Khaled Hosseini – Ja vuoret kaikuivat

”Tyttö katseli veljeään silmät kosteina ja hymyili harvahampaista hymyä ikään kuin mitään pahaa ei voisi tapahtua, jos Abdullah vain pysyisi hänen vieressään.”

Khaled Hosseini - Ja vuoret kaikuivatYhdeksi nykyhetken parhaimmista tarinankertojista tituleeratun Khaled Hosseinin kolmas romaani Ja vuoret kaikuivat on usean kertojan kokoama palapeli. Tarkimpana siihen muodostuu kuva veljestä ja sisaresta, mutta taustalta pilkottavat perheen, luopumisen ja juurien etsimisen kaltaiset teemat.

Abdullah ja Pari asuvat pienessä kylässä Afganistanin maaseudulla vuonna 1952. Veli ja sisar ovat erottamattomat, kunnes matka aavikoiden halki Kabuliin muuttaa kaiken. Erosta johtuva tyhjyys seuraa heitä vuosikymmenten läpi Ranskaan ja Yhdysvaltoihin saakka.

Hosseinin edellisistä kirjoista Leijapoika on minulta vielä lukematta, mutta Tuhat loistavaa aurinkoa oli kuin huutomerkki, joka jäi halkomaan ajatuksiani pitkään lukemisen jälkeen. Odotukset tämän kirjan suhteen olivat siis korkealla – ja jäivät tavoittamattomiksi.

Ja vuoret kaikuvat kootaan useasta eri näkökulmasta, usean eri henkilön silmin. Maantieteellisesti kerronta sijoittuu Afganistanista Kreikkaan, Intiaan, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin, ajallisesti 1950-luvulta nykypäivään. Vaikka osaset loksahtivat lopussa paikoilleen, sinne tänne sinkoilevasta kerronnasta jäi sekava olo. Toisaalta näkökulmien kirjo loi teemoista monipuolisempaa kuvaa, mutta muutaman sivupolun karsiminen olisi tehnyt lukukokemuksesta yhtenäisemmän.

Hypellessäni aina seuraavaan ja seuraavaan aika-paikka-ulottuvuuteen odotin koko ajan kertomuksen yhdistävää avainta. Nielin sivuja odottaen, että jotain suurta tapahtuisi. Kirjassa, jossa tapahtuu paljon isoja asioita, se ei ole kovin miellyttävä tapa lukea. Odottaminen jätti parhaillaan tapahtuvat asiat etäisiksi, enkä päässyt tarinan imuun.

En halua kuitenkaan antaa sellaista vaikutelmaa, että Ja vuoret kaikuivat olisi ajanhukkaa. Sen perhettä ja juuria koskevat teemat olisivat vaatineet pysähtymistä, silloin se olisi ehkä avautunut toisenlaiseksi kauniinkipeäksi tarinaksi kadottamisesta ja löytämisestä.

Varastaisinko?

××× = syyllistyn taskuvarkauteen

Oletko sinä lukenut Hosseinin kirjoja?

4 thoughts on “Khaled Hosseini – Ja vuoret kaikuivat

  1. Laura sanoo:

    Tämä ei tosiaan ollut yhtä vahva kuin Loistavat auringot, mutta toisaalta tämä ei syyllistynyt myöskään sellaiseen Hollywood-henkiseen ”elämää suurempaan tarinaan” kuin Leijapoika teki. Olen nämä kaikki tosiaan lukenut, ja vaikka itsekin ehkä odotin enemmän ja jotain suurempaa, pidin tästä kyllä hurjasti. Ehkä sitä vähän epäreilustikin tulee jatkuvasti verrattua kirjailijan teoksia aina toisiinsa, enemmän tällainen vaihtelu kun kuitenkin lopulta tekee hyvää kuin aina siihen tuttuun ja myyväksi huomattuun turvautuminen. Hieno askel Hosseinilta eteenpäin, ehdottomasti. 🙂

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Hyvä huomio, mietin lukiessani myös sitä, että tämä ja Tuhat loistavaa aurinkoa olivat kuitenkin ilahduttavan erilaiset vaikka olisi ollut helppoa turvautua siihen tuttuun ja myyvään kaavaan 🙂

      Tykkää

  2. Anastasia sanoo:

    Toisin kuin Hosseinin kahdessa ensimmäisessä, tässä teoksessa oli vähän liikaa porukkaa ja olen samaa mieltä siitä että se on sen takia vähän sekava.

    Leijapoika kannattaa lukea! (Heti! <3)

    Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s