Kesäkuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Tiedän, heinäkuu on jo puolessa välissä ja olen silti vasta tarjoilemassa maistiaisia kesäkuun lukemisistani. Blogin päivittäminen ja kirjapostausten kirjoittaminen ovat asioita, jotka oleskelevat jatkuvasti ajatuksissani, mutta kesäkuun hujahtaessa ohi lähes konetta avaamatta oli pakko todeta, ettei tämä kesä ole blogikesä ja ettei aika vain yksinkertaisesti riitä säännölliseen bloggaukseen. Tai edes lukemiseen. Kummankin suhteen olen kääntänyt katseeni jo syksyyn, jolloin pääsen takaisin yliopistorytmiin kiinni, luen automaattisesti enemmän ja minulla on (toivottavasti) enemmän aikaa jakaa huomiota myös heitteille jääneelle blogilleni.

Mikä sitten on vienyt aikaani? Kesätyöt, jonka takia teen 11-tuntisia päiviä: työpäivinä ei yksinkertaisesti ehdi tehdä muuta kuin käydä töissä, matkustaa työpaikan ja kodin välillä ja nukkua. Pitkät päivät tarkoittavat toki myös sitä, että vapaapäiviä on enemmän, mutta silloinkin aika onnistuu jotenkin luiskahtamaan käsistä, vaikka joka kerta erikseen päätän, että nyt viimein nikkaroin kasaan jonkun loputtomasta rästibloggauspinostani. Päätöksen ja toteuttamisen väliin tulee aina jotain, kaunis sää, joka houkuttelee pakkaamaan piknik-välineet ja etsiytymään ulos lukemaan, kaverit, perhe ja ylipäätään ihanat ihmiset lähelläni, joiden kanssa haluan viettää aikaa, tai ihan vain arjen pyörittäminen, koska 11-tuntisina työpäivinä ei ehdi edes pesemään pyykkiä tai tekemään ruokaa.

Vaikka lukemattomuus kiusaa ajoittain, en juuri voisi olla tyytyväisempi elämääni tällä hetkellä. Aika kuluu niin nopeasti että hirvittää, eikä minulla ole varsinaisesti ole ollut aikaa lomailla, mikä on tähän asti ollut aina kesän ykköstavoite, mutta tämä on ollut ja on yksi parhaista kesistä ikinä.  Arkijärjen vastaisesti tuntuu, että sinne tänne säntäilevä elämäni on jollain tavalla aiempaa paremmin kasassa, hallittuna kaaoksena kenties. Tästä ei tullut ennakoimaani luku- ja blogikesää, mutta siitä tuli erilaisella tapaa ihana ajanjakso (jota on onneksi vielä puolitoista kuukautta jäljellä).

sdr

Ei vieläkään kirjakuvia, mutta koittakaa kestää, kyllä niitä vielä tulee.

LUETTUA

Sitten tämän pitkällisen alustuksen jälkeen itse asiaan ja toteamukseen, että olen minä sentään jotain lukenut. Neljä kirjaa ja 928 sivua, mikäli tilastoni pitävät paikkansa. Näistä jää kuitenkin puuttumaan kesäkuun suurin lukuprojekti, joka on vieläkin muutaman kymmenen sivun osalta kesken, nimittäin Paul Austerin tiiliskivi 4 3 2 1, jonka kanssa olen viettänyt varsin monenlaisia hetkiä, mutta niistä lisää heinäkuun tunnustuksissa.

Anna-Kaari Hakkarainen – Kristallipalatsi 

Kaksi kertaa varausjonosta jonotettu ja kerran ajanpuutteen vuoksi kirjastoon lukemattomana palautettu Kristallipalatsi keräsi viime vuonna paljon kehuja blogimaailmassa ja siitä tuli aurinkoisten päivien seuralainen, joka viehätti niin syvällisempine tasoineen kuin high life -kuvauksena. Onnistuin jättämään muistiinpanoni tästä todella kesken, mutta katsotaan, josko saisin laadittua siitä täyspitkän tunnustuksen.

Han Kang – Vegetaristi

Toinen uutukainen ja kirjablogeissa kehuttu kirja kertoo kontrollista ja kapinasta. Sen keskiössä on korealainen kotirouva, mutta kertojina kolme hänen lähipiirinsä henkilöä, joita järkyttää, häiritsee ja kiehtoo perheenjäsenensä äkillinen muutos, joka alkaa, kun Yeong-hye kieltäytyy syömästä lihaa. Kieltäymyksestä kasvaa yritys vallata itselleen oikeus päättää ruumiistaan ja pakkomielteistä mielen hajoamiseen kulkeva psyykkinen matka. Jos romaania pitäisi kuvailla adjektiiveilla, sanoisin hätkähdyttävä, raju ja provokatiivinen.

Marisha Rasi-Koskinen – Vaaleanpunainen meri (tunnustus tulossa?)

Aloitin novellikokoelman kuukausia ja kuukausia sitten pitäen silmällä toukokuussa loppunutta Novellihaastetta, mutta luin teosta niin verkkaiseen tahtiin, että eihän se mihinkään haasteeseen ennättänyt. Vaaleanpunainen meri onkin sellainen kirja, jonka haluaa lukea hitaasti, pala kerrallaan, jotta voi vaikuttua jokaisesta novellista yksi kerrallaan. Isiä, lapsia ja heidän välisiä suhteitaan rankoista näkökulmista tarkasteleva novellikokoelma oli kuukauden paras lukukokemus.

Märta Tikkanen – Vuosisadan rakkaustarina

Hah, sainpas mahdutettua kuukauteen niin proosaa, novelleja kuin runoja (ei sillä että se olisi ollut harkittu tavoite vaan jälkikäteen tehty huomio)! Vuosisadan rakkaustarinan runot paljastavat kuvia alkoholistimiehen kanssa kanssa eletystä arjesta, väistelyn, myötäilyn, salailun ja selittämisen kierteestä, loputtomasta, toteutumattomasta uskosta raitistumiseen ja itsetuhoisen suuresta rakkaudesta. Kieleltään runot ovat helppoja ja nopeita lukea, mutta niiden sisältö on ravistelevaa ja heittelee lukijaa tunnetilasta toiseen.

ENSI KUUSSA

”Ensi kuuta” on jäljellä enää puolet ja suuri osa siitä on sen verran täyteen ahdettu jo nyt, että tulen iloitsemaan jokaisesta hetkestä, jonka saan viettää kirja kädessä rentoutuen. Kaikkea kivaa on tulossa, mutta joskus sitä haluaisi vain lukea lukea lukea.

Mitä sinun kesääsi kuuluu? Oletko ehtinyt lukemaan hyviä kirjoja?

2 kommenttia artikkeliin ”Kesäkuun tunnustukset

  1. Tani sanoo:

    Niin täydellisesti ymmärrän sua! Et ole siis yksin! Mulle käynyt ihan samoin, arki täyttynyt ennen lomaa töiden lisäksi kodin arjesta, muista harrastuksista ja satunnaisen auringon nauttimisesta, etten mäkään ole ehtinyt blogata kaikkia kirjoja, joista olisi asiaa! Taukoa tuli blogiinkin reilusti. Mutta kun tämä Suomen kesä on mitä on, lyhyt ja oikukas, paras nauttia siitä NYT. Pimeässä syksyssä sitten taas hakatkaamme konetta ja jakakaamme ajatuksia enemmän. 🙂 Uppoudu siis kesään; kirjat jaksavat odottaa ihmistä.

    Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s