Syyskuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Syyskuu on tuonut mukanaan kirpeänraikkaat ilmat, kuvauksellisissa sävyissä maahan varisevat lehdet ja villapaitojen voittokulun luottovaatekappaleena. Pimenevien iltojen ideaali viettotapa, lempikirjan ja teemukillisen kanssa sängynnurkkaan käpertyminen (lisäpisteitä tunnelmavalaistuksesta kynttilöillä), on tosin jäänyt pahasti jalkoihin, ja sen sijaan olen puurtanut pitkiä iltoja syntaksin sekä fono- ja morfologian kanssa (ihanat suomen kielen peruskurssit), karannut kirjastoon pakertamaan esseitä ja viilettänyt ympäri kaupunkia fuksiaisia järjestämässä ja muita velvolisuuksia hoitamassa. Niin, syksy. Sitähän se on: toisenlaiseen rutiiniin totuttelua, luentosalien penkkien kuluttamista ja palautuspäivistä täyttyviä kalenterisivuja.

Syyskuussa pääsin myös ensimmäistä kertaa katsastamaan Kirja vieköön! -illan, kiitos lipusta ja seurasta Hurja hassu lukija -blogin Jassulle! Kirjailijavieraina olivat tällä kertaa Anni Kytömäki, Rosa Liksom, Kati Tervo, Tuomas Kyrö, Selja Ahava ja Eero Huovinen. Vieraita haastatteli tuttuun tapaan Baba Lybeck, ja kirjailijoiden tekstejä tulkitsivat syksyn ensimmäisessä illassa Milka Ahlroth, Vera Kiiskinen, Kristiina Halttu, Taisto Oksanen ja Ilkka Merivaara. Olin jopa yllättynyt siitä, kuinka lämminhenkinen tilaisuus oli ja toivon, että pääsen seuraamaan seuraavaakin Kirja vieköön! -iltaa.

syyskuun tunnustukset

LUETTUA

Harmitellessani kesän vähälukuisuutta vakuuttelin aina itselleni, että kunhan päästään syksyyn ja kurssien makuun, lukusaldo karttuu taas aivan eri tavalla. Ja niinhän se on, kirjallisuuden opiskelussa on se puoli, että lukemista riittää (vaikkei olisikaan kuin yksi kurssi kirjallisuuden opintoja niin kuin minulla tässä periodissa). Tämän kuukauden luetut ovat aika iloinen sekoitus vähän sitä sun tätä, kurssikirjoja, lukuromaaneja ja iki-ihania Pottereita. Kirjoja pääsi kertymään kymmenen kappaletta (kolmellatoista lukukerralla, sillä yksi lukukerta ei aina taannut tarpeeksi tarkkoja muistiinpanoja esseen kirjoittamista varten) ja sivuja 3 173 (uudelleenlukujen kanssa). Taitaa syksy olla aika hyvää lukuaikaa.

Carlos Ruiz Záfon – Tuulen varjo (tunnustus tulossa?)

Kesän hidas ja pätkittäinen lukutahti näkyi vielä syyskuun vaihteessa, kun kahlasin Tuulen varjoa mitättömän pienissä osissa, mikä jätti kirjasta aika katkonaisen kuvan.

Bernardo Atxaga – Tuolla taivaalla

Tuntuukohan syksy enää syksyltä, jos se ei ensi vuonna ala tekstianalyysikurssilla? Tämän vuoden harjoituskurssin avasi baskikirjailija Atxagan Tuolla taivaalla, joka kertoo juuri vankilasta vapautuneen naisen totuttautumisesta vankilan ulkopuoliseen elämään.

syyskuun tunnustukset2

Albert Sanchéz Pinol – Kylmä iho (tunnustus tulossa?)

Samainen kurssi sai minut käymään mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä Kylmän ihon kannessa oli uhkaava leima kauhu, jota välttelen yleensä viimeiseen asti. Vaikka eristyksissä oleva saari ja iljettävät hirviöt eivät kuulostaneet houkuttelevalta, kirja ei oikeastaan ollut kovin pelottava – tosin kylmiä väreitä aiheutti se, kuinka romaani käsitteli ihmisyyttä ja sitä, kuinka kyvytön ihminen on tunnistamaan hirviön itsessään.

Thomas Mann – Kuolema Venetsiassa

Kuolema Venetsiassa on kirjoja, jotka vilahtavat kursseilla säännöllisin väliajoin, emmekä voineet kaverini kanssa olla ottamatta hyötyä irti siitä, että se menee parhaillaan Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä. Kuten elokuvienkin kanssa, kirja on tietysti luettava ennen muita sovituksia.

