Liv Strömquist – Kielletty hedelmä

”No mutta hei! Te ehkä luulette kulttuurissamme olevan ongelmana, että se jota tavataan kutsua ”naisen sukuelimkeksi” on vähätelty ja häpeällinen… että se käsitetään joksikin, mistä ei saa puhua… että se on lakaistu maton alle, vaiennettu, koettu kiusalliseksi… ja ettei sillä ole edes kunnollista nimeä!”

liv strömquist kielletty hedelmä kirjablogi arvostelu

Liv Strömquist veti maton jalkojeni alta sarjakuva-albumillaan Prinssi Charlesin tunne, jossa hän kyseenalaisti kaiken, mitä kuvittelin tietäväni romanttisesta rakkaudesta ja länsimaisesta parisuhdeinstituutiosta. Strömquistin lukeminen tuntui vähän samalta kuin nyrkinisku vatsaan: se jätti haukkomaan henkeä hämmentyneenä siitä, mitä oikein pääsi tapahtumaan. Ensijärkytyksestä toettuani olin, ja olen yhä, ehdottoman varma siitä, että kyseinen sarjakuva-albumi on menneen vuoden vaikuttavimpia lukukokemuksia. Stömquistin tapa kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä pidettyjä asioita ja asettaa naurunalaiseksi jokaiselle tuttuja ajatusmalleja on riemastuttavan terävä ja olon aavistuksen epämukavaksi tekevän provosoiva. Siispä minun oli ehdottomasti luettava häneltä lisää, ja niin käteeni päätyi Kielletty hedelmä.

Kielletty hedelmä on Strömquistin ensimmäinen suomennettu sarjakuva-albumi, ja se käsittelee sitä, jota tavataan kutsua ”naisen sukuelimeksi”. Se on erään huonosti ymmärretyn elimen kulttuurihistoriaa, tai no, sanotaan nyt suoraan, pillun kulttuurihistoriaa. Ja huh mikä määrä kuraa historian lehdiltä löytyykään.

Sarjakuva-albumin avaa viehättävä listaus miehistä, jotka ovat olleet liian kiinnostuneita siitä, jota tavataan kutsua ”naisen sukuelimeksi”. Listalta löytyvät muun muassa Isaac Baker-Brown, joka piti klitoriksen poistoa validina lääkkeenä muun muassa naisen päänsärkyyn, masennukseen, niskoitteluun ja avioerohaluihin (ja joka erotettiin lääkäriliitosta, koska suoritti kyseisen leikkauksen ilman aviomiehen suostumusta – siis mitä, kuinka se kehtasi sivuuttaa aviomiehen päätöksen naisen sukuelimiä koskevassa kysymyksessä?!) sekä kuningatar Kristiinan haudan avanneet miehet, joiden kannustin toimenpiteelle oli tutkia 400 vuotta vanhan luurangon ”sukupuolista rakennetta”, koska Kristiina oli eläessään osoittanut kykyä niin hallita Ruotsia kuin taitaa matemaattiset tieteet, eikä hän ollut ollut kovin kiinnostunut ulkonäöstään tai – Luoja varjele – halunnut naimisiin (-> pakko olla hermafrodiitti). Strömquistin tapausesimerkit ja laajempi historiallinen analyysi osoittavat sen, kuinka pakkomielteisiä erityisesti valta-asemissa olleet miehet ovat olleet naisen seksuaalisuuden määrittelystä ja määräämisestä sekä kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän luomisesta ja ylläpitämisestä.

”Miehet, jotka ovat (olleet) LIIAN kiinnostuneita siitä jota tavataan kutsua ”naisen sukuelimeksi” ovat saaneet aikaan VALTAVIA yhteiskunnallisia ongelmia! Samaan tapaan kuin Kolumbus juoksenteli nimeämässä Etelä-Amerikan maita itsensä ja jätkäkaveriensa mukaan on myös naiskeho haluttu paikoin YLENPALTTISELLA TARMOLLA, erilaisin menetelmin, kolonisoida jokaista pientä, pimeää, kosteaa pikku sopukkaa myöten! Ja on toki kiva, että ihmiset jaksavat puuhastella, mutta minä – ja monet muut – peräänkuulutamme näiltä miehiltä, jotka ovat liian kiinnostuneita siitä, jota tavataan kutsua ”naisen sukuelimeksi” HIUKAN vähemmän tarmokkuutta ja päämäärähakuisuutta.”

