Ulla-Lena Lundberg – Jää

”Kun meri jäätyy, on pidettävä korvat auki ja oltava silmä kovana. Miten jää makaa, missä virtapaikat ovat. Mistä tuuli käy. – – Kuuntele, millä tavalla jää natisee. Älä pelkää, sillä silloin et selviä minnekään. Älä ole uhmakas, sillä silloin sinun käy huonosti. Meri on kylmä, paina se mieleesi, ja syvä.”

Kirjavarkaan tunnustuksia -kirjablogi: Ulla-Lena Lundberg - JääUlla-Lena Lundbergin Finlandia-voittaja muutaman vuoden takaa, lumelta tuoksuva ja vesimassojen jylinältä kuulostava Jää on luettavaa talvipäivälle, jolloin pakkanen kirii kolmeenkymmeneen asteeseen ja tuuli riehuu ulkona. Sen verkkainen kerronta sulattaa tietä romaanin ytimeen sinnikkäästi kuin kevään ensimmäiset auringonsäteet.

Petter Kummel on nuori pappi, joka saapuu saaristolaisseurakunnan pastoriksi. Mukanaan perheensä, touhukas ja pystyvä, käytännönläheinen vaimonsa Mona ja tyttärensä Sanna, hän asettuu pappilaan nuoruutensa ja kutsumuksensa innolla. Saaristolaiselämän karuudessa, jään voiman jylhyydessä ja laulavassa seurakunnassa on jotain niin lämmintä ja kutsuvaa, että hän on valmis jäämään loppuelämäkseen.

Pastori on työlleen ja seurakunnalleen uskollinen Jumalan sanoman julistaja, liiaksikin asti. Hän ei kiellä sielunhoitoa tarvitsevalta edes silloin yömyöhällä, kun hänen koko uransa on kunnollisista yöunista kiinni. Hän paneutuu velvollisuuksiinsa sellaisella vakaumuksella, että saapuu kotiin välillä vasta myöhään, kun hänen tyttärensä, hänen aurinkonsa on nukkumassa ja pastorska jaksamisensa äärirajoilla pappilan taloustöiden kanssa. Mona onkin ihmisenä luja kuin kallio, työtä pelkäämätön ja kadehdittavan sinnikäs. Lapsilleen hän saattaa vaikuttaa kylmältä ja pistelevältä kuin pohjoistuuli, mutta aviomiehen rakkaus puhaltaa lämpöä hänen uurastukseensa, eivätkä vieraat joudu ikinä lähtemään pappilasta ilman kunnon kestitystä.

Lundberg ei seuraa pappilan elämää pelkästään käytännön ja henkilöiden tasolta vaan myös uskonnollisuuden näkökulmasta. Kristilliseen ajatusmaailmaan hienon ulottuvuuden tuo myös minäkertojan äänen saava Posti-Anton, joka vaarallisilla matkoillaan saarelta toiselle luottaa ”niihin”, enteisiin, joita kuuntelemalla hän säästyy hukkumiselta.

Ensimmäisiltä sivuilta lähtien yhdistin Jään Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarjaan. Luoto miljöönä, sään armoilla oleminen, arjen työntäyteisyys ja erilaiset maatalousaskareet viittoivat kaikki Myrskyluotoa kohti. Siinä missä ihastuin Blomqvistin kerrontaan ja Maijan tarinaan, Jää ei onnistunut sulattamaan minua samalla tavalla. Huono se ei millään muotoa ollut, mutta jotain jäi puuttumaan. Olisin halunnut tietää enemmän ”ikiaikaisista salaisuuksista”, joihin viitataan jo takakannessa ja luotolaiset kahteen leiriin jakaneista tapahtumista. Ehkä olisin kaivannut aavistuksen enemmän dramatiikkaa.

Varastaisinko?

××× = syyllistyn taskuvarkauteen

Voisin tehdä lukusuunnitelmaani tilaa muillekin Finlandia-voittajille – mitä suosittelet seuraavaksi?

6 kommenttia artikkeliin ”Ulla-Lena Lundberg – Jää

  1. Kaisa Reetta sanoo:

    Olen lukenut Lundbergilta vain yhden teoksen, Marsipaanisotilaan, jonka aloittamaa tarinaa Jää jatkaa. Hienosti tästä kerrot, vaikka lukukokemuksestasi jäikin kertomasi mukaan puuttumaan jotakin.

    Suosittelisin sinulle seuraavaksi Finlandia-voittajaksi Riikka Peloa ja hänen teostaan jokapäiväinen elämämme! 🙂

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Ai, en tiennytkään, että Jää on jatkoa Marsipaanisotilaalle. Ehkä sen lukeminen olisi päästänyt minut lähemmäs Jään ydintä. Kiitos suosituksesta, täytyy laittaa lukulistalle! 🙂

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s