Joulukuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Vuosi 2017 on loppupäätelmää vaille valmis, mutta vielä ennen sitä on aika kurkistaa joulukuun kuulumisiin ja lukemisiin. Alkukuukausi tuli vielä vietettyä tiukasti kurssien lopputöiden kanssa hikoillen ja sain kuin sainkin kaiken tehtyä, vaikka usko meinasi loppua. Marraskuun puolivälistä lähtien elin vain pelkkää lomaa kohti ja nyt puoli kuukautta lomailleena on vaikea ajatella, kuinka suuressa hädässä ajattelin silloin olevani. Kunnon lomatunnelmaan pääsyn varmisti viimeistään se, että olen viettänyt joululomaa ja joulua kaukana kotoa ja kaikista arkisista jutuista Thaimaassa aurinkoa ottaen, uiden, syöden, korttia pelaten, kaupungilla harhaillen – ja tietysti lukien.

Joulukuussa olen innostunut valokuvauksesta uudella tavalla, nauttinut Instagramin sommittelusta ja räpsinyt satoja lomakuvia Thaimaan-reissulta. Koulujuttujen jäätyä pois aikaa ja inspiraatiota bloggaukseenkin on löytynyt aivan toisella tavalla kuin koko syksynä. Paikallisen wifin kanssa tappeleminen on tehnyt parhaansa hyydyttääkseen innostukseni, mutta olen joulukuussa saanut ulos ennätysmäärän postauksia, vaikka rästibloggausten pino on vielä varsin mittava. Niiden kimppuun käyn vasta ensi vuonna (ihan niin kuin siihen olisi enemmän aikaa kuin tämänhetkiset reilut 10 tuntia) ja helpotan varmaankin urakkaani laatimalla lomakirjoista yhteisen tunnuksen.

LUETTUA

Alkukuussa pänttäsin vielä suomalaisia klassikkoja 1900-luvun alun kirjallisuuden kurssille ja marraskuussa aloittamani äänikirjakokeilu pelasti Sinuhe-urakan: mikäs siinä joulukortteja viime hetkellä väsätessä Sinuhe egyptiläinen taustamusiikkina. Joulukuun lukemisille oli koulujuttujen lisäksi kasattu paineita sadan kirjan lukutavoitteen saavuttamiseen ja valikoin lomalle mukaan mahdollisimman lyhyitä kirjoja kuuden kirjan takaa-ajoasemaa silmällä pitäen. Tulipa luettua myös kaksi sarjakuvaa, se on ollut minulle tähän mennessä Aku Ankkoja lukuun ottamatta vieras kirjallisuudenlaji, mutta ehkäpä se tulee ensi vuonna tutummaksi. Lukutavoitteen saavutettua lukemiseen on taas löytynyt ihana rentous, jonka toivon kantavan pitkälle ensi vuoteen.

Mika Waltari – Sinuhe egyptiläinen (tunnustus tulossa?)

Sinuhe on tunnetuimpia ja käännetyimpiä suomalaisia romaaneja ja Sinuhen tarina niin köyhien lääkärinä kuin kuninkaan kallonporaajana on kerännyt lukijoita sukupolvesta toiseen. Teos on sekä tarkka ja värikäs kuvaus muinaisesta Egyptistä että hieno tulkinta kirjoitusaikansa asenneilmapiiristä.

Sarah Andersen – Aikuisuus on myytti (tunnustus)

Sosiaalisesta mediasta tunnetut sarjakuvat sosiaalisia tilanteita välttelevästä ja laiskuuteen taipuvasta nuoresta naisesta esittää parikymppisen elämäntuskan sen verran taitavasti, että se on kerännyt huiman määrän samaistujia.

Aaro Hellaakoski – Jääpeili

Suomenkielisen modernistisen runouden merkkiteos Jääpeili muun muassa vaihtaa fonttia eri osien välillä, kokeilee kuvarunoja ja tarjoilee yllättäviä rinnastuksia.

Angie Thomas – Viha jonka kylvät (tunnustus)

Tärkeistä tärkein kirja kuvaa rakenteellista rasismia ja poliisiväkivaltaa 16-vuotiaan mustaihoisen Starrin silmin. Ghettotaustansa ja hienostokoulunsa välillä identiteettiään pohtiva Starr on paikalla, kun poliisi ampuu hänen lapsuudenystävänsä, ja siitä alkaa vaikea oikeuskäsittely, jossa oikeudenmukaisen päätöksen odottaminen tuntuu turhalta.

