Miksi luen

miksi luen miksi lukeminen on tärkeää

Luen koko ajan valtavia määriä kirjallisuutta. Se ei tule yllätyksenä kenellekään, joka on seurannut blogiani tai tuntee minut kirjavarkaan identiteetin ulkopuolella. Kirjojen ahmiminen käy niin luonnostaan ja ajattelematta, että jään harvoin miettimään, miksi oikeastaan luen. Miksi lukeminen on niin tärkeää minulle? Vuodenvaihteessa mietin, että kirjabloggausten lisäksi olisi mukavaa pohtia lukemista ja siihen liittyviä asioita täällä blogissa myös yleisemmällä tasolla, ja sillä kimmokkeella päädyin pohtimaan suhdettani lukemiseen.

Olen toki tietoinen lukemisen hyvistä vaikutuksista ja siitä, miksi sitä pidetään niin tärkeänä (ja sitähän se on). En kuitenkaan ikinä tartu kirjaan sillä ajatuksella, että laajennetaanpas nyt vähän sanavarastoa tai huolehditaanpas siitä, että kielelliset taitoni ovat sillä tasolla, että pystyn kirjoittamaan työhakemuksen. Nämä ovat tärkeitä syitä lukea, mutta ne eivät saa minua suhtautumaan innolla huoneeni nurkassa pölyttyviin kirjapinoihin. Minulle lukemisen hyödyt ovat ekstraa, pikemminkin tuloksen sivutuote kuin tekemisen liikkeellepaneva voima.

Voisin kuitata koko kysymyksen sanomalla, että lukemisesta on tullut elämäntapa. Satun vain tekemään sitä aamupalapöydässä, metrossa, odottaessani jotain, ennen nukkumaanmenoa. Se on tapa viettää aikaa ja harrastus, joka lipsahti identiteetin rakennuksen raaka-aineiksi ja tässä sitä nyt ollaan, lukijana, kroonisena kirjallisuuden kuluttajana. Kun en lue, tunnen oloni vähemmän itsekseni: identifioidun lukijaksi niin vahvasti, että pidemmän lukutauon iskiessä tuntuu, että osa minusta on kateissa. Jäljellä oleva osa osaa kyllä ottaa siitä kaiken ilon irti ja järjestää muuta tekemistä ja menemistä ja ajateltavaa, mutta aina kirjojen pariin palatessani tunnen astuvani takaisin johonkin lämpimään, rauhaisaan ja kotoisaan paikkaan.

Lukeminen on rauhoittumista ja rentoutumista. Silloin kun elämää vaivaavat epävarmuus ja stressi, kirjoihin uppoutuminen on eskapistisempaa. Ei se silti mitään jatkuvaa todellisuuden välttelyä ole vaan pikemminkin hengähdystaukojen ottamista ja ehkä myös asioiden laittamista oikeisiin mittasuhteisiin. Fiktionaalisten henkilöiden ongelmiin pystyy hukuttamaan omat murheensa, mutta kirjat eivät osaa ratkaista ongelmia tai tehdä päätöksiä. Neuvoja ja lohdutusta ne toki tarjoavat.

Toisinaan lukeminen on myös palautuspäivien ja kurssien lukulistojen kanssa kamppailua. Kirjallisuuden opiskelijana osa lukemisistani määräytyy opintosuunnitelman mukaan ja silloin lukemistani kannustavat myös kurssiaikataulut. Opiskellessani luen analyyttisemmin ja huolellisemmin, oppiakseni käsittelemään lukemaani kirjallisuustieteen keinoin. Pyörittelen eri tulkintamahdollisuuksia mielessäni, sovellan luentojen aiheita, elän ahaa-elämyksistä ja siitä tunteesta, kun vaikealta tai hämmentävältä tuntunut kertomus keriytyykin auki. Kirjallisuuden opiskelu on ihanaa.

miksi luen miksi lukeminen on tärkeää

Luen saadakseni tietoa minua kiinnostavista asioista, ymmärtääkseni ilmiöitä, jotka mahtuvat käsitteen ’maailma’ alle ja katsoakseni omaa napaani pidemmälle. En usko, että on parempaa tapaa päästä toisen pään sisään kuin lukeminen. Lukiessa seuraa väistämättä jonkun toisen ajatuksenkulkua, jolloin on pakko katsoa maailmaa muistakin kuin omasta näkökulmasta – ja se jos mikä on yllättävän terveellistä.

