Ja voittaja on…

Kirjoittelin jo aikaisemmin projektista nimeltä Nuori Aleksis -raati. Raadin työ saatiin tältä vuodelta päätökseen eilen lauantaina Helsingin kirjamessuilla palkinnonjaon merkeissä.

loppuraadissa

Olin yksi niistä viidestä, jotka lukivat tiensä loppuraatiin, enkä ottaisi takaisin yhtäkään luettua sivua, jotka veivät minut sinne. Loppuraatiin pääsy oli ollut tavoitteeni ja toiveeni siitä asti, kun alkuperäinen kirjalista kolahti postiluukusta – jotain erityistä ja unohtumatonta.

Kaikkien raatiin osallistuneiden äänten perusteella finalistikirjoiksi olivat valikoituneet Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia, Rosa Liksomin VäliaikainenRiikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Henni Kitin Elävän näköiset. Neljä mahtavaa kanssalukijaa ja minä kokoonnuimme Helsingissä Äidinkielen opettajain liiton toimistolla näiden kirjojen äärellä tehtävänämme valita voittaja ja suunnitella palkinnonjakotilaisuus.

Päätös voittajasta syntyi mielestäni yllättävän nopeasti, messuilla pidettävää tilaisuutta pohdimme pidempään ÄOL:n loistavien eväiden harhauttamana ja muihin asioihin harhailevien puheenaiheiden siivittäminä. Helsingissä vietetty päivä jätti odottamaan loppuhuipennusta ja tilaisuutta tavata loppuraatilaisia uudelleen.

kohokohtia

Eino Leino -lavalle nouseminen jännitti, mutta ainakaan ei tarvinnut murehtia siitä, ettei voisi täysin seisoa valinnan takana.

Kirjavarkaan tunnustuksia -kirjablogi: Tommi Kinnunen - NeljäntienristeysNuori Aleksis 2015 -palkinto meni aivan ansaitusti Tommi Kinnusen Neljäntienristeykselle.

Perustelimme valintaamme muun muassa näiden pointtien kautta: ”Jo kirjan nimestä käy ilmi, kuinka neljä erilaista elämäntarinaa kohtaa. Kirja on kerronnaltaan ja rakenteeltaan ainutlaatuinen: lukija pääsee suoraan tapahtumien keskelle ja samaistumaan rehellisyydellä ja hienotunteisuudella luotuihin henkilöhahmoihin. Kinnusen älykäs ilmaisutapa nivoo yhteen useamman sukupolven elämät aliarvioimatta lukijan kykyä ja riemua punoa elämänlangat kokonaisuudeksi.”

Kinnunen ei valitettavasti päässyt paikalle vastaanottamaan palkintoa, mutta hänen sijastaan kysymyksiimme vastaamassa oli kustantaja Anna-Riikka Carlson, joka myös välitti kirjailijan terveiset.

Palkinnonjakoa seurasi yksi ehdoton kohokohta koko lukuhistoriani ajalta. Matka jatkui raadin, Carlsonin ja kustannustoimittaja Mikko Rouhiaisen kanssa ravintolaan, jossa he avasivat meille työnkuvaansa ja kustannusprosessia ja jossa keskustelimme Neljäntienristeyksestä, kirjailijuudesta ja muista läheltä liippaavista aiheista. Samanlaista tilaisuutta olisi tuskin koskaan osunut kohdalleni, jos en olisi lähtenyt mukaan raatiin.

Raati on niellyt aikaa tuhansien sivujen edestä viimeisen puolen vuoden aikana, mutta samalla se on ollut kokemus, joka on osoittanut entistä selvemmin sen, että paikkani on kaunokirjallisuuden maailmassa. Suomalainen nykykirjallisuus oli yksi iso musta aukko ennen tätä, nyt se on värikäs vaihtoehtojen kehto. Muistan aina, kuinka eräs luokkalaiseni totesi yläkoulussa kirjavinkkauksena aikana, etteivät suomalaiset osaa kirjoittaa. Kyllä osaavat.

Messupäivä oli loistava, eikä pelkästään alan asiantuntijoiden kanssa käydyn kirjallisuuskeskustelun takia. Loppuraati koostui nimittäin mahtavista tyypeistä, joiden kanssa oli ilo jakaa unohtumaton tilaisuus. Samanhenkisiin kirjahöperöihin tutustuminen oli salainen raatiin kohdistunut toiveeni. Toivottavasti tapaamme vielä – viimeistään seuraavilla kirjamessuilla!

Kiitokset Äidinkielen opettajain liitolle tästä mahdollisuudesta ja kanssaraatilaisille mahtavista hetkistä, onnea Tommi Kinnuselle voitosta ja kaikille niille, joilla on tilaisuus osallistua Nuori Aleksis -raatiin: se on sen arvoista.

2 thoughts on “Ja voittaja on…

  1. Omppu/Readerwhydidimarryhim sanoo:

    Jaahas, tällainenkin asia meni minulta messuilla aivan ohi. Hurjan työn olet tehnyt. Respect! Voittajaksi teoslistalta olisin itse tosin valinnut Kissani Jugoslavian.

    Tykkää

    • Kirjavaras sanoo:

      Kiitos! Raadin kanssa vierähti tunti jos toinenkin, mutta se on yksi hienoimmista kokemuksistani. Kissani Jugoslavia oli toinen suosikkini finalistikirjoista, mutta lopulta kallistuin Neljäntienristeyksen puoleen.

      Tykkää

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s