Helsingin Kirjamessut 2017

helsingin kirjamessut 2017

Tänä vuonna olin luovuttaa messujen suhteen jo ennen kuin ne alkoivatkaan. Liian vähäiset yöunet ja täpötäysi kalenteri eivät jättäneet aikaa innostua messuista samalla tavalla kuin edellisinä vuosina, eikä messukuume noussut tavaroita pakatessa remontin tieltä tai esseitä pakertaessa palautuspäiväviidakon keskellä. Hutaisin kuitenkin suunnitelmia messuille ja hain toiveikkaasti bloggaajapassia (jonka sain, kiitos siitä Messukeskukselle), mutta messuja edeltävänä keskiviikkona mietin jo, että hyvä jos yhden päivän jaksan messuilla ja sitten täytyy levätä väsymys pois seuraavalla viikolla alkavan toisen periodin alta.

Kaikkialta muualta luettavaan messuhehkutukseen verrattuna tämä ei ole kovin riemukas tapa aloittaa messupostaus – eikä todellakaan ollut se mielentila, jossa halusin valmistautua messuihin. Onneksi torstaille oli kuitenkin sovittu kiertelyä, kirjojen hypistelyä ja kuulumisten vaihtoa kaverin kanssa, eikä kerran messuhallin hyörinää ja pyörinää tunnelmoitua ollut enää pois jäämistä. Ei vaikka vastassa oli lunta, loskaa, jäätä ja sadetta, kun astui ovesta ulos messuille mennäkseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös Ruoka- ja viinimessuilla, joille en jostain syystä ole tähän mennessä eksynyt. Siellä tulikin sitten tankattua useampana päivänä, sillä alhainen verensokeri, suuri ihmisvilinä ja paljon nähtävää on huonoin mahdollinen yhdistelmä. Messujen isoin ruokaihastus oli ehdottomasti avokado-falafelrulla, joita tarjoili Leviant-niminen Middle Eastern Street Food -kioski. Nam!

Messujen ohjelmatarjonta oli laaja edellisten vuosien tapaan ja nopealla messulehden selailulla löysin paljon mielenkiintoista, mutta päädyin loppujen lopuksi kuuntelemaan vain kolmea vinkkipostauksessani mainittua ohjelmaa, enkä montaa muuta niiden lisäksi. Ainut torstaina kuuntelemani ohjelma oli Marko Annalan ja Anna-Leena Härkösen pohdinta masennuksen ja luovuuden suhteesta, perjantaina olin messuilla vain pari tuntia, enkä käynyt kuuntelemassa mitään. Sunnuntaina päädyin kuuntelemaan 12 tarinaa kirjoittamisesta -teoksen kirjoittaneiden Ronja Salmen ja Mikko Toiviaisen haastattelua ja Harri Hertellin ja Susinukke Kosolan pohdintaa lavarunoudesta sekä kävin kuuntelemassa, kun Marisha Rasi-Koskinen puhui romaanistaan Unohtamisen ja eksymisen kirja (hänen novellikokoelmansa Vaaleanpunainen meri teki minuun suuren vaikutuksen aiemmin tänä vuonna).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehdinpä myös kuunnella, kun Sofi Oksanen haastatteli Everstinna-romaanin julkaissutta Rosa Liksomia.

Ohjelmahuiput sattuivat tänä vuonna lauantaille, kun ensin palkittiin tämän vuoden Nuori Aleksis -voittaja. Lukiolaisten valitseman kirjallisuuspalkinnon voitti Hanna Kauppinen romaanillaan Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut. Hanna istui itse samaisessa raadissa kaksi vuotta sitten samaan aikaan minun kanssani (raatikokemukseistani olen kirjoittanut täällä), joten oli ihanaa nähdä hänet samalla lavalla mutta tällä kertaa vastaanottamassa palkintoa sen myöntämisen sijaan.