Vielä viisi vuotta sitten en olisi osannut ajatella, että lukeminen ja lukijayhteisöön kuuluminen tuo elämääni näin paljon ihmisiä. Ensimmäiset kaverit lukemisen kautta sain Nuori Aleksis -loppuraadista, jossa minä ja neljä muuta silloista lukiolaista perkasimme vuoden 2014 kirjasatoa. Varsinkin blogimaailma on tuonut kirjojen ja lukuharrastuksen yhdistämät ihmiset osaksi elämääni. Kirjabloggaaminen ja bloggaajayhteisöön kuuluminen edellyttävät tietenkin lukemista ja vaikka blogiharrastus on puhtaasti lukemisen mukanaan tuoma ja innoittama asia, nyt bloggaaminen motivoi lukemista ja on muuttanutkin lukutottumuksiani. Blogien kautta olen osallistunut lukuhaasteisiin ja -maratoneille, ja kiitos bloggaajien kirjasuositusten ja -keskustelujen, suorastaan hukun mielenkiintoisiin kirjoihin.

Harva asia saa minut yhtä innostuneeksi kuin se, että saan puhua kirjasta, josta pidän todella paljon, eivätkä läheiseni säästy hehkutukselta, jos käsiini on sattunut jokin poikkeuksellinen kirjatapaus. Kirjakeskustelujen huippuhetkiä ovat ne, kun onnistuu suosittelemaan kaverille kirjaa, johon hänkin tykästyy. Haluan jakaa intohimoani lukemiseen ja hyviin kirjoihin ja paljolti siitä syystä tämä blogikin on olemassa.

Maailmasta ei luettava lukemalla lopu. Sillä aikaa, kun lukee yhden kirjan, kuulee viidestä muusta kiinnostavasta kirjasta, jotka haluaa heti lisätä lukulistalle. Maailmassa on vaan niin paljon hyviä kirjoja! Sen takia en ole lopettamassa lukemista niin pitkään kuin kirja pysyy kädessäni.

Rakastan tarinoita, rakastan sitä, kuinka lukemalla löytää erilaisia ja yllättäviäkin tapoja katsoa ja jäsentää maailmaa. Rakastan lukuflowta, joka kuljettaa täysin eri maailmoihin ja eri ihmisten pään sisään. Luen haastaakseni omaa ajattelutapaani ja ymmärtääkseni kirjallisuutta syvällisemmin. Luen, koska en parempaa tiedä.

EDIT: Tästä postauksesta tulikin varsin sopiva merkkipaalu, sillä se on blogihistoriani 200. postaus

Miksi sinä luet?

38 kommenttia artikkeliin ”Miksi luen

  1. Niina Tolonen sanoo:

    Olet käsitellyt tässä aika lailla samoja tuntemuksia kuin mitä minulla on omasta lukemisestani. Yksi on tuo, että lukeminen on tapa. Toisaalla kommentoin, että lukeminen on minulle samalla viivalla hengittämisen, nukkumisen ja syömisen kanssa, sillä en osaisi kuvitella elämääni ilman kirjoja, niiden hahmoja, ajan ja paikan kuvauksia, oivalluksia ihmisyydestä ja omasta itsestä… lukeminen on minulle elämistä. Se on toisinaan eskapistista, useimmin viihdyttävää, se ruokkii mielikuvitustani ja uniani, se tekee olemassaolostani täyteläisempää. Kuinka harmaa ja yksiulotteinen maailmani olisikaan ilman lukutaitoa ja kirjoja. Enkä välttämättä edes osaisi kaivata enempää, mikä on aika pelottavaa. Sillä kuinka muuten voisi samaistua jonkun täysin toisenlaisen ihmisen tai olennon kokemuksiin kuin lukemalla ja kuljettamalla häntä, elämällä hänen kanssaan sivulta toiselle?

