta Woolfin Orlando jäi mieleen vahvimpana ja vaikuttavimpana ja luen sen varmaan joskus uudestaan suomeksi käännettynä. Vaaralla ja Isänmaa jäivät aika etäisiksi klassikoiksi, mihin syypäänä on suurelta osin kiire, jossa luin kirjat. Maailmalle allergisen tytön ensirakkaudesta kertova Everything Everything ei hypetyksestä huolimatta oikein iskenyt, ja vaikka kouluampumistapauksen oikeudenkäynnistä kertova Suurin kaikista oli karmealla tavalla viihdyttävä, ei siinäkään ollut lemppariainesta. Ei toukokuu silti huono lukukuukausi ollut vaan loppujen lopuksi ihanan rauhallinen muutamaan viime kuukauten verrattuna.

ENSI KUUSSA

Nyt ei tarvitse vähään aikaan ajatella, mitä minun pitäisi lukea, vaan mitä haluaisin lukea. Tavoitteenani on lukea loput kirjastolainat pois alta, jotta pääsen oman hyllyni lukemattomien kimppuun. Kesäsuunnitelmiini kuuluu myös maratoonata Potterit pitkästä aikaa, joten Viisasten kivi lähtee varmaan lukuun sopivan vapaapäivän sattuessa kohdalle. Jospa kesällä olisi myös aikaa ottaa kiinni kaksi kuukautta jäljessä laahaavat bloggaukset.

Mitä sinun kevääseesi kuului?