Pajtim Statovci – Kissani Jugoslavia

”Me jäimme eristyksiin – kahteen erilaiseen maailmaan, jotka jollain tavalla kuitenkin alkoivat muistuttaa toisiaan, emmekä me enää kuuluneet kumpaankaan. Olimme irtolaisia, marginaaliin työnnettyjä kiertolaisia, ihmisiä vailla kotimaata, identiteettiä ja kansallisuutta.”

Kirjavarkaan tunnustuksia -kirjablogi: Pajtim Statovci - Kissani JugoslaviaKatsoa maailmaa toisen silmin ja tuntea hänen häpeänsä ja pelkonsa. Etsiä ja olla epävarma löytymisestä. Toiseus. Siitä on Pajtim Statovcin esikoisteos Kissani Jugoslavia tehty.

Emine on keski-ikäinen nainen, jonka juuret ovat Jugoslaviassa, Kosovon albaanikulttuurissa, jossa nainen opettelee lukemaan päästääkseen naimisiin ja kodillakin on kasvot, jotka se voi menettää.

Bekim on hänen poikansa, nuori mies, joka etsii identiteettiään maassa, johon syntyminen on lottovoitto, mutta joka hylkii niitä, joilta tämä päävoitto jäi saamatta.

Luin Kissani Jugoslavian ensimmäistä kertaa viime keväänä ja nyt toisen kerran. Minun ei pitänyt kirjoittaa tänne asti, mutta oikukas kissa ei jätä minua rauhaan.

Millaisen esikoiskirjan Statovci onkaan kirjoittanut! Kissani Jugoslavia on kertomus siitä, kuinka Bekim tapaa baarissa puhuvan kissan ja kertoo hänelle elämäntarinansa. Kuulostaa hieman tärähtäneeltä, eikö? Kirja on kaikkea muuta – se on viiltävän älykäs ja viihdyttävä kuvaus ristiidasta, joka syntyy uuteen kulttuuriin sopeutumisesta ja sopeutumattomuudesta. Identiteettikriisi luikertelee lukijan iholle asti kuin käärme.

Harvoin tulee vastaan romaani, joka on symbolisesti yhtä latautunut. Statovcin kerronnan vahvuus on siinä, kuinka hän ei selitä asioita puhki vaan jättää lukijalle mahdollisuuden ahaa-elämyksiin. Varsinkin viime aikoina olen havahtunut siihen kuinka virkistävää ja lopulta palkitsevaa on se, ettei teksti ole valmiiksi pureskeltua. Kissani Jugoslavian tapauksessa ensimmäinen lukukerta ei välttämättä avaa sanojen taakse kätkeytyvää maailmaa; ensimmäisen kerran kirjan kannet suljettuaan osa kysymyksistä jää vastaamatta. Huomasin toisella lukukerrallani kiinnittäväni huomiota eri asioihin, luovani uudenlaista, täydempää tulkintaa ja saavani tekstistä irti toisenlaisia asioita kuin ensimmäisellä kerralla. Molemmilla kerroilla kissa jäi naukumaan huomiota ajatuksiini.

Kissani Jugoslavia voi olla myös hämmentävä lukukokemus, jopa turhauttava, koska symbolit ovat niin vapaasti tulkittavissa. Se ei myöskään tarjoa suomalaisista kovin hohdokasta kuvaa:

”Ulkomaalaisten pitää kasvattaa paksu nahka, mikäli he haluavat tehdä jotain muutakin kuin palvella suomalaisia, isäni sanoi. Tee vain niin kuin he tekevät. Pilaa elämäsi olemalla niin kuin he, mutta tulet huomaamaan, että jos yrität muuttua heidän kaltaisekseen, he vihaavat sinua vielä enemmän.”

Paljon ajankohtaisempaa aihetta kirja ei voisi käsitellä. Jo senkin takia en voi kuin suositella hetken viettämistä jonkun toisen nahoissa. Kirjan tarjoama näkökulma albaanikulttuuriin on johdatus toiseuteen ja sen sietämiseen. Maailmanvalloitushaasteessa valloitin sen avulla Kosovon.

Varastaisinko?

××××vaatii ryöstöä

Nyt haluaisinkin kuulla, herättikö Statovcin esikoinen teissä ajatuksia? Mitä tulkintoja keksitte kissalle ja käärmeelle?

Jätä sormenjälkesi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s