Haruki Murakami – Norwegian Wood

”Sinä iltana, kun Kizuki kuoli, en enää pystynyt suhtautumaan kuolemaan (ja elämään) niin yksioikoisesti. Kuolema ei ollutkaan elämän vastakohta vaan se oli läsnä elämässä, minussa itsessäni.”

haruki murakami norwegian wood blogi arvostelu

Haruki Murakamin kansainvälinen läpimurtoromaani Norwegian Wood on haikean kaunis rakkaustarina 1960-luvun Tokiosta. Se kertoo kuoleman hipaisemista Torusta ja Naokosta, jotka yrittävät elää alkoholilta ja hormoneilta tuoksuvaa nuoruuttaan välittämättä mustuudesta, joka velloo heidän sisällään.

Norwegian Wood on surumielinen romaani olematta kuitenkaan synkkä. Murakamin taidokas kerronta kutoo elämän ja kuoleman, sairauden ja terveyden sekä rikkinäisyyden ja ehjyyden traagisen kauniiksi kokonaisuudeksi. Rakkaus on romanttista muttei imelää; tarina on surullinen mutta elämänmakuinen.

37-vuotias Toru Watanabe kuulee lentokoneessa Beatlesin kappaleen Norwegian Wood ja kulkeutuu muistoissaan välittömästi opiskeluaikoihinsa. Heitä oli kolme: hän, hänen paras ystävänsä Kizuki ja Kizukin tyttöystävä Naoko – kunnes ei enää ollut. Kizuki päätti kuolla. Torun ja Naokon yhteydenpito sammui, Toru aloitti yliopiston ja muutti opiskelija-asuntolaan, jossa tyhjät kaljatökit, täysinäiset tuhkakupit ja satunnaiset tytöt täyttivät hänen elämänsä. Eräänä päivänä Toru ja Naoko tapasivat toisensa sattumalta junassa, mikä oli alku heidän erikoislaatuiselle ystävyydelleen ja myöhemmin rakkaudelle.

Suuri osa Norwegian Woodin surumielisyydestä tiivistyy Naokossa, hauraassa, särkyneessä tytössä. Kuinka kovaa voi rakastaa rikkinäistä ihmistä? Kuka on rikki, kuka ehjä, kuka normaali, kuka sairas? Miten särkyneestä saadaan ehjä?

”En osannut käsitellä surua; minulla ei ollut paikkaa, mihin sijoittaa tai kätkeä se. Niin kuin ulkona puhaltava tuuli, suru oli muodotonta ja painotonta, eikä siihen voinut takertua. Maisema ympärilläni vain lipui ohitseni enkä saanut selvää, mitä minulle yritettiin sanoa.”

Ensirakkautensa Naokon vastapainoksi Toru tutustuu yliopistossa Midoriin, eläväiseen ja räiskyvään tyttöön, joka on mieltynyt oudoimpiin pornoelokuviin. Kaksi rakkautta vetävät Torua pian eri suuntiin ja saavat hänen miettimään, millaista rakkautta hän haluaa ja millaista rakkautta hän voi pyytää.

Jo kahdenkymmenen sivun jälkeen mielessäni liikahti ajatus, että nyt voi olla meneillään jotain suurta. Miten suurta, sitä en tiennyt, enkä tiedä vieläkään. Norwegian Wood on minulle kirja, jota en sijoita lemppariksi ampaisseiden joukkoon vaan merkkipaaluksi elämääni. Suosikkiasemaan kohoaminen vaatisi toisen lukukerran, jonka perusteella voisin päätellä, liittyykö kiintymiseni kirjaan puhtaammin sen ansioihin. Nyt se on minulle kirja, jota luin ensimmäisellä viikolla opiskelijakämppääni muuttamisen jälkeen ja bussissa matkalla kotiin, jota mietin alkavani kutsu lapsuudenkodiksi erottaakseni sen Helsingin-kodistani.