Siksi onkin niin ironista, kuinka pihalla nämä sankarit ovat kautta aikain olleet juuri siitä asiasta, joka tuntui herättävän heissä ylitsepääsemättömiä intohimoja. Kehitellessään uskomuksia klitoriksesta noituuden merkkinä ja tieteellisiä teorioita naisten seksuaalisesta haluttomuudesta sekä politisoidessaan kuukautiset argumenttina naisten epärationaalisuudesta sekä alemmuudesta miessukupuoleen nähden he olivat olevinaan hurjan kiinnostuneita naisista, mutta tutkimustulosten perusteella katse taisi olla enemmän omassa jalkovälissä ja sen pitämisessä yhteiskuntarakenteen huipulla. Nimittäin tästä naisen alapäähän suuntautuneesta suunnattomasta mielenkiinnosta huolimatta esimerkiksi klitoriksen koko saatiin selville vasta vuonna 1998. 1998. Siis vasta kun ihminen oli käynyt avaruudessa ja kehittänyt internetin ja selvittänyt DNA:n kemiallisen rakenteen. Että näin.

Kielletty hedelmä pureutuu myös niihin myytteihin ja tabuihin, jotka liittyvät kulttuurissamme naisen sukuelimeen ja kuukautisiin. Tulilinjalla ovat erityisesti laajalti viljelty käsitys kuukautisveren epäpuhtaudesta sekä häpeä, jota naiset kokevat kuukautisistaan ja sukuelimestään. Vaihtoehdoiksi näille Strömquist esittelee myös ennen patriarkaalisia uskontoja vallinneita käsityksiä kuukautisista jumalallisena ja pyhänä voimana sekä vulvan tärkeydestä erilaisissa rituaaleissa. Sarjakuva-albumi tuo esille kulttuurissamme syvälle juurtuneet käsitykset siitä, jota tavataan kutsua ”naisen sukuelimeksi” ja paljastaa niiden keinotekoisuuden kohdistamalla kritiikkinsä kärjen näitä käsityksiä tehtailleisiin henkilöihin, suurimmaksi osaksi miehiin, sekä tapoihin, joilla nämä myytit ovat saaneet alkunsa.

Strömquistin sarjakuvat ovat räävittömiä, anteeksipyytelemättömiä ja tuskallisen tarkkanäköisiä. Ennen hänen teoksiaan en tiennyt, miten mikään näin hulvattomasti esitetty voi saada ihmisen näin raivon valtaan ja tehdä sen niin hyvin, että tekee mieli vain nostaa kädet ylös ja päivitellä juuri luetun nerokkuutta.

Varastaisinko?
××××× = turvatoimetkaan eivät pidättele rikokselta

Sarjakuva on tehnyt vaikutuksen myös muihin bloggaajiin: Bookishteaparty, Bibbidi Bobbidi Book, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjojen keskellä, Kirjailuja, Luettua elämää, Mitä luimme kerran, Nti Kirjastotäti, Todella vaiheessa, Reader, why did I marry him?, Yöpöydän kirjat, ja Strömquistille on kirjoitettu avoin rakkauskirje myös Lukuvika-podcastissa

Lisää Strömquistilta: Prinssi Charlesin tunne

Mikä kirja on järisyttänyt sinun ajattelumaailmaasi?

22 kommenttia artikkeliin ”Liv Strömquist – Kielletty hedelmä

  1. Hande sanoo:

    Olen kiinnostunut tästä teoksesta jo useamman muunkin bloggaajan ylistyksen perusteella, mutta tämäpäs oli hienosti kirjoitettu, oiva muistutus minulle siitä, että sarjakuva olisi syytä lukea. 🙂 Laitoinkin sen varaukseen kirjastoon, jos se vaikka ehtisi käsiini ennen Sarjakuvahaasteen päättymistä.

    Tykkää

  2. Katriina sanoo:

    Minua hämmentää täysin luonnollisten asioiden mystifiointi. Ärsyttävintä on se, että kuukautiset on tabu. Niistä ei saa missään nimessä puhua eivätkä ne ainakaan saa näkyä. Niin ja se naisten halveksuminen! ”Taitaa olla se aika kuusta.”

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Kyllä, aivan samaa mieltä. Monen naisen suurimpia pelkoja tuntuu olevan se, että kuukautiset tulevat housujen läpi, tai joku näkee siteen kädessäsi kun olet matkalla vessaan tai kuulee siitä lähtevän rapinan kopin oven läpi jne. Kertoohan se aika paljon kuukautisia kohtaan tunnetusta häpeästä, vaikka kuten sanot, ne ovat täysin luonnollinen asia! Ja äh tuo mitätöiminen, jota esimerkiksi kiukustuneet tai vihastuneet (tai muuten vain ”hankalat”) naiset kokevat, kun heidän tunteensa tai heidän esittämänsä kärkkäämmät mielipiteet pistetään kuukautisteen piikkiin… Ei ihan riitä ymmärrystä tälle logiikalle.

