Bea Uusma – Naparetki. Minun rakkaustarinani

”Kun he nousevat 87 päivän epäinhimillisten ponnistelujen jälkeen maihin Valkosaarelle, kaikki merkinnät päättyvät. Heillä on runsaasti muonavaroja, lämpimiä vaatteita, toimivia aseita ja yllin kyllin panoksia. Mutta nuo retkikunnan kolme jäsentä kuolevat ennen kuin ovat edes purkaneet matkatavaroitaan.”

bea uusma naparetki minun rakkaustarinani blogi arvosteluHeinäkuun 11. päivänä vuonna 1897 Kotka-niminen kaasupallo nousee ilmaan kyydissään kolme tukholmalaismiestä, Salomon August Andrée, Nils Strindberg ja Knut Frænkel. Heidän päämääränsä on selvä: Pohjoisnapa. Jälkikäteen ajateltuna heidän tekniset edellytyksensä saavuttaa tavoitteensa ovat olemattomat. Kotka haaksirikkoutuu ja alkaa jäänsävyinen, jääkarhunlihan ja kylmettymien täyteinen vaellus, joka päätty maihinnousuun Valkosaarelle. Retkikunnalla on tarpeeksi ruokaa, vettä, lämpimiä vaatteita, lääkkeitä ja muita tarvikkeita selvitäkseen hengissä talven yli. Kukin heistä menehtyy.

Retkikunnan ruumiit ja leiri löydettiin 33 vuotta myöhemmin. Jääkarhut olivat levitelleet tavaroita, mutta päiväkirjat ja filmit olivat säilyneet. Silti kukaan ei tiedä, miten mieskolmikko kuoli. Milloin. Miksi.

Andrée-retkikunnan selittämätön kohtalo on kiehtonut ihmisiä yli sadan vuoden ajan. Se on kuin kehittämätön filmi, jonka jokainen asiasta kiinnostunut haluaisi valokuvaksi ja johon muodostuvan kuvan yksityiskohdista useat ovat esittäneet valistuneita arvauksia. Kukaan ei ole mennyt yhtä pitkälle – tai päässyt yhtä lähelle – kuin Bea Uusma. Bea Uusma on lääkäri, kuvittaja ja kirjailija, jonka elämä muuttui peruuttamattomasti, kun hän tylsistyneenä poimi käteensä Med Örnen mot Polen. Andrées polarexpedition år 1897 -kirjan. Seuraavat 15 vuotta hän eli ja hengitti Andrée-retkikunnan matkaa vaihe vaiheelta, arvoitus arvoitukselta. Hän tulkitsi päiväkirjoja ja kirjeitä nähdäkseen epäonnisen matkan retkikuntalaisten silmin, opiskeli lääkäriksi ymmärtääkseen paremmin heidän kuolinsyitään ja teki kolme tuloksetonta matkaa saavuttamattomalle Valkosaarelle. Häntä ajoi intohimo, suorastaan pakkomielle, unelma.

”Me olemme ottaneet Arktiksella samoja valokuvia, heidän mustavalkoisia ja otettu seitsemänkiloisella laatikkokameralla, minun taas kännykällä. Minä olen kerännyt värinäytteitä jäästä. Andrée on kerännyt savenmuruja pussiin.”

Naparetkessä kulkevat pakahduttavalla tavalla rinnakkain selostus retkikunnan etenemisestä ja kertomus Uusman Valkosaarelle tekemästä matkasta, johon tiivistyy hänen tarpeensa saada vastauksia. Heillä on eroa 113 vuotta, mutta sen paremmin Andrée-retkikunta kuin Uusmakaan eivät voi tietä, miten heidän tutkimusretkensä päättyy – kysymysmerkkiin vai pisteeseen.

Naparetkikunnan kohtalo tuo tietokirjaan seikkailuromaanin arvoista jännitettä, joka pakottaa kääntämään sivua; tekstistä kuultava kirjailijan palo aiheeseensa saa haukkomaan henkeä. On helppo kuvitella, kuinka Uusman silmiin syttyy loiste, hänen olemuksensa terävöityy ja hänen äänensävynsä muuttuu, kun hän puhuu (tai tässä tapauksessa kirjoittaa) Andrée-retkikunnasta. Puhdas intohimo on yksi maailman kauneimmista ja inspiroivimmista asioista.

Sisällön lisäksi myös Naparetken visuaalinen ilme on tarkkaan harkittu ja näyttävä. Uusma on mahduttanut mukaan niin retkikunnan ottamia mustavalkokuvia, värivalokuvia oman tutkimuksensa etenemisestä ja piirrettyjä kuvia, jotka helpottavat havainnollistamista. Värit, tekstin asettelu ja fontit tekevät teoksesta sekä harmonisen yhtenäisen että ovat tehokeinoja, jotka nostavat esiin vavahduttavimpia yksityiskohtia. Huomasin muutamia huolimattomuuksia, muutaman kerran tekstin tummentaminen oli esimerkiksi jäänyt, mutta tietokirja on harvoin näin vahvasti myös visuaalinen elämys.

On tarina, on tekemisen palo, on uskomaton toteutus.  Tämän lumoavammaksi tietokirja ei voi tulla.

Varastaisinko?

××××× = turvatoimetkaan eivät pidättele rikokselta

Onko Naparetki ikijäätä sinun lempi(tieto)kirjojesi listalla? Oletko lukenut toista yhtä elämyksellistä tietokirjaa?

 

4 kommenttia artikkeliin ”Bea Uusma – Naparetki. Minun rakkaustarinani

  1. Suketus sanoo:

    Kyllä tämä lukulistalla on, niin moni on tätä kehunut ja aihe on kieltämättä kiehtova. Joskus vielä…!

    Itse luen suht paljon tietokirjoja. Useimmiten ne tuovat elämyksiä. Suomessa julkaistaan paljon hurjan hyvää tietokirjallisuutta. Erityisen hyvin paikkansa arvostuslistallani on lunastanut Teemu Keskisarja. Hän on paitsi tuottelias, myös erittäin taitava historian popularisoija.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Isot suositukset kyllä tälle!

      Pitää laittaa Teemu Keskisarjan nimi ylös, historia kiinnostaa kovasti ja parin loistavan tietokirjaelämyksen jälkeen tekee mieli ottaa niitä lukulistalle enemmän 🙂

      Tykkää

  2. Lilli sanoo:

    Kivasti kirjoitettu arvio:)
    Naparetki on ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkini tietokirjoista. Aivan huikea sukellus aiheeseen, joka ei juurikaan kiinnostaisi jos siitä ei olisi kirjoitettu noin hienoa kirjaa.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Kiitos! 🙂

      Niimpä! Minulla ei ole ollut ennen oikeastaan pienintäkään kiinnostusta naparetkeilijöihin, mutta niin vain ahmin Naparetken sivuja saadakseni tietää enemmän.

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s