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Niimpä! Sekä samastuminen muihin ihmisiin että itsensä löytäminen erilaisista kirjoista ovat lukemisen parhaita puolia. Olisipa outoa elää ilman lukemista ja kuinka pelottava ajatus tuo, ettei sitä osaisikaan kaivata! Mitähän kaikkea muuta puuttuu elämästäni? 😀 Toivottavasti ei mitään yhtä tärkeää!

      Tykkää

  2. anukatri sanoo:

    Tällaisen tutkielman voisi kirjoittaa vaikka joka kolmas tai viides vuosi ja katsoa, muuttuuko intressit tai motivaatio. Hyötynäkökulma on itselleni vierain, vaikka taas kerran opiskelenkin. Alemman sosiaalialan oppikirjani ovat enimmäkseen matalaotsaisia, ja erittäin kursorisesti ja huolimattomasti niitä luenkin. On kamalaa haaskata aikaansa “hyödylliselle” asiaproosalle, jos jo periaatteesa osaa ja tuntee ne asiat, mutta pitää opinnoissa osoittaa, että joku lause sijaitsi tietyllä sivulla. Minun koulussani on jopa ollut tenttejä, joihin pitää merkitä sivunumeroita ja suoria lainauksia. Kun lukeminen johtaa kuuliaisuuteen ja sääntöjen pilkulliseen noudattamiseen, se todella voi tappaa kaiken luovuuden ja maailman ihmettelemisen.

    Kirjallisuutta en koskaan tosin lähtenyt lukemaan, kun ajattelin, ettei sitä opiskelemalla saa töitä – eli puhdasta hyötyajattelua siellä. Nyt keski-ikäisenä kokisin, että sen opiskelu olisi suorastaan hurmiollista. Kiitos monipuolisista pohdinnoistasi!

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Onpas turhan kuuloista tuo, että pitää tietää, millä sivulla joku lause on! Ajanhaaskausta, sanoisin minä, eihän se ole mitenkään tärkeää tai relevanttia. Mutta ehkä sillä on vain tarkoitus kontrolloida sitä, että tarvittavat sivut tulevat oikeasti luettua?

      Tällaisia pohdiskeluja olisi kyllä mukavaa tehdä useammin, ehkä seuraavan vuoro on sitten, kun olen valmistunut, eikä opiskelu enää ohjaa lukuottumuksiani 🙂

      Tykkää

  3. vuocho sanoo:

    Minulla oli välissä useampi vuosi, kun en lukenut yhtään mitään. Oli vain liian kiire. Työt ja pienet lapset söivät kaikki vuorokauden minuutit. Sitten aloin lukemaan uudelleen ja tunsin palanneeni kotiin. Nyt taitaa välillä vähän mopo karata käsistä kirjojen osalta – Ihan kuin ottaisin menetettyjä vuosia takaisin…
    Ihanaa on myös lukemisen sosiaalinen puoli, joka varsinkin bloggauksen myötä on noussut ihan uudelle tasolla. Kirjoista puhuminen (ja lukeminen) on ihan mahtavaa.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Minullakin oli (taisi olla yläasteaikaa) pidempi ajanjakso kun en lukenut. Ei ollut erityisen kiire tai mitään muuta erityistä, jossain vaiheessa vain huomasin, että enhän minä oikeastaan lue vaikka olen aina pitänyt itseäni himolukijana. Onneksi lukeminen on harrastus, jonka pariin on aina helppo palata! Taidot tai välineet eivät pahemmin ruostu, lukutaitoa kun on aika vaikea unohtaa 😀

