Heinäkuu oli yhtä pitkää kuumaa kesää, joka väritti rusketusrajat iholle ja tuoksui tropiikilta iltamyöhään asti, mutta ei antanut yhdenkään potentiaalisen sadepilven ripsauttaa paljon toivottua vettä. Se oli kiireisiä, hikisiä päiviä ja niille vastapainoksi sängyssä vietettyjä väsyneitä, laiskottelevia tunteja. Heinäkuu oli parhaimmillaan Suomenlinnan rantakallioilla istuskeltuna, maailmanpyörän kyydistä katseltuna ja ystävien kanssa nautittujen viinilasillisten maisteluna. Se hiivitytti tulevan syksyn jo huoleksi paahtaviin päiviin ja harjoitutti sitten eskapismia katoamalla kuulokkeet korvilla tai kirjan sivuilla vietettyihin hetkiin, mutta vilkutti mennessään ratkaisuja herättämiinsä kysymyksiin. Ja niin, väläyttihän se jo ideaa siitä, mitä joskus ehkä kutsun kandidaatin tutkielmakseni.
LUETUT
Elisabeth Åsbrink – 1947. Mistä historiamme alkaa?
Rosa Meriläinen ja Saara Särmä – Anna mennä. Opas hauskempaan elämään
Cristina Sandu – Valas nimeltä Goliat
F. Scott Fitzgerald – Kultahattu
Jukka Behm – Pehmolelutyttö
Svetlana Aleksijevits – Sodalla ei ole naisen kasvoja
Heinäkuun lukutaktiikkani oli niinkin häikäisevä kuin kertarysäyksellä kannesta kanteen ja pitkiä aikoja ilman sivuakaan. Kevyen kesälukemisen määritelmä täyttyy jonkin ohjelmointivian takia tietokirjallisuudella (tai jollain sinnepäin olevalla) aivan kuten toissakesänä: Åsbrinkin 1947. Mistä historiamme alkaa? avaa aikajanaksi toisen maailmansodan jälkeiset tapahtumat fasistien rivien kokoamisesta Toisen sukupuolen kirjoittamiseen ja selittää sitä, miten tuona vuonna laskettiin perusta meidän tuntemallemme maailmalle. Meriläisen ja Särmän Anna mennä. Opas hauskempaan elämään keskustelee kehtaamisesta ja häpeästä, yhteiskunnasta ja normeista, työstä ja kodista sekä feminismistä – muun muassa. Aleksijevitsin Sodalla ei ole naisen kasvoja on raastava ja rehellinen moniääninen kuoro naisista ehkä miehisimmässä kaikista mahdollisista maailmoista, sodassa. Kaunokirjallisuus jää näiden, etenkin viimeisimmäksi mainitun, jalkoihin. Fitzgeraldin klassikolle en vain lämpene edelleenkään ja Behmin Pehmolelutytön kertojanäänessä on jotain, mikä hankaa. Näitä kirkkaampana mieleen jää Sandun Valas nimeltä Goliat, kertomus Ceausescun Romaniasta, koti-ikävästä ja perheestä usean kotimaan välissä.
Elokuulta odotan työpäivien lyhenemistä, varovaista kandiin mahdollisesti päätyvien kirjojen maistelua vaikka yritän vielä nauttia lukuvapaudesta, sellaisten ystävien näkemistä joiden kanssa yhteydenpito ei ole ollut ahkerinta ja hiljalleen hiipuvan kesän kauniita hetkiä.
Mitä sinun kesääsi kuuluu?
Onpa kiva että kesä päästi sut otteestaan blogin ääreen, just tällä viikolla kävin viimeksi kurkistamassa onko tullut tunnustuksia 🙂 Mulle heinäkuu oli aivan ihana lukukuukausi, kesäloma totisesti siivitti lukemista. Sen jälkeen onkin ollut taas vähän hiljaisempaa, kun töihin palaaminen on vienyt ilta-ajalta lukuenergiat. Mutta puolentoista viikon päästä alkaa vielä viikon lomapätkä, josta osa kuluu lukuretriitissä kesäkodissa. Eiköhän silloin ehdi tarttua niihin kesäkirjoihin, jotka on vielä jääneet syrjään. Mm. Anni Polvan Tiinat kutsuvat nostalgiannälkäistä.
TykkääTykkää
Harmillisen vähän aikaa on jäänyt bloggaamiselle (11 tunnin työpäivät verottavat harrastuksia aika lahjakkaasti), mutta kiva ettei se ole painunut täysin unohduksiin hiljaiselossaan 🙂 Ihanaa kuulla, että lomasi sisälsi paljon lukemista ja että sitä on vielä jäljellä. Nauti!
TykkääTykkää