”Hän kyyristyi ohjauspyörän yli ja painoi kaasua; hän oli jälleen elementissään, jokainen sen huomasi. Olimme kaikki ihastuneita ja tajusimme, että jätimme sekasotkun ja tyhjänpäiväisyyden ja teimme sitä ainoata ja jalointa mitä ajassa voi tehdä, me liikuimme.”
Jack Kerouacin kulttiromaani Matkalla on kiihkeä kuvaus beat-sukupolven elämästä toisen maailmansodan jälkeisessä Amerikassa. Elämänkerrallisuudessaan se luo tarkan kuvan vanhan arvomaailman hylkäämisestä, liftimatkoista ja kaipuusta jonnekin muualle.
Matkalla on julkaistu aiemmin sensuroituna versiona, mutta vuonna 2007 julkaistu alkuperäinen versio puhuu keskushenkilöistään, Neal Cassadystä, Allen Ginsbergistä ja itse Jack Kerouacista, näiden oikeilla nimillä. 40-luvun nopearytminen kapina vanhaa maailmaa vastaan lihallistuu jazz-muusikoiden soittimissa, autonromuissa ja alkoholissa. Ne vetävät kolmikon kavereineen tytöistä, vähien rahojen tuhlauksesta ja hanttihommista koostuvaan elämään. Ensin New York, sitten San Francisco ja vielä New Orleans: edessä avautuva tie on täynnä mahdollisuuksia.
Kerouac kirjoitti romaanin hurjassa inspiraatiopuuskassa, yhtenä noin 150 000 sanan pituisena kappaleena, reilun kahden viikon aikana. Kirjan synnylle uskollisena Matkalla-suomennoksena ei käytetä kappaleenjakoa, mikä tekee lukemisesta hieman puuduttavaa, mutta ilmentää toisaalta romaanin tunnelmaa.
En oletettavasti olisi lukenut klassikkoa ilman Läpi historian -haastetta. Harvinaista kyllä, mutta myös sen kesken jättäminen häilyi varteenotettavana vaihtoehtona pitkään mielessäni. Epäilin, onko kirjalla minulle mitään annettavaa, mutta jatkoin sen kuitenkin tavoilleni uskollisena loppuun. Päällimmäisiksi tunteiksi jäivät kuitenkin jo lukiessa minua vaivanneet levottomuus ja epäselkeys. Kirja ei hirveästi sykähdyttänyt, mutta avasi sentään minulle varsin vierasta aikakautta ja loi yhden kurkistusluukun maailmaan ja menneisyyteen.
Siitä huolimatta, että Matkalla ei ollut minulle kovin huomattava lukukokemus, sen teemoissa on universaaliutta, joka puhuttelee sukupolvia toisensa perään. Itsensä etsiminen, tyhjänpäiväisyydeltä pakeneminen, kaukokaipuu, kiihkeän elämänjanon tyydyttäminen ja selkeytymättömien unelmien jahtaaminen ovat asioita, joita jokainen miettii joskus ainakin jossain muodossa.
Haaste: Läpi historian
Varastaisinko?
×× = näpistys jää harkinnan tasolle
Mikä klassikko jätti sinut kylmäksi?
Tästä tehty elokuva on aivan loistava. Kylmäksi minut taisi jättää Anna Karenina; en ole koskaan saanut luettua sitä loppuun.
TykkääTykkää
Muistelinkin, että tästä on tehty elokuva ihan muutama vuosi sitten. Anna Karenina onkin aikamoinen tiiliskivi, sen loppuun lukemisessa on kova työ!
TykkääTykkää
Luin…kuuntelin tän tossa kesän alussa, ihan samoilla linjoilla sun kanssa: https://readandsurvive.com/2016/05/26/on-the-road/
En yleensä tykkää klassikoista…tai jaksa hehkuttaa niitä koska siellä on aina joku Kerouacin tyylinen vaanimassa nurkan takana 😀 mull on ISO ongelma Austenin teoksen Ylpeys & ennakkoluulo kanssa. Tässä about 10 vuotta yrittänyt saada sen luetuksi loppuun…
TykkääTykkää
Ajatuksemme osuivat aika hyvin yksiin 😀 Tuntui, ettei Matkalla alkanut oikein mistään eikä loppunut mihinkään, tai pikemminkin näiden pisteiden väliltä ei tapahtunut suurempaa muutosta.
Minä taas olen nauttinut useiden klassikoiden lukemisesta, mutta tunnen myös tapauksia, jotka eivät innosta. Oi, Ylpeys ja ennakkoluulo on yksi suosikkejani 😀 Haha, ymmärrän siitä huolimatta, että jos se ei tempaise mukaansa, sen loppuun saattaminen voi olla vaikeaa; esimerkiksi siskoni ei pitänyt kirjasta yhtään!
TykkääLiked by 1 henkilö
😀 Sain tänään sit luettua loppuun. Ikävä kyllä, kuulun siskosi kanssa samaan Austen vihaaja joukkoon
TykkääTykkää
Ainakin sait sen loppuun 😀
TykkääLiked by 1 henkilö