      Tykkää

  3. Niina Tolonen sanoo:

    Tämä on kyllä erinomainen teos. Yksi suosikeistani, mitä olen tänä vuonna lukenut. Loistavaa tabujen purkamista. Olen tämän jälkeen bongannut parissakin kirjassa kuukautisista puhumista. Toinen on Riikka Ala-Harjan lastenkirja Kahden perheen Ebba, jossa viidesluokkalainen päähenkilö saa ensimmäiset kuukautisensa. Toinen on Sini Helmisen väki-sarjan kolmas romaani Veden vallassa, jossa ekat kuukautisensa saa kahdeksasluokkalainen tyttö. Huimaa, että nuorille tytöille (ja mikseipä myös pojillekin tiedoksi) on tarjolla tällaisia vertaiskokemuksia ja kuukautisten normalisointia. Etenkin jos nolottaa kysyä äidiltä, siskolta, tädiltä, terkkarilta tms.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Kiitos näistä vinkeistä, ihanaa että lasten- ja nuortenkirjallisuus tarttuu tähän tabuna pidettyyn asiaan! Ne tulevat todellakin tarpeeseen, sillä kuukautisista puhuminen on vieläkin monelle ensimmäiset kuukautisensa saavalle (sekä kuukautisten kanssa jo vuosikymmeniä eläneille) hyvin vaikea aihe ottaa puheeksi. Toivottavasti näitä nähdään lisää ja kuukautisten ympärille rakennetut tabut jatkavat purkautumista.

      Tykkää

  4. Hanna/Hannan kirjokansi sanoo:

    Olen törmännyt Strömquistin sarjakuviin useissa blogeissa, mutten olen oikein perusteellisesti lukenut, mistä niissä on kyse. Kävin nyt lukemassa toisenkin bloggauksesi, ja minun on todellakin kysyttävä itseltäni, missä ihmeessä olen ollut, kun en ole lukenut Liv Strömquistiä. Normien rikkominen ja valtarakenteiden kyseenalaistaminen on aina tervetullutta. Kiitos vakuuttavasta vinkistä!

    Tykkää

  5. anukatri sanoo:

    Olen sarjakuvauutuuksista pihalla kuin lumiukko, joten kiitos vaikuttavasta feministisen kirjailijan esittelystä! Aihe ei ole vieras, mutta tämä esittämisen tapa tuo sen lähemmäksi varsinkin nuoria. Tuo Prinssi Charles-teos kiinnostaa jopa tätä enemmän.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Uskon myös sarjakuvamuodon tekevän siitä helpommin tartuttavan nuorille ja kaikille niille, joille pidempien, varsinkin asiatekstien lukeminen tuntuu hankalalta. Nämä Strömquistin teokset ovat niin mukaansatempaavia ja hauskoja, että mukana pysyy hyvin. Ja isot suositukset vielä Prinssi Charlesin tunteelle, se on huippu!

      Tykkää

  6. Suketus sanoo:

    Strömquist on niin mahtava! Jösses! Tämän ottaisin mielelläni yläkoulun kirjastoon tyrkättäväksi lainaan nuorille. Ja ennen kaikkea aikuisten olisi syytä lukea tämä. Saisi omia ajatuksiaan vähän ravisteltua.

    Olen huomannut, että osa nuorista on kyllä aika suorapuheisia vaikka kuukautisten suhteen. Minusta se on hyvä juttu. Vaikka saahan aiheen tietenkin pitää myös ihan vain itsellään, jos siltä tuntuu. Kunhan kukaan ei turhaan häpeäisi luonnollista asiaa.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Jösses nimenomaan! Kaikille vain luettavaksi vauvasta vaariin niin minä olisin tyytyväinen:D

      Ja kyllä, minunkin mielestäni kuukautisista puhuminen on jollain tavalla yleistynyt ja helpottunut nuorten keskuudessa (lasken myös itseni ja ikätoverini vielä siihen ryhmään), mutta toisaalta minulla on elämässäni myös useampia esimerkkejä ihmisistä, joille on todella vaikeaa puhua mistään kuukautisiin liittyvästä. Mutta eiköhän muutosta kohti avoimuutta ja tabuaseman horjuttamista ole tekeillä. Juurikin tärkeää olisi tuo häpeän poistaminen.