      Tykkää

  4. Saila sanoo:

    Ihana kirjoitus ❤ Tunnistan tästä hyvin paljon myös itseäni lukijana. Mulle yksi syy lukea on se, että sen avulla ymmärrän enemmän itsestäni ja maailmasta. Saan uusia näkökulmia, uusia ajatuksia, uusia tapoja katsoa ja jäsentää maailmaa. Olen myös ajatellut, että jos en olisi lukenut, varsinkin lapsena ja nuorena, en olisi kasvanut ihmiseksi, joka nyt olen. Niin paljon arvokasta olen saanut aikoinaan Vesilahden kunnankirjastosta ja sittemmin niistä monista muista kirjastoista, joissa olen saanut elämäni aikana käydä.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Oi kiitos ❤ Niinpä, Sivumennen-podcastissa sanottiin aika osuvasti, että lukeminen on itsensä googlettamista ja niinhän se on, lukemalla oppii itsestään ja muista asioita, joita ei muuten oppisi. Usein parhaimmat lukukokemukset ovat sellaisia, jotka vetoavat sellaiseen puoleen itsessä, jota ei oikein tunne ja jota ei osaa pukea sanoiksi.

      Liked by 1 henkilö

  5. Celestine sanoo:

    Tosi hyvä kirjoitus, samaistuin useaan kohtaan!

    Lukeminen on vain niin kivaa, että sitä haluaa tehdä. Tämä yksinkertaisuudessaan on syy omaan lukemiseeni. Asia, joka vähän harmittaa, on se, ettei lähipiiristäni enää löydy juurikaan sellaisia ihmisiä, jotka lukisivat yhtä paljon tai samantyylisiä kuin minä, toisin kuin ala-asteella. Siksi kirjallisuuskeskustelut ovat jääneet vähän vähemmälle, mutta onneksi on blogit ja muutamia sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi jutella kirjoista aamuyöhön.

    Käyn ehkä vähän hitaalla, mutta tajusin vasta ihan muutama viikko sitten, että voin lukea enemmän, jos luen koulumatkoilla bussissa. Tämä on ollut todella hyvä päätös, joskin kirjaan uppoutuminen voi olla vaarallistakin. Toistaiseksi en ole vielä ajanut pysäkin ohi 🙂

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Minullakaan ei pitkään ollut oikein kavereita, jotka olisivat lukeneet paljon tai joiden kanssa olii syntynyt kirjallisuuskeskustelua. Nyttemmin olen huomannut, että olen alkanut kerätä ympärilleni varsinaista lukevien ystävien kerhoa ja montaa yhdistää minuun juuri lukuharrastus. Kirjoista jutteleminen on ihanaa!

      No mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 😀 Julkisissa lukeminen on kyllä kätevä tapa saada rutiinia lukemiseen – kunhan ei vain aja pysäkin ohi… On nimittäin ollut aika lähellä muutamaan kertaan.

      Tykkää

  6. Tuulevi sanoo:

    Kiitos tästä.
    Minä luen, koska en osaa olla lukematta. Ajatus siitä, etten lukisi on käsittämätön. Lukeminen rinnastuu hengittämiseen, elämiseen, olemassaoloon.
    Oikeastaan minun on aika vaikea käsittää sitä, että joku, joka osaa lukea, ei lue.
    Lukeminen on ihanaa.

    Tykkää

  7. Omppu Martin/Readerwhydidimarryhim sanoo:

    Mainitsemasi lukemisen syyt pitävät pitkälti paikkansa omallakin kohdallani. Ehkä tärkein niistä on lukeminen identiteetin rakentamisen välineenä. Lukemalla yritän ottaa selvää maailmasta ja ihmisestä.

    Hieno postaus!

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Ehkä juuri se, että lukeminen on niin suuri osa omaa identiteettiä, tekee lukemattomuudesta niin hankalaa ja saa lukemaan niin paljon. Ilmankaan ei osaa olla.

      Kiitos!