helsingin kirjamessut nuori aleksis 2017

Toinen päivän kohokohdista oli ehdottomasti Dan Brownin vierailu, jota todisti kanssani 1300 muutta innokasta Brownin lukijaa. En oikein tiennyt mitä odottaa tältä kirjallisuuden maailmantähdeltä, mutta Brown osoittautui hyväksi ja hauskaksi puhujaksi, joka piti yleisön vakuuttavasti otteessaan ja jätti myös aikaa kysyä kysymyksiä. Brown puhui kasvamisestaan ristiriitaisessa mutta silti jollain tapaa sopusointuisessa ympäristössä: hänen äitinsä oli syvästi uskonnollinen ja isä matemaatikko, mutta tästä huolimatta he eivät riidelleet maailmankatsomuksiensa erilaisuudesta. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että uskonnon ja tieteen vastakkainasettelu ja yhteensovittaminen ovat kiinnostaneet Brownia aina, mikä näkyy myös hänen kirjoissaan. Hänen uusin romaaninsa Alku ei ole tästä poikkeus vaan se pohtii, Brownin lauantaisen puheen tapaan, mikä sija uskonnolle jää tieteen valloittamassa maailmassa ja selviytyvätkö jumalat tieteen edistyksestä. Mikäli Brownin lukijatapamaanin kiinnostaa enemmän, Bibbidi Bobbidi Book -blogin Laura on kirjoittanut siitä hienon jutun.

dan brown suomessa helsingin kirjamessut 2017

Dan Brownia on vaikea syrjäyttää kohokohdan paikalta, mutta messuissa parasta ovat ihmiset (ei sillä että Brown olisi avaruusolento vaan tarkoitan niitä joiden kanssa tutustuu, hengailee ja juttelee). Enpä olisi uskonut kolme vuotta sitten ensimmäistä kertaa messuilla käydessäni vain siskoni seuranani, että muutaman vuoden päästä tuttuja löytyy joka kulman takaa. Tänä vuonna oli ihanaa törmäillä jos kehenkin tuttuun, vaihtaa ajatuksia ja kierrellä yhdessä. Erityiskiitokset seurasta Katrille (bookishteaparty), Rosalle (Lukulahnan luola), Handelle (Tuntematon lukija), Jassulle (Hurja Hassu Lukija), Lotalle (Hogwarts Library), Hennalle (Carry On Reading), Lauralle (Mitä luimme kerran) ja Hannalle (Sivujen välissä). Ihania kirjaihmisiä kukin oman loistavan bloginsa takaa ❤

helsingin kirjamessut 2017

Jos sitten päästäisiin niihin kirjoihin, sillä tietääkseni olin, kröhm, kirjamessuilla. Huikeaa ajatella, että kirjat on se tekijä, joka toi yli 84 000 ihmistä yhteen neljän päivän aikana. Kirjoja pursuavien myyntipöytien äärellä on kirjavarkaiden pidettävä näppinsä visusti kurissa, ettei kotiin tarvitse mennä kuorma-autolla, ja aika hyvin ratikkatason kantamuksissa pysyinkin. Joululahjat tuli hankittua messuilta helposti (jes!) ja sainpahan omaan hyllynkiin napattua täytettä ihan niin kuin se sitä tarvitsisi. Kahden euron kirjoista, joista niin moni kantoi säkkikaupalla luettavaa, ei tarttunut matkaani mitään, mutta nautin tänä vuonna suuresti antikvariaattien kiertämisestä ja tutkimisesta, ja kotiutin Binet’n HHhH:n (jota en voinut jättää tämän hehkutuksen jälkeen), Econ Ruusun nimen (josta tulee joululomaprojektini) ja Joycen Taiteilijan omakuvan nuoruuden vuosilta (koska en Odysseuksella uskalla aloittaa). Akateemisen osastolla täydensin tiiliskivivarastojani ja 12 klassikkoa -painosten kokoelmaani Linnan Täällä pohjantähden alla -teoksella (toinen joululomalukeminen koska en usko että yksi tiiliskivi on tarpeeksi).