      Tykkää

  7. Laura / Bibobook sanoo:

    Mulle tuli nyt hyvin vahva fiilis, että ainakin Kiellety hedelmä ja Prinssi Charlesin tunne on ostettava omaksi. Jotenkin näissä teemoissa on niin paljon ajateltavaa ja sulateltavaa, että olisi hyvä, jos teoksiin voisi tartua oman kotikirjaston ääressä koska tahansa. Ehkä harhaudun pieniin kirjaostoksiin kirjamessuilla viikonloppuna, vaikka tarkoitukseni oli olla kasvattamatta kirjakokoelmiani 😀

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Eikun mars kirjakauppaan (messut ovat myös hyvä vaihtoehto)! 😀 Mä sain juuri Nousun & tuhon täydentämään oman hyllyn kokoelmaani ja Kielletty hedelmä ja Prinssi Charlesin tunne ovat tähän asti sellaisia kirjoja, joita olen lukenut useampaan kertaan ja jotka haluan pitää käden ulottuvilla, koska milloinkaan ei tiedä, milloin tekee mieli lainata Liv Strömquistiä 😀

      Tykkää

  8. Elegia sanoo:

    Olen tuosta Prinssi Charlesin tunteesta lukenut blogeista ja se kiinnostaa minua kovasti. Tästä en muista aiemmin kuulleeni, mutta alkoi kyllä kiinnostaa. Hieno kirjoitus, jossa tuot esille monia asioita, joita en ole edes ajatellut tai ainakaan ajatellut juuri tietystä näkökulmasta! Otaksun, että tällä kirjalla olisi paljon annettavaa.

    Itse en ole koskaan hävennyt kuukautisiani enkä kokenut niihin liittyvän mitään likaista. Muistan teininä kovasti odotelleeni kuukautisten alkamista, kun kaikilla jo oli alkaneet (minulla alkoi vasta 17-vuotiaana). Toisaalta minulla ei ole koskaan ollut kuukautisista “vaivaa” eli ei juuri kipuja ja vuodotkin niukkoja.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Iso suositus sekä Prinssi Charlesin tunteelle että tälle! Nämä kyllä pistävät ajatusmaailmaa ihan uuteen suuntaan.

      Ja ihana kuulla, kuukautisista tunnettu häpeä tuntuu niin yleiseltä, että vastaesimerkkejä tulee harvemmin mietittyä.

      Tykkää

  9. Minna Vuo-Cho sanoo:

    Minä olen pihalla kuin lumiukko kaikessa sarjakuviin liittyvässä, mutta tämä täytynee lukea.

    Itse melkein viisikymppisenä muistan hyvin, kun nuorena ei kuukautisista oikein voinut hiiskahtaakaan ja siteiden ostaminenkin oli sellainen vähän piiloteltava juttu – eikä kyllä miestä/poikaystävää voinut lähettää kauppaan ostoksille, jos listalta löytyi jotain kuukautisiin liittyvää. Vasta tässä jokin aika sitten tajusin, että jokin on muuttunut. Mies osti ihan mutisematta siteitä kauppalistan mukaan ja vielä ihan oikean merkkisiä ja tyyppisiä, vaikken edes ollut mukana.
    Toivottavasti näin on nykyään kaikkien nuorempienkin miesten kohdalla, eikä kyseessä ole vain kolmen lapsen syntymän nähneen konkarin tottumus ”näihin asioihin”.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Minäkin olen aika vähän sarjakuvia lukenut, mutta Strömquistin jälkeen se on muuttumassa nopeasti!

      Ehkä jos kuukautissuojia ja kuukautisia ei itse pidä asiana, joka ei missään nimessä saa näkyä vaan pitää niitä normaalina juttuna, myös muut ympärillä olevat ihmiset osaavat suhtautua niihin sen kummemmin nolostelematta.

      Tykkää

  10. Marika Oksa (@MarikaOksa) sanoo:

    Olen lukenut Strömquistilta vain tuon mainitsemasi Prinssi Charlesin tunteen, ja kieltämättä se oli räväkän pysäyttävää luettavaa. Sarjakuvaformaatti sopii täydellisesti Strömquistin ilmaisuun, sillä jotenkin tuntuu että jos hän tiivistäisi sanomansa pelkkään tekstiin, lopputulos ei olisi laisinkaan niin vaikuttava. Strömquistin muutkin teokset ovat tiiviisti lukulistallani, ja tämä esikoinenkin vaikuttaa tosi kiinnostavalta.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Niimpä, sarjakuvamuoto on kyllä olennainen Strömquistillä. En oikeastaan aluksi hirveästi mieltynyt hänen piirrosjälkeensä, mutta kekseliäitä piirrokset ovat kyllä – ja sekä argumentoinnin että erityisesti huumorin kannalta avainasemassa.

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s