Liv Strömqvist – Prinssi Charlesin tunne (tunnustus tulossa)

Strömqvistin sarjakuva-albumi pohtii ja kritisoi parisuhteeseen ja avioliittoon sekä seksuaalisuuteen ja sosiaaliseen sukupuoleen liittyviä kulttuurisia ilmiöitä.

Joulukuun tunnustukset

Laila Hirvisaari – Viktoria

Venäjän keisariajan viimeisiin vuosikymmeniin sijoittuva Sonja-sarja saa päätöksensä viidennessä osassa, jossa punaliput liehuvat kaupunkien kaduilla ja Viktoria saapuu selvittämään vanhempiensa jättämiä kysymyksiä vallankumouksen riipimään Pietariin.

Pauliina Rauhala – Taivaslaulu

Muutama vuosi sitten paljon pinnalla ollut Taivaslaulu kertoo nuoresta lestadiolaisparista, suurperheen äidin väsymyksestä ja liikkeen oppien kyseenalaistamisesta.

Tuomas Kyrö – Mielensäpahoittaja

Mielensäpahoittaja on kaikille tutuksi tullut hahmo, joka kirjadebyytissään pahoittaa mielensä kaikesta, mistä ihminen voi ja vielä parista asiasta päälle.

Tove Jansson – Kesäkirja

Kesäkirja kertoo tytöstä, isoäidistä ja isästä, merestä ja saaresta, saaristolaiselämästä. Eläväistä saaristokuvausta, ystävyyttä sukupolvien yli ja suolaisen ilman tuoksua.

Tove Jansson – Muumipappa ja meri

Meri- ja saariteemat jatkuvat, mutta tällä kertaa muuminäkökulmasta. Muumipappa haluaa tuntea itsensä tärkeäksi ja vie koko muumiperheen asumaan kaukaiselle saarelle, jota he kukin yrittävät kesyttää omalla tavallaan.

Mari Manninen – Yhden lapsen kansa. Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret

Finlandia- ja Blogistania-palkittu tietoteos kertoo Kiinan yhden lapsen politiikasta niin pakkoabortoinnin kokeneiden, lapsensa hylänneiden kuin kylän syntyvyydensäännöstelystä vastanneen näkökulmasta. Ja monesta muusta riipaisevasta kohtalosta, johon 35 vuotta kestänyt säännöstely johti.

Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 1 (tunnustus tulossa)

Suomalainen suurromaani Täällä Pohjantähden alla on ilmestynyt kolmessa osassa, joista ensimmäinen kertoo torpan raivaavasta Jussista ja tämän pojasta Akselista. Sortokausien ja ensimmäisten eduskustavaalien yhteiskunnalliset mullistukset kulminoituvat torpparikysymykseen ja heräävään sosialismiin.

ENSI KUUSSA

Vuoden 2018 lukusuunnitelmat ovat vielä pitkälle hämärän peitossa, mutta palaan niiden pariin vuoden alussa. Tai siis: lukusuunnitelmat ovat hämärän peitossa siihen asti, kun uudet kurssit (vielä kerran, Suomen kirjallisuushistoria) alkavat kuun puolivälissä.

Mitä sinä olet lukenut lomalla?

2 kommenttia artikkeliin ”Joulukuun tunnustukset

  1. Laura sanoo:

    Ah mikä kaukokaipuu jo ajatuksestakin Thaimaan rannoista ja auringosta iskee! ❤

    Mun tän joululoman lukemistoon on kuulunut niin Elena Ferrante kuin eilen aloitettu Dan Brownin uusin, nyt todella kaipaa jotain helppoa ja itsestään etenevää syksyn opintojen ja kirjatenttipakettien vastapainoksi. Sain tosin kuukausia kesken olleen Arundhati Royn Äärimmäisen onnen ministeriönkin viime viikolla luettua, hieno ja vahva teos sekin, vaikka vähän pinnistelyä vaatikin, että pääsi loppuun saakka. 🙂

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Elena Ferrantesta olen kuullut paljon hyvää, mutta en ole vielä ainuttakaan kirjaa häneltä lukenut. Ehkä tänä vuonna? Dan Brownin pitäisi ainakin olla helposti ja nopeasti luettavaa 🙂 Hyviä lukuhetkiä!

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s