Eeva-Kaarina Aronen – Kallorumpu

”Tehdystä, valheellisesta, peräti rumastakin voi syntyä jotakin ainutlaatuista ja suurta. Keinotekoinen voi muuttua aidoksi. – – Onko taide muuta kuin todellisuuden vääntelemistä, liioittelua ja valehtelemista?”

Eeva-Kaarina Aronen - Kallorumpu

Eeva-Kaarina Arosen romaani Kallorumpu on erikoinen, omintakeisella tavalla rakennettu romaani vuosikymmenet läpäisevästä viha-rakkaussuhteesta, pakkomielteestä ja niiden vauhdittamasta luomistyöstä. Se on kurkistusluukku marsalkka Mannerheimin kotiin: yläkerran isän ja tyttären etäisiin väleihin ja alakerran palveluskunnan arkeen ja salaisuuksiin.

Hylätyssä varastorakennuksessa on alkamassa harvinainen ensi-ilta. Eräs marraskuinen päivä vuodelta 1935 on kursittu elokuvaksi haastatteluista, dramatisoiduista kohtauksista ja piirroskuvista. Se vie katsojansa Kalliolinnantielle, marsalkka Mannerheimin kotiin, jossa valmistellaan hienoja illallisia. Elokuvan esittäjä on tuon dramaattisen illan ainoa elossa oleva todistaja, joka kommentoi jatkuvasti filmiä poistaakseen salaisuuden verhon marsalkan talossa eläneen toisen todellisuuden tieltä.

Elokuvan esittäjä on varsin hämärä hahmo. Vuosikymmeniä sitten hän asui Mannerheimin talossa, varjon lailla, kumisuttaen tiibetiläistä kallorumpua. Mannerheim ja marraskuinen ilta ovat hänelle pakkomielteitä, jotka ovat tehneet arkistojen koluamisesta ja pölyisten varastojen läpikäymisestä hänen elämäntehtävänsä, joka huipentuu ainutkertaisesti esitettävään elokuvaan:

Olen koonnut itse kaiken, etsinyt palaset, valinnut, hylännyt, keksinyt, lavastanut, leikannut, katsonut uudelleen, poiminut lisää, hylännyt uudelleen, kyllä, ei, totta, valhetta, elävä, kuollut, oikein, väärin, niin kauan, että kokonaisuus vastaa sitä todellisuutta, jonka koin.”

Ääneen pääsee myös talon palvelusväki, kamaripalvelija Hans Köpf, taloudenhoitaja Berta Haglind pölyhuiskuineen ja keittäjä Ida Lehtinen, jonka käsissä syntyy kuuluisien ruokalistojen herkut peuransatulasta marenkileivoksiin.

Kallorumpu on romaani, jota on hankala avata sanoin. Se on tunnelmaltaan poikkeuksellinen, tiheä ja hieman vinksahtanut ja vaatii lukijalta varsinkin alussa paljon, jotta hän pääsee tarinan imuun. Erikoisuudessaan se on silti kiehtova.

Rakastuin Arosen viimeiseen romaaniin Eddaan vuosi sitten. Kallorummussa oli paljon samoja elementtejä, jotka tekivät Eddasta käsittämättömällä tavalla puoleensavetävän, yhtenä tärkeimmistä Arosen kieli:

”Nyt se pitelee tässä karussa huoneessa kullattujen käsivarsiensa välissä kapeaa, piehtaroitua sänkyä, johon uni yö yöltä särkyy sirpaleiksi. Silloin pieni lamppi pöydällä syttyy, ja peili pitelee senkin valoa.”

Silti Kallorumpu ei tehnyt samanlaista vaikutusta. Se oli kieltämättä erilainen lukukokemus, joka on rinnastettavissa vain Eddaan, muttei päässyt Eddan kanssa samalle tiedostamattomalle koskettavuuden tasolle.

Varastaisinko?

××× = syyllistyn taskuvarkauteen

Oletko lukenut Arosen teoksia?

2 thoughts on “Eeva-Kaarina Aronen – Kallorumpu

    • Kirjavaras sanoo:

      Kävin lukemassa kirjoituksesi Eddasta ja yhdyn toiveeseesi siitä, että useampi tarttuisi Arosen tuotantoon. Kallorummussa on tosiaan paljon samoja piirteitä kuten Eddassa, joten kannattaa lukea 🙂

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s