Väinö Linna – Tuntematon sotilas

”- Mikälaista se on ihmistä ammuta?

– Mie en tiiä. Mie en oo ampunt ko vihollissii. – – Viisaat hyö sillee haastaat jot viholline ei oo ihmine. Mitä siihen asjaa muute tulloo, ni älä ala riitelemmää omantuntois kera. Tai tie sellaset hommat ainakii sit jälestpäi.”

Väinö Linna - Tuntematon sotilas

Väinö Linnan Tuntematon sotilas on suuri suomalainen klassikko, kirjallisuuden historian kärkikastiin kanonisoitu teos ja sukupolvelta toiselle kulkeva, sodan mielettömyyttä sanoittava romaani.

Välirauha päättyy ja talvisodan tappiosta haudottu kauna saa purkautumistien, kun ministeri ilmoittaa radiossa Suomen ja Neuvostoliiton välille syttyneestä sotatilasta. Miehet marssivat rintamalle kuka enemmän, kuka vähemmän valmiina kohtaamaan tykistökeskitykset, ampumahaudat ja konekiväärien piinallisen naputuksen. Rintamalla kylmyys, nälkä ja väsymys syrjäyttävät sodanjohtajat, pelko on taitavin strategi ja kuolema ylin käskyttäjä.

”Viimeisillään ponnistelevan miehen sisu oli katkemaisillaan, mutta epätoivo kaivoi voiman viimeisetkin rippeet apuun, ja matka jatkui taas. Jokainen pysyi joukossa. Ei tarvittu kuria, ei isänmaata, ei kunniaa eikä velvollisuudentuntoa. Noita kaikkia mahtavampi käskijä ruoski heitä eteenpäin. Kuolema.”

Sen saavat huomata myös kuvitteellisessa konekiväärikomppaniassa taistelevat, tappavat ja tapetuksi tulevat ”korpisoturit”. Nimiä on paljon ja sotilasarvot kertovat vähän sellaiselle, joka ei ole niiden järjestystä sisäistänyt, mutta monet heistä elävät myös Tuntemattoman sotilaan ulkopuolella, Koskela kirjaimellisesti myös Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa ja alikersantti Rokka yhtenä suomalaisen kirjallisuushistorian tunnetuimmista henkilöistä. Sotaa ruohonjuuritasolla kuvaava ja komppanian vaiheita kronologisesti seuraava kerronta kohtaa pelkuruuden ja pelottomuuden häilyväisen rajan monen silmäparin läpi. Jokaisella on paitsi oma tapansa suhtautua sotaan, myös oma tapansa puhua. Murteiden ja näkökulmien rikkaus ovat tekijöitä, jotka takaavat klassikon aseman.

Vuosina 1939-1945 käydyt sodat ovat yksi suomalaiseen sielunmaisemaan merkittävästi vaikuttaneita tapahtumia. Tämän päivän nuoret ovat ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole suoraa yhteyttä sotaan, ei vanhempien eikä isovanhempienkaan kautta – ainakaan kaikilla. Sotakirjallisuutta julkaistaan yhä paljon, mutta jatkosodan itse sotineena Linnan tavassa käsitellä sotaa on jotain autenttista, joka täydentää historian tunnilla opetettua faktaa.

Oppikirjoissa ei lue, että sota on aina omantunnon kysymys. Äärimmilleen pelkistettynä kysymys on kahdesta ihmisestä: toisesta, joka tappaa ja toisesta, joka kuolee. Ja silti:

”Kuolema lakkasi olemasta moraalinen kysymys.”

Missään muualla idealismi ei käy yhtä karmaisevaan kuolemantanssiin kuin aserasvalta ja ruudilta tuoksuvassa korvessa, jonne Tuntematon sotilas pääosin sijoittuu. Sotapropanganda dehumanisoi vihollisen. Omastatunnosta vapautuminen on kauhistuttavan yksinkertainen prosessi, kun käsky tappaa tulee ylemmältä tasolta. Tämä mielettömyys on yksi sodanvastaisista argumenteista, jotka Linna on kirjoittanut rivien väliin.

Tuntemattomasta sotilaasta puhuttaessa ei ole ylisanoja säästelty. Se on kaunistelematon ja rehellinen kokoelma kohtaloita. Aiheeltaan se on synkkä ja raskas, mutta ei täysin hylkää huumoria. Klassikko on yksi niistä kirjoista, joiden uskoo antavan vielä enemmän toisella tai kolmannella lukukerralla.

Haaste: Seitsemän taiteen tarinat

Varastaisinko?

××××× = turvatoimetkaan eivät pidättele rikokselta

Onko Tuntematon sotilas sinulle se suurin suomalainen klassikko vai onko se joku muu?

4 kommenttia artikkeliin ”Väinö Linna – Tuntematon sotilas

  1. sallawa sanoo:

    Tämä piti lukea koulussa yläasteella, ja vaikutuin jo siinä ns. vaikeassa iässä kerronnasta ja tapahtumista kovasti. Luin kirjan mieluusti, vaikka en siihen aikaan vielä ollutkaan kirjasyöppö. Ehdoton klassikko aina ja ikuisesti.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Vähän ihmetyttää, ettei minun ole koko kouluhistoriani aikana tarvinnut lukea tätä tai Kalevalaa tai mitään muutakaan suurta klassikkoa. Tuntemattoman vaikuttavuudesta puhuu aika hyvin puolestaan se, että se vetoaa eri-ikäisiin lukijoihin yläkoulusta eläkkeelle.

      Tykkää

  2. Hande sanoo:

    Luin tämän ensimmäisen kerran 14-vuotiaana täysin vapaaehtoisesti ja rakastuin – niin inhimillinen tarina todella epäinhimillisestä tilanteesta. Tämä on niitä kirjoja, joiden pariin palaan uudestaan ja uudestaan – innostuin myös viime vuonna aloittamaan typografioiden sarjan romaanin hahmoista, niin tärkeitä he minulle ovat.

    Taidan olla nuorimpia ihmisiä Suomessa, joilla on vielä suora kytkös sotaan: minun vaarini oli jatkosodan veteraani (olen syntynyt 90-luvun alussa). Hän ei itse ymmärrettävästi puhunut ajoista kovin paljon, mutta häneltä on säästynyt sota-ajalta vihkoja, joihin hän on kerännyt värssyjä, tovereidensa piirroksia sekä kirjoittanut omia runoja. Luulen, että tartuin omatoimisesti Tuntemattomaan siksi, että halusin päästä lähemmäksi niitä asioita, joita vaarini on mahdollisesti kokenut.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Tuntemattomalla on varmasti ollut sinulle paljon annettavaa vaarisi kokemusten hahmottamisessa. Pitää vain toivoa, ettei klassikon viehätys laske, vaikka nuoremmilla ei ole enää suoraa linkkiä sota-aikaan, vaan että se voisi tulevaisuudessakin kertoa asioista, joista isoisämme ja isoisoisämme vaikenivat.

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s