Satu Grünthal (toim.) – Säkeilyvaara. Runouden käyttöopas

”Olen aina ajatellut että joo kyllähän proosaa kelpaa lueskella sohvalla makoillen, mutta runonlukijan on oltava jalkeilla, joka hetki valmiina astumaan askel johonkin suuntaan. Ikään kuin runo ja lukija väistämättä imeytyisivät toisiinsa, eikä välinpitämättömyys olisi edes mahdollista.”

säkeilyvaara runouden käyttöopas kirjablogi arvostelu

Käsi ylös: kuinka moni on törmännyt käsitykseen, että runot ovat vaikeita? Entä kuinka moni on tavannut itsensä ajattelemasta, ettei lue tai tule lukeneeksi runoja sen takia, koska ne ovat selittämättömän vaikeatajuisia tai vaativat lukijoiltaan jonkinlaista kosmista ymmärrystä ja tulkintakykyä symboleista ja runomitoista? Minä ainakin tunnustan syyllistyneeni kumpaankin.

Satu Grünthalin toimittama teos ottaa kuristusotteen yleisestä käsityksestä, että runoja pitäisi lukea jollain tietyllä tavalla tai että niitä pitäisi osata tulkita jollain hienolla ja erityisellä tavalla, mikäli aikoo aukaista runokirjan kannet. Säkeilyvaara on kokoelma pienoisesseitä, jotka pyrkivät röyhkeästi todistamaan, että runous on jokamiehen kirjallisuudenlaji. Tai ainakin sen ettei runoja tarvitse lukea, tulkita tai ymmärtää yhdellä tietyllä tavalla. Runo ei ole älykkyystesti. Runoa ei tarvitse ymmärtää, jotta sen voi lukea.

Grünthalin lisäksi runoista kirjoittavat Silvia Hosseini, Vilja-Tuulia Huotarinen, Juhani Karila, Kirsti Mäkinen, Pauli Tapio ja Ilpo Tiihonen. Heidän pienoisesseensä toimivat esimerkkeinä lukemattomista tavoista lukea ja tulkita runoja ja rohkaisevat tarttumaan tähän hankalasta maineesta kärsivään kirjallisuudenlajiin. Grünthal kirjoittaa jo esipuheessa, ettei esseiden ole tarkoitus olla säe säkeeltä eteneviä kirjallisuustieteellisiä analyysejä vaan omien kokemusten ja ajatusten läpi tulkittuja mietelmiä runoista.

Esimerkiksi näin Ilpo Tiihonen pohtii Aleksis Kiven Oravan laulua, luontokuvaa maailman metelin ja melskeen keskellä:

”Joku runo saattaa lukijalleen toimia terapiana silloin kun mitta on täysi. Kun ei jaksa/tarvitse esittää kovaa, urbaania tai tervettä. On oikeus pysähtyä, olla hiljaa ja tuijottaa metsään.”

Säkeilyvaara sisältää jokaiselle jotakin -valikoiman runoja, joka leikkaa läpi koko Suomen runouden historian. Mukana on runoja kansanrunoudesta Leinoon ja Leinosta Chisuun. On tarkkaa rytmiä noudattavia runoja, muodon kanssa kokeilevia runoiluja sekä musiikin tahtiin taipuvia räp-lyriikoita.

Teos päätyi luettavakseni pitkälti siksi, että olen käynyt läpi vaiheen, jolloin olen ollut harmittavasti juuttunut käsitykseen, että runot ovat vaikeita ja minun pitäisi ymmärtää niitä oikein (öö siis mitä toim. huom.) voidakseni lukea niitä. Samalla olen tuntenut uteliaisuutta runouden maailmaa kohtaan ja yrittänyt lueskella runokokoelmia lajiin tutustuakseni. Toisiin olen ihastunut, toisista en niinkään välittänyt, mutta niinhän se menee proosankin kanssa. Säkeilyvaara vaikutti juuri hyvältä teokselta kasvattaa innostusta runoja kohtaan ja saada niihin lisää tarttumapintaa ennen kuin ilmottaudun tenttimään runouden teoriaa, koska sellainenkin hupi on vielä opinnoissani edessä. Ja silloin koko tämän bloggauksen hengen vastaisesti minun tulisi oikeasti tietää ja ymmärtää jotain runoudesta lukiessani sitä.

Vakavalla linjalla runouden suhteen on myös Juhani Karila:

”Runokirjaan pitäisi suhtautua kuin käsiaseeseen. Uusien ohjeiden mukaan kirjakauppiaan olisi hyvä nojata molemmin käsin tiskiin ja luoda painokas silmäys asiakkaaseen, joka haluaa hankkia itselleen runokirjan.

Kauppiaan tulisi tiedustella, mihin tarkoitukseen runokirja tulee. Tahtooko asiakas tyhjentää päänsä vai saada sen sekaisin.”

Säkeilyvaara on tutkimusretkiä runouden maailmaan ja monimuotoisuuteen. Se on keveästi, pieninä välipaloina luettava pienoisesseekokoelma, jonka nimeen ei ole liitetty vaaraa turhan takia: vaaraa syöksyä suin päin runouden lumoihin.

Kirjasta ovat bloganneet myös: Kaikkia värejä, Kirja vieköön!Reader, why did I marry him?Kannesta kanteen,

Helmet-lukuhaaste: 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja

Varastaisinko?

×××× = vaatii ryöstöä

Kuulostaako kuvattu asenne runouteen tutulta?

 

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s