Miten näitä messuja summaisin? Aina niin virkistävää kirjapöhinää, intohimoista suhtautumista kirjallisuuteen, ihania ihmisiä, kutkuttavia kirjalöytöjä, hyvää ruokaa, iloisia yllätyksiä, ruuhkaa ja syväluotaavia keskusteluja ajankohtaisista ja universaaleista aiheista (sekä räplyriikan analyysiä 😉 ). Ja tietenkin parhaimmat yöunet aikoihin, sillä satuin nukkumaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä yli kaksitoista tuntia. Vaikka neljän päivän messurupeama on varsin rankka ja paluu arkeen hieman nihkeä, messukuplasta saa säilöttyä kummaa energiaa ja iloa, joiden avulla jaksaa toivottavasti odottaa vuoden seuraavia messuja.

Mikä oli messujen kohokohta sinun mielestäsi?

 

16 kommenttia artikkeliin ”Helsingin Kirjamessut 2017

  1. Laura / Bibobook sanoo:

    Minulta olikin kokonaan mennyt ohi, että Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut sai palkinnon. Luin teoksen ja arvioin sen taannoin blogiin, se taisi osua sattumalta silmiini kirjastossa lähinnä kiehtovan nimensä vuoksi.

    Minulla oli tällä kertaa varmaan pitkälti sama fiilis kuin sinulla tuolloin kolme vuotta sitten, bloggaaja-aamiaisellakin tukeuduin pitkälti Minnan seuraan. Ensi kerralla ehkä lähden sitten rohkeasti puhumaan enemmän uusillekin naamoille 🙂

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Kannattaa ehdottomasti mennä rohkeasti juttelemaan muille bloggaajille, uudet tuttavuudet otetaan aina mielihyvin juttuun mukaan 🙂 Bloggaajiin tutustuessa on aina yhtä kiehtovaa saada kasvot ja ääni blogille ja yhdistää blogi ja bloggaaja.

      Tykkää

  2. Hanna/Hannan kirjokansi sanoo:

    Olisipa ollut ihana ehtiä kuuntelemaan Marko Annalaa ja Anna-Leena Härköstä! Muutakin kiinnostavaa ohjelmaa olisi ollut jo torstainakin. Minun on hankala nimetä messuista yhtä kohokohtaa – ylipäätään vain se ajatus, että nämä kaikki ihmiset ovat täällä _kirjojen_ takia, on jo riittävästi 🙂

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Minä päädyin kuuntelemaan Annalaa ja Härköstä ihan sattumalta, mutta heidän keskustelunsa oli kyllä mielenkiintoinen. Ja totta, se että kirjat keräävät niin paljon ihmisiä yhteen, on yksinkertaisesti huikeaa.

      Tykkää

  3. Laura sanoo:

    Olipa kyllä kiva tavata sinutkin messuilla! Hauska aina saada kasvot ja persoonallisuus blogien taakse. ❤ Itse tosiaan messuilin vain sunnuntain, aika kevyellä otteella tänä vuonna liikenteessä, mutta sopi kaikkein parhaiten muuten menoja täynnä olevaan syksyyn. Ensi vuotta jo odotellessa, hahah!

    Tykkää

  4. Hanna sanoo:

    Oli hauska nähdä taas ❤ Alkaa olla jo sellainen odottava fiilis ennen messuja, kun varmasti tapaa tuttuja siellä! Neljä päivää messuilua on kyllä aina sen arvoista 😀

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Niin oli! ❤ Tänä vuonna messuilla oli niin ihanaa se, että joka kulman takaa tuntui löytyvän joku tuttu ja tuli tutustuttua myös moneen sellaiseen bloggaajaan, jonka on aiemmin tiennyt vain blogin kautta. Ensi vuonna uudestaan!

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s