Norwegian Wood on hyvä esimerkki kirjasta, jonka luin juuri oikeaan aikaan. Muutama vuosi sitten alkoholin kulutuksen ja seksin paljous olisivat tuntuneet vastenmielisiltä, koska en ollut törmännyt niihin kaunokirjallisuudessa siinä määrin kuin nyt. Tässä hetkessä Murakamin käsittelemät teemat osuivat arkaan, koskettavaan kohtaan. Vaikka minä ja Toru elämme eri paikoissa, eri aikaan ja hyvin erilaisissa tilanteissa, yliopiston aloittaminen, omilleen muuttaminen ja ensirakkauden eläminen yhdistävät meitä yli erojen.

Tämä oli ensimmäinen Murakamini. Olen pikkuisen ihastunut.

Haasteet: Maailmanvalloitus (Japani), Kurjen siivellä, Seitsemännen tateen tarinat

Varastaisinko?

×××× = vaatii ryöstöä

Oletko sinä lukenut Murakamia? Mitä suosittelisit seuraavaksi Murakamiksi?

8 thoughts on “Haruki Murakami – Norwegian Wood

  1. Laura sanoo:

    Ah, ihanaa, sinäkin olet löytänyt Murakamin! Minä luin viime kesänä tämän samaisen ensimmäisenä Murakaminani, ja se on ollut menoa siitä asti. Vaikka monet aina muistavatkin mainita, ettei tämä ole sitä ”oikeinta” Murakamia, koska tästä puuttuu vahvasti se omaleimainen maaginen realismi, on se silti yksi lemppareistani. Sen jälkeen olenkin lukenut sitten kolmea vaille kaikki suomennetut jo, ja niistäkin yksi on jo menossa, ja tätä kirjailijaa kyllä rakastan. Harva kirjoista on ikilemppariksi Murakamilta noussut, mutta silti tärkeintä onkin jotenkin se nimenomainen lukuhetki, se miten tätä tekstiä rakastaa lukea. Se on kaunista, haikeaa, omaleimaista ja silti niin läsnä. Ah. Seuraavaksi suosittelisin Kafkaa rannalla, Sputnik-rakastettuni toimii varmasti myös, jos ei juuri ole lukenut kahta muuta Murakamia ja maneerit ei ole alkaneet vielä ärsyttää 😀 Ja sitten kun taas haluaa palata maagisesta realismista vähän tavallisemman arjen pariin, oli Värittömän miehen vaellusvuodet myös ihanan kevyt ja kaunis kirja lukea.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Muistelinkin, että sinä taisit tykätä Murakamista 🙂 Pistän suosituksesi muistiin, koska luulen palaavani Murakamiin aika pian (niinhän sitä sanoo jokaisen hyvän kirjailijan kohdalla mutta nyt yritän oikeasti parhaani). En tiedä vielä, iskeekö ”oikeampi” Murakami, mutta pitää kokeilla!

      Tykkää

  2. Kata sanoo:

    Kylläpä alkoi Murakami houkuttelemaan! 1Q84 on lojunut hyllyssä jo pari vuotta, mutta kauhistuttaa paksuudellaan. Jos sitä aloittaisi vaikka tästä 🙂

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      1Q84 löytyy minultakin hyllystä, tosin vasta tältä keväältä. Se on varsinainen tiiliskivi! Norwegian Wood tuntui 1Q84:ta helpommin lähestyttävältä ja voi suositella siitä aloittamista 🙂

      Tykkää

  3. T sanoo:

    Värittömän miehen vaellusvuodet muistutti monella tapaa Norwegian Woodin haikeutta ja vähäeleisyyttä. Suosittelen lukemaan sen! Sputnik – rakastettuni oli sitten taas vähän erilaista Murakamia, mutta pidin siitäkin valtavasti. Paksummat tiiliskivet (Kafka rannalla ja 1Q84) odottavat hyllyssä vielä vuoroaan. Olen jo aika varma, että tulen rakastumaan niihinkin.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Ihanaa, lisää Murakamin lumoamia 🙂 Värittömän miehen vaellusvuosia taisin jo hiplata kirjastossa, mutta se ei sillä kertaa lähtenyt mukaan. Ehkä ensi kerralla? 1Q84 löytyy minultakin hyllystä, samoin Maailmanloppu ja ihmemaa, odottavat vielä omaa vuoroaan. Toivon sinulle utuisia, nautinnollisia hetkiä Murakamin kanssa!

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s