Mary Shelley – Frankenstein

”Eräänä synkkänä marraskuun yönä näin uurastusteni tuloksen valmiina silmieni edessä. Lähes tuskallisen levottomuuden vallassa kokosin ympärilleni tarpeelliset välineet ja sytytin elämän kipinän jalkojeni juuressa elottomana makaavaan ruumiiseen.”

mary shelley frankenstein blogi arvostelu

Mary Shelleyn kauhukirjallisuuden klassikkoromaani Frankenstein on tarina kunnianhimoisesta tiedemiehestä, joka luo elämän ja kuoleman rajaa uhmaten vain etäisesti ihmistä muistuttavan olion. Luomistyön seuraukset ovat kammottavat: Frankenstein huomaa antaneensa elämän kauhistuttavalle hirviölle, jota kaikki inhimillinen kammoaa.

”Oi, ei yksikään kuolevainen voisi kestää noiden kasvojen herätämää kauhua. Uudelleen henkiin herätetty muumio ei voisi olla yhtä kammottava kuin tuo kurjimus. Olin katsellut häntä keskeneräisenä; silloin hän oli ruma; mutta kun nuo lihakset ja nivelet saivat liikkumiskyvyn, tuloksen oli olento, jollaista ei edes Dante olisi pystynyt keksimään.”

Frankenstein ei suinkaan ala kuuluisasta hamartian hetkestä, jolloin kuoleman salaisuudet keriytyvät auki lähes loppuun palaneen kynttilän valaisemassa huoneessa. Kirjan alkupisteessä Pohjoisnavan valloittamisesta unelmoiva Walton-löytöretkeilijä poimii aluksensa kannelle kuolemansairaan muukalaisen. Muukalainen uskoo synkän tarinansa Waltonille varoituksena kunnianhimon haitallisesta puolesta, hän on maksanut tiedonjanostaan kovan hinnan.

Romaanin alku on mielestäni hämmentävä, eikä vähiten siksi, että jäätiköltä poimittu tiedemies on Frankenstein. Olen koko pienen elämäni elänyt siinä uskossa, jonka kirjan pohjalta syntynyt populaarikulttuuri luo: Frankenstein on tarinan hirviö. Eipä olekaan, jämäpaloista kokoon kursittu olio jää nimettömäksi.

Frankenstein ei ole kauhua genren nykyisessä merkityksessä ja sopii siten myös niille, jotka eivät ”oikeasta” kauhusta välitä (kuten minä). Enemmän kuin suoranaiseen pelottavuuteen, Frankensteinin vaikuttavuus perustuu kirjan rohkaisemaan ajatusleikkiin siitä, kuka onkaan tarinan hirviö hirviönä olemisen todellisessa merkityksessä. Frankensteinin luoma olento kuvottavine ulkonäköineen on helppo rajata inhimillisen kokemuspiirin ulottumattomiin, mutta kun oliolle suo puheenvuoron, sen tarpeet ja toiveet ovat inhimillisyydessään viiltäviä.

”Usko minua, Frankenstein; minä olin lempeä, sieluni hehkui rakkautta ja inhimillisyyttä, mutta minä olen niin yksinäinen.”

Murha ei ole vieras asia oliolle; olio on hirviö. Murha on tuttu ihmiselle; ihminen on inhimillinen. Olio janoaa rakkautta ja hyväksyntää, mutta on kauhistuttavan ulkoisen olemuksensa takia tuomittu vihatuksi ja kartelluksi. Ihminen pitää vuorovaikutusta ja läheisyyttä välttämättömyytenä, mutta vain ihmisille sallittuna kokemuksena. Kuka on uhri ja kuka hirviö?

Frankenstein on hyvin erilainen tarina kuin millainen oletin sen olevan. Positiivisen yllätyksen lisäksi erotin siitä joitain heikkouksia ja hyvin naiiveja ratkaisuja, jotka hieman latistivat lukukokemusta. Ihmisyyttä koskevien pohdintojen herättäjänä klassikko on kuitenkin mainio.

Varastaisinko?

××× = syyllistyn taskuvarkauteen

Millainen suhde sinulla on Frankensteiniin tai kauhukirjallisuuteen?

4 thoughts on “Mary Shelley – Frankenstein

  1. Jenni/sivusivulta sanoo:

    Tämä pitäisi joskus lukea. Olen jotenkin luullut,että molemmat hahmot ovat Frankensteinejä ,koska tiedemies luo tämän ikäänkuin omaksi kuvakseen ottaen Jumalan paikan. Mutta pitäisi varmaan oikeasti lukea klassikko,ettei olisi tällaisia harhakäsityksiä.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Minullakin tämä roikkui pitkään lukulistalla, ennen kuin se oli pakollisena lukemisena kurssille. Enpäs ole kuulutkaan ennen tuota käsitystä, mutta se kuulostaa virheellisyydestään huolimatta ihan loogiselta!

      Tykkää

  2. liinuli sanoo:

    Itse olen Frankensteiniin tutustunut jo lukioaikana, kun olin vaihdossa Yhdysvalloissa. Siellä englannin kirjallisuuteen kuului lukea mm juuri Frankenstein (myös Beowulfia ja Shakespearea alkuperäisellä kielellä sekä Kärpästen herraa tuli luettua) ja itselle myös silloin oli yllätys, että miten populaarikulttuuri onkin kääntänyt koko teoksen ylösalaisin! 🙂

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      En tiennytkään että Frankenstein (tai Beowulf!) kuuluu lukion lukemistoon Atlantin toisella puolella. Frankensteinin kääntyminen ylösalaisin kyllä jännää, mutta osoittaa hyvin kuinka klassikot jäävät elämään myös kirjan kansien ulkopuolella 🙂

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s