      Tykkää

  8. Katriina sanoo:

    Siitä ei ole pitkä aika, kun yhtäkkiä kirjaa lukiessani mieleeni pamahti ajatus siitä, että entä jos en osaisikaan lukea. Minua alkoi ihan fyysisesti ahdistaa. Se kertoo lukemisen tärkeydestä. Lukemalla voi oppia uutta, käsitellä erilaisia asioita, rentoutua ja viihtyä.

    Tykkää

  9. paulinevondahl sanoo:

    Samaa mieltä monen muun kommentoijan kanssa, että samaistuttava kirjoitus 🙂 Tätä lukiessa tuli hyvä mieli. Lukeminen on itselle lähes elinehto, sillä olen perusluonteeltani utelias ja haluan ymmärtää, miten maailma toimii. Mutta ihanaa, että lukeminen on rakas osa elämää niin monelle!

    Tykkää

  10. kirjaluotsi sanoo:

    Hienosti puit sanoiksi ne ajatukset ja tunteet joita minullakin on lukemisesta eli hymyilevää nyökyttelyä myös täältä suunnalta 🙂 Minulla kirjat tuntuvat valtaavan koko ajan suurempaa osaa elämästä. En vaan osaa olla lukematta ja alkaa pian ahdistaa, jos ei ole yhtään kirjaa kesken. Välillä bloggaaminen tuntuu raskaalta kun haluaisi senkin ajan käyttää lukemiseen 😉 Mutta on se ihanaa, että pääsee jakamaan näitä tunteita myös muiden kirjanystävien kanssa ❤

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Onpa hyvä kuulla etten ole ainoa 🙂 Lukemattomuudesta iskee jotenkin ajatus, että jotain puuttuu ja joskus myös, että mikä lukija olen olevinaan, kun en edes lue. Ja totta, välillä on vaikeaa tasapainoilla lukemisen ja bloggaamisen välillä, varsinkin jos on tavallista kiireisempi ja harrastuksille on vähemmän aikaa. Silloin tuntuu väistämättä, että toinen on toisen tiellä. Mutta onneksi on vertaistukea ❤

      Tykkää

  11. Amma sanoo:

    Ihana kirjoitus ja hienoa pohdintaa lukemisesta. Allekirjoitan ajatuksen elämäntavasta. Monet ihmettelevät, miten minulla on aikaa lukea niin paljon, mutta kun kyse on luontevasta syömiseen ja nukkumiseen verrattavissa olevasta toiminnosta, kertyy lukuhetkiä pitkin päivää luonnostaan.
    Minulle lukeminen on keino kehittää itseäni ja ajatteluani, keino jäsentää maailmaa, tunne-elämää sekä hahmottaa maailmaa. Ja suoraan sanottuna, en parempaa tapaa siihen tiedä kuin lukemisen!

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Kiitos 🙂 Minäkin kohtaan aika usein ihmettelyjä siitä, miten ehdin/pystyn lukemaan niin paljon. Se on ihan huvittavaa, koska luonnollisesti tulee antaneeksi aikaa asioille, joista pitää ja jotka ovat tärkeitä – ja on oikeastaan vaikeampaa olla lukematta kuin lukea.

      Tykkää

  12. hdcanis sanoo:

    Olen myös ajoittain miettinyt lukemisen vaikuttimia ja itse asiassa sanoisin että bloggaaminen on lisännyt erityisesti metaymmärtämystä, sen käsittelyä mitä lukee ja miten ja miksi…

    Olen myös sillä linjalla että lukeminen on osittain tapa, sitä tekee kun siihen on tottunut, mutta jos tuo olisi kaikki niin sitten kai lukisin eri kirjoja kuin nyt…ensisijaisesti sanoisin että kirjoista haen ennen kaikkea informaatiota ja ymmärtämistä, kirjat on hyvä keino välittää sitä mitä en voi itse suoraan kokea vaikka ei tietenkään ainoa ole (näin ollen ymmärrän kyllä myös että joku ei juurikaan lue ja voi silti olla ihan tolkullinen ihminen), ja se keino johon olen tottunut ja jota näin ollen osaan jotenkuten käyttää…

