Lokakuun tunnustukset

TÄSSÄ KUUSSA

Lokakuu meni vahvasti opiskelupainotteisesti, mikä näkyy sekä luetuissa kirjoissa että blogin hiljenemisenä. Opiskelukiireistä kertoo esimerkiksi se, etten ole tunnustanut ainuttakaan lokakuun kirjavarkautta, eikä syyskuun keikoistakaan moni ole päätynyt yleiseen tietouteen. Nyt ajateltuna lokakuu tuntuu kulkeneen ohi tasaisen tappavaa mutta silti tasaisuudessaan miellyttävää tahtia, mutta kalenteria selaamalla selviää, että syksyyn mahtui monenmoista. Näin kotikaupunkiin jääneitä kavereita pitkästä aikaa, kävin kuuntelemassa lavarunoutta ensimmäistä kertaa elämässäni, hankin viimein kirjahyllyn ja vietin yhden illan järjestellen kirjojani. Lokakuu oli myös jatkuvaa kurottautumista kirjamessuja kohti ja niiden merkeissä tulikin vietettyä oikein mainiot neljä päivää.

lokakuun tunnustukset

LUETUT

Pajtim Statovci – Tiranan sydän (tunnustus tulossa)

Yrityksistäni saada Statovcin uutuus käsiini voisi koota kokonaisen eepoksen, mutta nyt kirjaston pikalainan lukemisen jälkeen ostin sen ulottuvilleni omaan hyllyyn. Aion maistella Tiranan sydämen tunnelmia vielä toisen kerran ennen sen lisäämistä tunnustettujen rötösten listaan, mutta paljastan sen verran, etten ollut pettynyt.

Susinukke Kosola – Avaruuskissojen leikkikalu (tunnustus)

Päästyäni syyskuussa runojen makuun tartuin innolla Bookishteaparty-blogin Katrin hehkuttamaan Susinukke Kosolan toiseen runokokoelmaan, joka oli loistavaa seuraa matkalla yliopistolle ja takaisin.

Marie Darrieussecq – Sikatotta

Sikatotta on symboliikaltaan herkullinen kertomus naisesta, joka alkaa muutua siaksi työskennellessään prostituoituna ja joka sen jälkeen häilyy sikana ja ihmisenä olemisen välimaatossa. Romaani sijoittuu yhtä lailla kiinnostavaan dystopiatyyppiseen ja toisaalta natsi-Saksa-allegoriaan vivahtavaan totalitaristiseen yhteiskuntaan. Saan pohtia tätä kymmensivuisen esseen verran, joten en tiedä, irtoaako tästä vielä bloggausta sen jälkeen.

Sapho – Iltatähti, häälaulu

Luin viime kuussa Junkolan suomennoksen Saphon runoista, tässä kuussa oli Saarikosken suomennoksen vuoro. En tiedä, johtuuko arvottamiseni siitä, että luin Junkolan suomennoksen ensin, mutta pidin siitä Saarikosken suomennosta enemmän.

William Shakespeare – Othello

Klassikkolinja jatkui tällä kertaa omavalintaisella Shakespearellä, jonka luin puhtaasti sen takia, että pukeuduin Shakespeare-teeman mukaisesti venetsialaisylimykseksi ja halusin tehdä hieman taustatyötä sitä varten.

Kimmo Svinhufvud – Kokonaisvaltainen kirjoittaminen

Esseekirjoittaminen tuntui niin kankealta varsinkin jakson alussa, että hain apuja kurssia vetäneen suosituksesta Kokonaisvaltaisesta kirjoittamisesta. Mitään kamalan uutta se ei tarjonnut, mutta vaikutti silti näppärältä oppaalta kirjoittamiseen.

Homeros – Odysseia (tunnustus tulossa?)

Aloin lukea Odysseiaa hieman skeptisellä asenteella, mutta se voitti minut puolellensa puoliväliin mennessä. Kuten varmaan kaikilla, minullakin on käsitys siitä, mitä klassikossa tapahtuu, mutta sen lukeminen oli elämys tiedoista ja olettamuksista huolimatta. Jo se, että Odysseiaa on luettu läpi vuosituhansien, on todella kunnioitettava asia.

Sofokles – Kuningas Oidipus (tunnustus)

En välttämättä olisi lukenut tragediaa viime keväänä, jos olisin tiennyt sen tulevan vastaan pakollisena lukemisena jo nyt syksyllä. Oidipuksen pariin oli kuitenkin mukava palata, joten en pistänyt pahakseni.

Kannesta kanteen luettujen teosten listasta ei käy ilmi lukemisieni antiikkipainotteisuus kaikessa komeudessaan, joten lisättäköön vielä, että näiden lisäksi urakoin Vergiliuksen Aeneiksen neljä ensimmäistä laulua, muutaman Ovidiuksen Metamorfooseista ja Platonin Pidot.

lokakuun tunnustukset

ENSI KUUSSA

Kirjasin juuri kalenteriini marraskuussa hoidettavia koulujuttuja, ja hieman mietityttää se, missä välissä ehdin oikein hengittää. Nautin opiskelusta paljon, mutta deadlinet tuovat mukanaan stressiä ja yliopiston ohella elämässäni on paljon muuta, mille haluan järjestää aikaa. Kirjasin viime kuun toiveisiini, että haluaisin lukea myös muita kuin pakollisia kirjoja, mutta se ei oikein onnistunut. Täytyy yrittää sitä myös tässä kuussa – toivottavasti paremmalla menestyksellä.

Mitä sinun syksyysi kuuluu? Onko sinulla kiireitä vai ehditkö käpertyä sohvannurkkaan kirjan kanssa?

2 kommenttia artikkeliin ”Lokakuun tunnustukset

  1. sallawa sanoo:

    Tuttu tunne kyllä. Muut asiat vievät hirvittävän paljon aikaa, ja usein huomaa luettavien pinon pyödänkulmalla vain kasvavan. Eikä kirjoihin ole ehtinyt ollenkaan pitkään aikaan tarttua. Muut harrastukset ja projektit vievät myös minun aikaani tässä syksyn ja talven aikana, mutta toivon ehtiväni silti myös lukea.

    Tsemppiä opintoihin ja valoa talveen!

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Niin, välillä ei vain ole aikaa lukea ja sitä on tavallaan turha murehtia, koska se muutu miksikään murehtimalla 🙂 Uskallan kuitenkin väittää, että turhauttava lukuinto silloin, kun ei ole aikaa lukea on omalla tavallaan mukavampi tunne kuin lukujumi silloin, kun olisi aikaa lukea.

      Kiitos, paljon valoa sinunkin talveesi!

      Liked by 1 henkilö

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s