John Boyne – Kuudes mies (tunnustus tulossa?)

Kuudennesta miehestä on kantautunut korviini sen verran paljon kehuja, että nappasin sen puolisen vuotta sitten alennusmyynnistä hyllyäni lämmittämään. Romaani on ensimmäisen maailmansodan aikaan sijoittuva koskettava kertomus oman itsensä etsimisestä, ideologioista ja niiden vuoksi uhrautumisesta sekä ystävyydestä.

Yasmina Reza – Autiudessa

Autiudessa on eläköityneen pariisilaismiehen monologi elämänsä epäkohdista: liian pirteästä vaimosta, epäpätevästä kotiapulaisesta ja erityisesti kunnianhimottomasta, maailmaa kiertävästä pojasta. Tästä tuli mieleen Mielensäpahoittaja, joskaan pienoisromaani ei ole yhtä humoristinen tai yhtä kevyttä luettavaa.

syyskuun tunnustukset3

Harry Potter ja viisasten kivi

Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Harry Potter ja Azkabanin vanki

Vuoden lukutavoitteisiini kuuluu Pottereiden uudelleenlukeminen, mutta olen lykännyt projektin aloittamista tähän asti. Kun syksyn kynnyksellä pääsin kesätavoitteeseeni eli kirjaston kirjojen lukemiseen pois omasta hyllystä, päätin, että nyt on loistava aika palata Tylypahkaan. Viikon aikana humpsahtikin sitten kolme ensimmäistä osaa sarjasta, hups. Ei kyllä kaduta yhtään – velhomaailma on juuri sopiva pakopaikka syysstressiltä.

Robert Louis Stevenson – Itsemurhaklubi

Itsemurhaklubi on kolmesta tarinasta koostuva kertomus herramiesseikkailijoista, jotka tutustuvat Lontoossa vaikuutavaan salakerhoon, Itsemurhaklubiin, joka auttaa elämäänsä kyllästyneitä mutta itsemurhaan kykenemättömiä kuolemaan. Pienoisromaani on sekoitus salapoliisijännäriä, veijaritarinaa ja 1800-luvun brittiläistä dekadenssia. Ei ehkä minun ykkösvalintani, mutta mitäpä sitä ei opintopisteiden eteen lukisi.

ENSI KUUSSA

Lokakuu on kirjavarkaalle ennen kaikkea kirjamessukuukausi, mutta ennen kuin lähtölaskennan messuille voi aloittaa, pitää hoitaa ensimmäiset kurssit kunnialla päätökseen ja pakata koko omaisuus turvaan remontin tieltä. En halua vielä ajatellakaan, mitä se tarkoittaa kirjalaatikoiden kanniskelun osalta… Se on kuitenkin varmaa, että Pottereita en voi luovuttaa mihinkään säilöön, sillä kerran taas niiden taianomaiseen maailmaan upottua en ole tulossa takaisin ennen kuin Kuoleman varjeluksista on käännetty viimeinen sivu.

Mitä olet lukenut tänä syksynä?

 

2 kommenttia artikkeliin ”Syyskuun tunnustukset

  1. Lukijatar sanoo:

    Nyt ei voi muuta sanoa, kuin että onpa harvinaisen hurmaava mini-Singer! (Tai sittenkin mini-Veritas?) Itse kirjoista jäi nyt hieman kutittelemaan tuo Kylmä iho. Ihmisluonnon syväluotaus on suosikkiaiheitani (myös) kirjallisuudessa.

    Tsemppiä muuten kirjallisuuden opintoihin! On mukavaa, kun voi blogissa sitten avata niitä ajatuksia, jotka eivät ole tarpeeksi relevantteja tekstianalyysitehtävälle, mutta omalle ajatusmaailmalle kyllä. Ja kunnioitettavaa, että luet näinkin paljon – minulle kävi ensimmäisinä opiskeluvuosina siten, ettei oikeastaan tullut luettua kuin kurssiaineistoihin kuuluvaa kaunokirjallisuutta. Sitä nimittäin riitti, toisin kuin aikaa.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Kaverini toi miniompelukoneen muistaakseni Porvoosta tuliaisiksi vuosia sitten mutta hyvin se on mukana säilynyt 🙂

      Kiitos! Välillä kyllä sattuu sellaisia ajanjaksoja ettei millään ehdi lukea muuta kuin kurssien lukulistoja (jos edes niitäkään) mutta olen huomannut että lukuinto pysyy paremmin yllä jos ehtii lukea myös sitä mitä itse juuri haluaa.

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s