Juhani Karila – Omenakrokotiilin kuolema

”Tutkijat suuntasivat antenneja kohti pilveä ja ilmoittivat, ettei se ole vesihöyryä vaan tietoisuus. — tutkijat sanoivat, että tietoisuus oli laskutus- ja myyntireskontra Persnetto. Se oli karannut keskisuuren betonielementtiyhtiön palvelimelta aamulla. Nyt Persnetto nousi lämpimän ilmavirtauksen mukana kohti stratosfääriä kuin parvi hanhia. Toimittajat nauroivat, tutkija lohkaisi hyvin, parvi hanhia, mutta he vakavoituivat pian sillä heidän piti keksiä pelottavia otsikoita.”

juhani karilan omenakrokotiilin kuolema

Omenakrokotiilin kuolema on J. H. Erkon kirjoituskilpailun voittaneen Juhani Karilan toinen novellikokoelma. Se koostuu kymmenestä novellista, joita yhdistää vahvasti absurdinen vire.

Novellit kysyvät muun muassa, mitä tapahtuu, kun laskutus- ja myyntireskontra  Persnetto ja Jumala ryhtyvät kilpasille tai kun koulun vanhempainilta päättyykin tonttukasinon perustamiseen. Saman kokoelman aikana ehditään myös road tripille pandojen kanssa sekä pahan sokeriaddiktion kouriin, jolloin niin omenakrokotiilit, salmiakit kuin sitruunakostajat saavat kyytiä. Eikä tässä vielä kaikki, jokainen novelli tarjoaa nimittäin omanlaisensa sattumusten sikermän.

Karilan novellit lähtevät useimmiten liikeelle jostain arkipäiväisestä ja tutusta tilanteesta, mutta päättyvät jonnekin aivan muualle. Hän tykittäää tekstissään absurdeja käänteitä niin tiuhaan, ettei lausetta aloittaessa voi tietää, mistä löytää itsensä sen päätyttyä. Ennakoimattomuus ja liioittelu ovat  novellien aseita, eikä Karila pelkää käyttää niitä. Jokainen teksti sisältää omanlaisensa logiikan nyrjähdyksen, jotka vievät lukijan tutun ja turvallisen ulottumattomiin.

Satuin kuuntelemaan osan Juhani Karilan haastattelusta Helsingin kirjamessuilla ja kiinnostuin sitä kautta Omenakrokotiilin kuolemasta. Lisäpontta lukuprojektille antoi Ompun blogissaan Reader, why did I marry him? lanseeraama novellihaaste, joka haastaa tutustumaan lyhytproosaan. Olen lukenut hävettävän vähän novelleja: ainut kokonaan lukemani novellikokoelma on Rosa Liksomin loistava Väliaikainen. Lajina minulla ei ole novellia vastaan mitään, mutta Omenakrokotiilin kuolema oli hyppy liian kauas epämukavuusalueelle. Hyvä kirjallisuus yllättää, mutta teos jätti minut turhan ymmälleni.Toisaalta Karilan novellit ovat kiehtovia pienoismaailmoja, jotka toimivat omien lainalaisuuksiensa mukaan (tai ilman niitä?), mutta toisaalta niiden absurdismi jäi etäiseksi.

Varastaisinko?

×× = näpistys jää harkinnan tasolle

Oletko sinä absurdismin ystävä?

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s