    Tykkää

  13. Linnea sanoo:

    Tuttua, tuttua, tuttua. Ei juuri ole sellaisia hetkiä tässä elämässä ollut etten olisi lukenut, se on niin vahvasti osa identiteettiä. Ja vaikka siinä on eskapismiakin välillä, niin kyllä se tulee luonnostaan aina luppohetkiin. Viime vuonna olin hieman hukassa oman lukemiseni kanssa, mutta uskon että suhde alkaa vähitellen taas normalisoitua. Ihania lukuhetkiä tähän vuoteen!

    Tykkää

  14. Suketus sanoo:

    Lukeminen on varmaankin elämäntapa, lukemattakaan en osaa olla. Kun hurahdin lapsuuden ja nuoruuden lukutoukkavuosien jälkeen tulleen muutaman vuoden katveen jälkeen taas kaunokirjallisuuteen, mikään ei enää voisi pitää erossa. Etenkin bloggaaminen on vahvistanut tietoisuuttani lukemisesta ja kirjallisuudesta: muiden blogeja lukemalla, ilmiötä seuraamalla ja tapahtumiin osallistumalla olen huomattavasti paremmin kärryillä kirjamaailman tapahtumista kuin muuten voisin olla. Nyt ne tuntuvat kaikki niin luontevilta ja välillä saa havahduttaa itsensä siihen, että ihan kaikki muut eivät välttämättä seuraa kirjallisuuskenttää samalla intensiteetillä (ja on aivan ok!).

    Lukeminen on niin ihanaa, että minun on siksi vaikeaa ymmärtää, miten joku ei siitä pidä tai halua sitä tehdä. Miten paljon silloin menettääkään! Minulla on niin vahva tarinoiden, tunnetilojen ja maailmojen himo, ettei sitä oikein millää muulla tavalla voisi edes yrittää tyydyttää.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Bloggaaminen on tosiaan tuonut lukemiseen lisää intensiteettiä. Ennen bloggaamisen aloittamista en juurikan seurannut sitä, mitä kirjallisuuskentällä muuten tapahtuu tai mitä kirjoja ollaan julkaisemassa, mutta blogien välityksellä ja inspiroimana tulee seurattua eri ilmiöitä varsin paljon.

      Tykkää

  15. Marika Oksa (@MarikaOksa) sanoo:

    Tosi kiva juttu, tunnistin monta piirrettä! Lukeminen on minullekin niin kiinteä osa arkea, että ei sitä oikein tule edes ajateltua ennen kuin sitten miettii heitä, jotka eivät lue juuri ollenkaan. Kontrasti on aika iso! Mutta saahan sitä aikansa käyttää mihin haluaa… 🙂

    Tykkää

  16. Minna Väisälä sanoo:

    Minäkin tunnistin monta piirrettä, vaikka painotukset vaihtelevat. Elämässäni on myös ollut (liian) pitkiä kausia jolloin lukeminen ei vaan ole sujunut.Tuo eskapismi-ulottuvuus on hienosti totta positiivisella tavalla, vaikka sanalla helposti on enemmän tai vähemmän negatiivinen kaiku.

    Hieno kokemus on ollut myös ”kypsällä” iällä aloitettu kirjojen lukeminen lukupiirin kanssa. En ollut osannut kuvitellakaan, että lukeminen voi olla niin sosiaalista. Kirjan käsittely yhdessä avaa teoksen aina uudella tavalla, usein monella erilaisella.

    Minna /Kirsin Book Club

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Tykkään kovasti lukupiiribloggauksistanne! Olen myös vähän kade… 😀 Säännöllinen lukupiiri puuttuu vielä elämästäni, mutta muutama viritelmä siihen suuntaan on olemassa. Kirjakeskustelut ovat muutenkin parasta!

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s